ATEISMIELÄMÄÄ:
YLE:n uusin realitysarja kuvailee uskonnottomien elämää.
Suomi kärsii länsimaisista ongelmista. Alkoholi virtaa, ihmiset ovat masentuneita, ja avioliitot hajoavat. Osa meistä elää tosin. Nopeasti kasvava vähemmistömme, ateistit. Voisiko ratkaisu Suomen haasteisiin olla ateismi?
Kuusiosaisessa sarjassa Ateismielämää seurataan, kuinka suomalaissyntyinen ateisti Einari, sekä rationaaliset mentorit, filosofianopettaja Urpo ja Lontoosta Suomeen muuttanut tähtitieteilijä John opettavat joukolle ummikkoja, mistä ateismissa oikein on kyse, ja kuinka uskonnotonta elämää eletään.
Ateismikokeiluun on lähtenyt mormoni Jukka, katolinen Timo, teologiaa opiskeleva kristitty Tiina, uskonnonopettaja Lauri, muslimi Abdullah ja piispa Leo.
He ovat suuri haaste mentoreille, mutta nämä ovat valmiit ottamaan haasteen vastaan.Tässä jaksossa uskovaiset tutustuvat Einarin elämään. He elävät viikon verran ilman uskomista, palvomista ja Herran ylistämistä.
Maanantaina joukko kokoontuu Einarin kotona. Einari ohjaa heidät sisään.
"Heippa vaan ja tervetuloa. Teen tässä aamupalaa."
Pöytä on katettu ateisteille tyypillisellä ruualla: paahtoleipää, meetvurstia, tuoremehua ja kahvia.
"Missäs nämä menyyt on määrätty ateismien opeissa?" kysyy piispa Leo.
Einari naurahtaa ja selittää. Eihän niitä ole lueteltu missään. Jotkut syö rasvaista, jotkut kevyesti, jotkut ei ollenkaan. Hän syö sitä mitä huvittaa. Mormoni Jukka ei näe ongelmia uskonnottomassa aamupalassa. Yhdysvalloissa pirisi pekoni aamulla ja tuplahampparit päälle. Väkijoukolla on syötävää edessään. He ristivät kädet ja ovat avaamassa suitaan rukousta varten.
"Hetkinen, ei tuollaista täällä" Einari huomauttaa. Uskovaiset epäristivät kätensä ja aloittavat syömisen.Seuraavaksi ryhmä matkustaa Einarin työpaikalle. Stockmannin kassalla työskentelevä Einari käy läpi ateistisen työpäivän rutiinit:
"Työt hoidetaan, kahvitauot nautitaan ja illaksi kotiin."
Uskonnonopettaja kokee uskonnottoman työpäivän melko tutuksi. Enää ei saa antaa vakaumuksellista opetusta koululaisille. "Mutta kyllä välillä Taivaan isä tulee luokkaan," Lauri vinkkaa silmää kameralle. Työpäivä vierähtää nopeasti. Väki ei kiireiltään kerkiä rukoilemaan. Ruokatauolla uskovaiset kyselevät miten Einari hoitaa henkisen puolen elämässään.
"Ei sellaiset asiat vaan kiinnosta. Kyl taide ja musiikki uppoaa. Ystävien kanssa pidetään hauskaa. Rakkaan kanssa rakennetaan yhteinen elämä. En tarvitse uskontoa tuomaan sisältöä elämään. Sitä löytyy valmiiksi. En koe menettäväni mitään."
Selitys ei uppoa helpolla. Ohjelmaan osallistuneet uskovaiset ovat rakentaneet koko elämänfilosofian uskonnon varaan. Jumalusko on ihmiselämän tärkein asia, jos haluaa päästä iänikuiseen elämään. Sanan seuraaminen on paras elämänohje. Ja nyt joku kertoo vakavalla naamalla - ellei peräti vähättelevällä - ettei sellaista tarvita onnelliseen elämään.
Einari palaa sorvin ääreen. Ryhmä järjestää takahuoneessa salaa pienen rukoushetken Einarin sielun puolesta. Työpäivän jälkeen ryhmä seuraa miten Einari valmistautuu ateistiseen iltaan. He poikkeavat ruokakaupassa hakemassa juotavaa ja naposteltavaa. Teologi Tiinaa jännittää: "Mitäköhän tänään vielä tapahtuu?"
