Minun tarinani työpaikkakiusaamisesta koostuu niin monesta vuodesta että harmittaa että olen tuhlannut elämästäni niin paljon. Mieli tekee edelleen lähteä, mutta pidän työstäni ja kaikesta siihen liittyvästä, pidän jopa nykyisestä työpaikastani, ainut mikä ei sovi yhtälöön on kiusaajani. Hän antoi aluksi ymmärtää olevansa ystävällinen, sai minut puhumaan asioistani avoimesti. Kunnes jouduin huomaamaan olevani jatkuvasti selkään puukotuksen uhri. Takana päin puhutaan minusta pahaa, aina pääpuhujana tämä sama ihminen. Edessä päin teeskennellään muuta. Työasioissa viedään kunnia itselle ellen ole sattunut puhumaan suoraan pomon kuullen, jolloin se on mahdotonta. Perhe-elämääni repostellaan ja joka päivä saan kuulla vittuilua. Pomokin tietää tämän. Kerran on asiaan puuttunut, se auttoi ehkä viikon, mutta kiusaajani esitti pomolle marttyyria, ja kaiken olleen vain "vitsiä.
Minun tarinani
Dani098
10623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voit ehdottaa pomolle sovittelua. Jos pomo tietää kiusaamisesta, hän on lain edessä vastuussa puuttua siihen. Työyhteisösovittelu on tehokas tapa lopettaa kiusaaminen.
Minusta tällaisen vainoojan pitää nistata. Pitää ottaa omat neuvit kiusaajaa kohtaan. Olen senverran v*ttuuntunut kiusaajaan,että tulee saamaan käsittelyn. On pilannut meidän perhe-elämän täysin,huomiotta ei jää työnantajakaan. Kosto elää ja tulee olemaan suloista. Tällaisia kirjotuksia ei saisi olla,tiedän. Oma apu paras apu.
Myötätuntoni on puolellasi, tiedän miltä tuntuu. Yllättävää että tuollaisiinkin otuksiin voi työelämän myötä törmätä, jotka roikkuvat kiinni kuin hirvikärpäset vielä siviilielämänkin puolella, jopa työsuhteen päätyttyä.
Työpaikkaväkivalta on äärimmäinen kokemus. Vain toinen uhri tietää, millaista on elää jatkuvan häpäisyn kohteena, pelätä toimeentulon puolesta, menettää yöunet, terveys ja lopulta läheisiä ihmisiäkin, kun mieli murtuu työpaikkapirun takia. Tallaisten paineiden alla ihmisestä löytyy voimia ja puolia, joiden olemassa olosta ei muuten tietäisi.
Niin se on. Mutta kerta kerralta vahvempana, entistä enemmän ihmisiin luottamusta ja uskoa menettäneenä, jatkaa kuitenkin taivaltaan, entistä tietoisempana millaisia pahuutta henkeviä piruja tämä maailma pitääkään sisällään.
Jos tästä kaikesta selviää suht selväpäisenä ja hengissä, niin voi pitää itseään vahvana. Vaikkakin sinut kohteeksi valittaisiin, vaikkapa kerran jos toisenkin, mutta kun tästä kaikesta selviät pää pystyssä, niin olet henkisesti vahvempi kuin he, jotka joukolla käyvät kimppuusi, kun yksin eivät ole mitään eivätkä uskalla.
https://www.hrviesti.fi/natiivi/72/puhutaan-riita-pois-tyoyhteisosovittelu-palauttaa-tyorauhan-edistaa-tyohyvinvointia-lisaa-tuottavuutta-ja-saastaa-selvaa-rahaa.
Meillä auttoi tämä, kun ulkopuolinen tuli selvittämään.
Tuollaiset sovittelut auttavat, kun kaikki työyhteisön jäsenet ovat henkisesti perusterveitä. Luonnehäiriöisten kanssa mikään ei toimi.
Itselläni oli samanlainen kaksinaamainen työpaikalla, huomasin sen hyvin pian että kuka niitä juttuja levittää. Tein sille akalle niin että kun kyseli kuulumisiani valehtelin ja suurentelin kaikkia juttuja, oli mukava seurata akkojen naamoja kun tämä juorukello riensi kertomaan näitä eteenpäin. Sitten kun tuli joku kyselemään näistä juoruista niin pokkana sanoin että se akka höpisee mitä sattuu, meni juoruköörillä pasmat sekaisin kun eivät tienneet miten asiat olivat.
Ilmeisesti on aika tavallista, että joku kaksinaamainen laitetaan perään kyselemään kuulumisia vielä työsuhteen päättymisen jälkeenkin.
Puhun tiedustelijalle puuta heinää. Tämä utelias ihminen asuu samalla seudulla ja kyselee asioistani myös muilta ja levittelee saamiaan "tietoja". Ilonsa kullakin.
Tuommosiin nyt ei halua kukaan tutustua, joten tekevät kaikista itselleen "tuttuja".