Mitä kannattaisi tehdä...

Olen nuori, vielä 22- vuotias nainen ja muutin uudelle paikkakunnalle noin 2 vuotta sitten. Sain heti töitä muutettuani ja siitä asti olenkin ollut täyspäiväisesti töissä, ensin vuokrafirman kautta ja nyt vakituisena. Elän nyt periaatteessa sellaista elämää mistä pari vuotta sitten unelmoin, vakiduuni, poikaystävä, asunto ja koira sekä rahaa säästössä. Mutta muttaa....

Aikaa töiden ohella ei ole hirveästi jäänyt koska teen vuorotyötä erittäin kiireisessä ravintolassa ja päivän päätteeksi olen monesti aika poikki. Nyt noin puolen vuoden aikana minusta on tuntunut että alan hieman jopa vihaamaan nykyistä työpaikkaani ja ehkä jopa työtäni.

Aluksi työilmapiiri vaikutti ihan mielettömän hyvältä, eikä kiire haitannut. Työpaikallani on alusta asti kuitenkin ollut eräs neiti joka ei minusta syystä tai toisesta pitänyt ja osoittikin sen minulle monen kk ajan, ennenkuin rohkaistuin asiasta kysymään. Vastausta en saanut, mutta "näkyvä" ilkeily loppui vaikkakin ilmapiiri on aivan jäätävä välillämme.
Nyttemmin kun porukka on siellä hieman vaihtunut (siis hyvät tyypit on menneet muualle, ja ne ei niin mukavat jääneet) ja työtahtikin hieman kiihtynyt, olen huomannut omassa fyysisessä ja henkisessä voinnissa todella paljon muutoksia.
En jaksa enään olla jatkuvasti hyväntuulinen ja valitettavasti asiakkaatkin sen huomaavat sekä muut työtoverit. Äksyilen helposti ja menetän hermoni.
Stressin sietokykyni on ollut ennen todella hyvä, nyt panikoidun pienestäkin kiireestä.
Voin suoraansanoen henkisesti pahoin töissäni ja uskottelen itselleni että tulen sinne vain tekemään töitä, mutta siltikin keskityn enemmän siihen miksi tietyt ihmiset käyttäytyvät huonosti, käyttävät aikaansa taka keittiössä juttelemiseen kiire aikana ja kaikenkukkuraksi olemme nykyisin täysin alimiehitettyjä, mikä korostuu vielä enemmän nyt syyslomaviikoilla.

Stressaan töihin menemistä ja oikeastaan minään päivänä minua ei kiinnosta olla siellä. Stressaan töistä jopa vapaa ajallani jonka seurauksena en osaa ollenkaan rentoutua enkä palautua seuraavaan työviikkoon.
Stressi on mennyt niin pahaksi että olen ruvennut itkemään aina välillä työpäivien jälkeen ja joskus sen aikanakin on saanut pidätellä pahaa oloaan. Muistini takkuilee, niskat ja hartiat on menneet ihan yhtäkkiä hirveään jumiin että sattuu koko ajan ja hieromisesta ei apua.
En jaksa siivota kotona, enkä jaksaisi käydä koiran kanssa ulkonakaan (mutta pakko on). Kavereita ei ole tullutoikeastaan ollenkaan, koska olen aivan totaalisen poikki työpäivinä, ja vapaapäivinäkin tuntuu kurjalta. Välillä olen suorastaan masentunut kun sosiaaliset suhteeni ovat kärsineet vaihtelevista työajoista.
Suurin osa ihmisitä joihin olen täällä 2 vuoden aikana tutustunut, ovat päivätyössä tai opiskelevat. Orastavat kaveri suhteet kaatuvat nopeasti siihen kun minulla ei ole aikaa, eikä edes voimia. Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi...

Tekisi mieli vaihtaa työpaikkaa ja alaa, mutta koulutusta/kokemusta minulla ei muuhun ole. Toiseen ravintolaan en haluaisi mennä, koska se ei vaikuttaisi kuitenkaan työaikoihin.
Mieli tekisi lähteä opiskelemaan, mutta pelottaa jättää vuokranmaksu vastuu tavallaan miesystävän harteille enkä haluaisi sitä tehdä, etenkään nyt kun otimme kalliimman asunnon.

Tekisi mieli myös ottaa sairaslomaa, mutta en usko kenenkään ottavan minua vakavasti, luulen varmaan itsekin kuvittelevani kaiken... vaikkakin miesystäväni on sanonut minulle monesti että minun täytyy lopettaa nykyisessäni koska on seurannut vointiani ja itkunpurkauksiani...

Mutta mitä teen? Samoja kokemksia? Neuvoja? Kiitos vielä jollekin jos jaksoi lukea koko sepustuksen...