Einari katselee televisiota. Hän lukee päivän lehtiä. Sitten tarkistetaan mitä netissä tapahtuu. Siinä välissä kaikki rupattelevat ja pelaavat seurapelejä. Kymmenen aikaan onkin aika mennä nukkumaan.
"Tämmöstäkö se on?" Tiina ihmettelee.
Ohjelmaan osallistuneiden ennakkoluulot karisevat vauhdilla. Yhdysvalloissa kasvatettu mormoni Jukka kokee muutoksen vahvana.
"Luulin aina, että ateistit ryyppäävät ja rellestävät. Piehtaroivat hedonistisesti baareissa. Sillä paikataan sitä aukkoa jonka jumalattomuus aiheuttaa ihmisen sisään. Tällainen rauhallinen arkielämä... Aivan kuin tavallisia ihmisiä. Pukeutuvatkin ilman ohjesääntöjä. En varautunut tähän ollenkaan."
Seuraavassa jaksossa ateismien saloihin tutustuva ryhmä jättää vierailematta suviseuroissa. Sen sijaan he käväisevät Vapaa-ajattelijoiden toimistolla. Konfliktit nousevat pintaan.
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2010/09/ateismielamaa.html
YLE:n uusin realitysarja kuvailee uskonnottomien elämää.
Suomi kärsii länsimaisista ongelmista. Alkoholi virtaa, ihmiset ovat masentuneita, ja avioliitot hajoavat. Osa meistä elää tosin. Nopeasti kasvava vähemmistömme, ateistit. Voisiko ratkaisu Suomen haasteisiin olla ateismi?
Kuusiosaisessa sarjassa Ateismielämää seurataan, kuinka suomalaissyntyinen ateisti Einari, sekä rationaaliset mentorit, filosofianopettaja Urpo ja Lontoosta Suomeen muuttanut tähtitieteilijä John opettavat joukolle ummikkoja, mistä ateismissa oikein on kyse, ja kuinka uskonnotonta elämää eletään.
Ateismikokeiluun on lähtenyt mormoni Jukka, katolinen Timo, teologiaa opiskeleva kristitty Tiina, uskonnonopettaja Lauri, muslimi Abdullah ja piispa Leo.
He ovat suuri haaste mentoreille, mutta nämä ovat valmiit ottamaan haasteen vastaan.Tässä jaksossa uskovaiset tutustuvat Einarin elämään. He elävät viikon verran ilman uskomista, palvomista ja Herran ylistämistä.
Maanantaina joukko kokoontuu Einarin kotona. Einari ohjaa heidät sisään.
"Heippa vaan ja tervetuloa. Teen tässä aamupalaa."
Pöytä on katettu ateisteille tyypillisellä ruualla: paahtoleipää, meetvurstia, tuoremehua ja kahvia.
"Missäs nämä menyyt on määrätty ateismien opeissa?" kysyy piispa Leo.
Einari naurahtaa ja selittää. Eihän niitä ole lueteltu missään. Jotkut syö rasvaista, jotkut kevyesti, jotkut ei ollenkaan. Hän syö sitä mitä huvittaa. Mormoni Jukka ei näe ongelmia uskonnottomassa aamupalassa. Yhdysvalloissa pirisi pekoni aamulla ja tuplahampparit päälle. Väkijoukolla on syötävää edessään. He ristivät kädet ja ovat avaamassa suitaan rukousta varten.
"Hetkinen, ei tuollaista täällä" Einari huomauttaa. Uskovaiset epäristivät kätensä ja aloittavat syömisen.Seuraavaksi ryhmä matkustaa Einarin työpaikalle. Stockmannin kassalla työskentelevä Einari käy läpi ateistisen työpäivän rutiinit:
"Työt hoidetaan, kahvitauot nautitaan ja illaksi kotiin."
Uskonnonopettaja kokee uskonnottoman työpäivän melko tutuksi. Enää ei saa antaa vakaumuksellista opetusta koululaisille. "Mutta kyllä välillä Taivaan isä tulee luokkaan," Lauri vinkkaa silmää kameralle. Työpäivä vierähtää nopeasti. Väki ei kiireiltään kerkiä rukoilemaan. Ruokatauolla uskovaiset kyselevät miten Einari hoitaa henkisen puolen elämässään.
"Ei sellaiset asiat vaan kiinnosta. Kyl taide ja musiikki uppoaa. Ystävien kanssa pidetään hauskaa. Rakkaan kanssa rakennetaan yhteinen elämä. En tarvitse uskontoa tuomaan sisältöä elämään. Sitä löytyy valmiiksi. En koe menettäväni mitään."
Selitys ei uppoa helpolla. Ohjelmaan osallistuneet uskovaiset ovat rakentaneet koko elämänfilosofian uskonnon varaan. Jumalusko on ihmiselämän tärkein asia, jos haluaa päästä iänikuiseen elämään. Sanan seuraaminen on paras elämänohje. Ja nyt joku kertoo vakavalla naamalla - ellei peräti vähättelevällä - ettei sellaista tarvita onnelliseen elämään.
Einari palaa sorvin ääreen. Ryhmä järjestää takahuoneessa salaa pienen rukoushetken Einarin sielun puolesta. Työpäivän jälkeen ryhmä seuraa miten Einari valmistautuu ateistiseen iltaan. He poikkeavat ruokakaupassa hakemassa juotavaa ja naposteltavaa. Teologi Tiinaa jännittää: "Mitäköhän tänään vielä tapahtuu?"
Einari katselee televisiota. Hän lukee päivän lehtiä. Sitten tarkistetaan mitä netissä tapahtuu. Siinä välissä kaikki rupattelevat ja pelaavat seurapelejä. Kymmenen aikaan onkin aika mennä nukkumaan.
"Tämmöstäkö se on?" Tiina ihmettelee.
Ohjelmaan osallistuneiden ennakkoluulot karisevat vauhdilla. Yhdysvalloissa kasvatettu mormoni Jukka kokee muutoksen vahvana.
"Luulin aina, että ateistit ryyppäävät ja rellestävät. Piehtaroivat hedonistisesti baareissa. Sillä paikataan sitä aukkoa jonka jumalattomuus aiheuttaa ihmisen sisään. Tällainen rauhallinen arkielämä... Aivan kuin tavallisia ihmisiä. Pukeutuvatkin ilman ohjesääntöjä. En varautunut tähän ollenkaan."
Seuraavassa jaksossa ateismien saloihin tutustuva ryhmä jättää vierailematta suviseuroissa. Sen sijaan he käväisevät Vapaa-ajattelijoiden toimistolla. Konfliktit nousevat pintaan.
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2010/09/ateismielamaa.html
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Luulin aina, että ateistit ryyppäävät ja rellestävät. Piehtaroivat hedonistisesti baareissa. Sillä paikataan sitä aukkoa jonka jumalattomuus aiheuttaa ihmisen sisään. Tällainen rauhallinen arkielämä... Aivan kuin tavallisia ihmisiä. Pukeutuvatkin ilman ohjesääntöjä. En varautunut tähän ollenkaan."
Montakohan kertaa tähänkin stereotypiaan on tullut törmättyä,
Minäkin tykkään syödä hyvää ruokaa, lukea hyviä kirjoja, kuunnella hyvää musiikkia, katsella hyviä elokuvia, käydä erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Uskovien mielestä olen hedonisti, kun olen kiinnostunut kulttuurielämyksistä. Vaikka ryyppääminen ja rellestäminen ja baareissa piehtarointi ei ole kiinnostanut vuosikymmeniin.
Ja onhan meillä ihan hedonismiministerikin, siis kulttuuriministeri. Joka nykyään taitaa olla hedonismi- ja asuntoministeri. Mutta eikös se kiinnostus arkkitehtuuriin ja rakennustaiteeseen ja miksei viihtyisään sisustamiseenkin ole hedonismia? Ja eiköhän kaikki mihin ei liity Jeesus ole aina pelkkää hedonismia?
Noin ateistit vakuuttelevat puolisoilleen ja niin jatkuu jumalaton meno.
Eikös idea taivaasta ole aika hedonistinen?
Se ei ole pelkästään superhedonistista (ikuista autuutta) vaan myös superhyper-egoistista. MINÄ olen tärkeä ja MINÄ olen luomakunnan kruunu ja MINÄ olen oikeassa uskossa ja MINÄ elän ikuisesti ja MINÄ MINÄ MINÄ MINULLE MINULLE MINULLE.
Pitää katsoa, jos tota on yle-areenalla. Tai jostain saa selville millä kanavalla ja mihin aikaan tuo näkyy.
Itse en ole ajatellutkaan ateismia koskaan ns. lifestyle näkökulmasta. Vaikka se onkin mitä ilmeisimmin ilmeinen.
Enemmän olen keskittynyt ateismin ja teismin samankaltaisuuksiin. Sekä siihen onko niillä mahdollisia yhteisiä juuritekijöitä, joista ne ovat ikäänkuin heijasteita.
Toisaalta olen ollut kiinnostunut esim. ateismin vuorovaikutuksista erilaisissa yhteiskunnissa erilaisina aikoina.
Ja siitä mistä ateismi koostuu, mitä se merkitsee yksilöateisteille ja ateistiselle yhteisölle, sekä niiden kanssa vuorovaikutuksessa oleville.
Joten en osaa sanoa tuohon ateistiseen lifestyle juttuun vielä oikein mitään muuta, kuin että sekin on kiinnostava asia.
Samoinkuin on dokumentti muutoinkin, jos sen onnistuu katsomaan.
Kiitos tiedosta.
Ja sinä seipäänniellyt umpitosikko pölvästi et sitten tajunnut edes sitä, että koko aloitus on pelkkä huumoripläjäys ja ihan vain vitsimielessä kirjoitettu blogiin?
No eipä sinänsä mikään ihme - kaikista muistakin jutuistasi saa aina sen käsityksen, ettet sinä koskaan tajua mitään mistään lukemastasi, joten mitenpä olisit voinut tajuta tätäkään. Todella, todella säälittävää.
Oletko perehtynyt "ateismiin" ennen kristinuskon keksimistä tai muualla kuin lännessä?
Parodia tietyn tyyppisistä uskovista ei uppoa koska se on liian lähellä todellisuutta?
Jos se oli vitsi, niin se oli hyvä.
Itse ihmettelin noita arkielämälle poikkeavia tapoja.
Mutta niinhän se on, että jossainvaiheessa tulee raja vastaan, jossa ei enää teksiä mahdu yhtään enempää ihmisen sisään.
Ja aina kun yrittää vain etsiä pääkohdat niin muut jää sitten huomaamatta.
Ainut vitsi tässä olet sinä Nedda, eikä se ole edes mikään hyvä vitsi, vaikka onkin todella surkuhupaisan hauska. Merkityksettömiä puppulauseita suoltava säälittävä heikkolahjainen, joka ei kykene ymmärtämään mitään lukemastaan.
Tämä oli melkein yhtä hauska kuin se kerta, jolloin sinä kyselit meiltä että mitä mieltä olemme ateismin sotilaallisen siiven aseellisesta toiminnasta ja tavoitteista.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11641225
Jollaista aseellista ja sotilaallista siipeä ei tietenkään ole edes olemassa, mutta ilmeisesti säälittävä jälkeenjäänyt tomppeli ei silloinkaan tajunnut yhtään mitään lukemastaan, tai sitten hän vain valehteli todella törkeästi.
Jos nielaisit noin ilmiselvän parodian koukkuineen päivineen niin taidatkin olla aivan tosissasi siinä mitä kirjoittelet? Tuossa parodiassa näkyy mielestäni hiukan Neddaakin kyllä...
Minulla ei ollut kyllä mitään ryyppäys, rellestys stereotypiaa ennen agnostista ateismiakaan.
Ateismin mahdollisuus ei vain tullut edes mieleeni kristittynä, mutta kun tutustuin paremmin ateismin perusteluihin, niin muutos kävi lopulta aika nopeasti.Oikeastaan olin jo lähellä ateismia muutenkin.Omien kokemusteni jälkeen on järkevintä jättää kaikki uskonnollisuus, ei vaihtaa toiseen.