Olen laihduttanut parikymmentä kiloa, vielä on muutama jäljellä. Kannustusta olen saanut lukemalla laihdutusblogeja, mutta ne ovat herättäneet yhden kysymyksen; suurimmalle osalle ylipaino on jättänyt merkkejä vartaloon, löysää ihoa, venymisarpia, riippuvat rinnat, jne. Jos nyt ajatellaan, että kun laihdun vielä nuo loput kilot, niin millainen lopputuloksen pitäisi olla, että voisin ajatella ehkä meneväni joskus treffeille? Pitäisikö näyttää ihan samalta kuin nekin 27-vuotiaat, jotka ei koskaan ole olleet lihavia? Mikä on vielä ihan ok ja mikä jo ehdoton ei?
Miten pahat läskin jäljet haittaa?
Pullukka&Pallukka
25134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En huolisi läskipalloroa mistään hinnasta!
Näytät just siltä mitä oot. Ei tarvi näyttää 27 vuotiaalta saadakseen kumppanin.
Ja varmasti on paremman näkönen venymisarpien ym kanssa kuin lihavana. Ole vain oma itsesi niin hyvin menee.
Mullakin monenmoista ihovaivaa ja muuta muttei miehet edes näe sellaisia. Varsinkaan rakastuneet miehet. :)
Minä siis olen 27. :) Mutta en näytä yhtä hyvältä kuin ne 27-vuotiaat, jotka eivät ole koskaan olleet lihavia.
Toki näytän nyt paremmalta, ainakin vaatteet päällä, mutta alasti... Enpä ole niin varma. :/ En ainakaan samalta kuin muut ikäiseni.
Mutta katsotaan nyt. :)
Kiitos vastauksesta! :)
Laita kuva vaatteilla ja ilman, niin arvioimme kumpi näyttää paremmalta.
Löysä nahka näyttää hauskalta.
http://www.dogbreedworld.com/dogs/pug/pug_6.jpg
Hyi kun on ruma koira. Ja sanon tämän hyvin koirarakkaana ihmisenä, koska tuollaisten jalostaminen on sairasta.
Mutta kun enhän minä ole koira! :D
Mutta voisit olla… :D
No just joo.
Voisiko asiaa lähestyä niin, että jokainen potentiaalinen treffikumppani on yksilö? Toiselle joku asia on ok, toiselle ei.
Jos sinulla on "puutteita" kehossa, miksi yrittäisit suhdetta ihmisen kanssa, joka on ehdoton perfektionisti mitä tulee kehoon? Puutteet merkitsin lainausmerkkeihin, koska jokaiselta löytyy puutteita kehossa. Ei ole olemassa täydellistä yksilöä.
Kiinnostaisi tietää, miten itse suhtaudut toisten kehoihin?
On tietysti, mutta hyvä silti kysellä mielipiteitä.
Tämä on kuitenkin vain teoriaa, en tiedä uskallanko koskaan yrittää. Todennäköisesti en.
Miten itse suhtaudun? En oikein tiedä, mitä vastaisin... Pidän pienestä pyöreydestä miehillä, joten sikäli en ehkä ole tyypillinen tapaus. En odota mitään täydellisyyttä, mutta miehet ovatkin paljon tarkempia naisen vartalon suhteen.
Kiinnosti lähinnä, miten suhtautuisit, jos miehellä olisi samoja "kauneusvirheitä" kuin itselläsi. Mitä tapahtuisi?
Ei haittaisi yhtään.
nips nips vaan sitte
Jos jää löysää ihoa niin ei ole treenannu kunnolla. Lihaskuntoharjoittelu on jäänut aika vähiin. Kun lihakset kasvaa niin ihokin kiinteytyy. Oot varmaan vaan kävellyt ja syönyt jotain porkkanoita. Tyypillistä kun nainen treenaa niin se eei nosta puntteja lainkaan eikä treenaa kunnolla. Itse olen laihtunut joskus 30 kg eikä mun iho roiku kun nostelin paljon puntteja, juoksin ja poljin kuntopyörää. Salilla näkee lihavia naisia jotka ei treenaa kunnolla ja siksi niiden iho jää löysäksi joka on sitten ruman näköistä. Tarpeeksi lihava kun on niin iho ei palaudu enää tiukaksi normaaliksi. 20 kg ylipaino ei ole vielä paljon mutta kun iho venymispiste saavutetaan niin iho ei enää palaudu vaan jää löysäksi. Puhutaan n 40 kg ylipainosta.Tästähän on ihan faktaakin ollut telkkarissa. Kannattaa siis alkaa niitä puntteja nostelee usein.
Miehet pystyy saamaan rasvaprosenttinsa pienemmäksi, joten heidän on helpompi kiinteyttää ihonsa.
Ja se on myös yksilöllistä, jotkut palautuu uskomattoman hyvin kymmenien kilojen ylipainosta, joillekin muutamakin kilo jää näkyviin.
Mutta joo, en ole käynyt salilla. Rakastan uimista, enkä usko, että pidemmällä aikavälillä jaksaisin tehdä sellaista, josta en pidä. Niinpä lähinnä uin. Eikä ihon kiinteytyminen ole itselleni niin tärkeää, että olisin valmis liikkumaan vieläkin enemmän. Olen sitten mieluummin sinkku.
No toi ihon kiinteytyminen taitaa riippua pitkälti mm. iästä ja kauanko on ne liiat läskit ehtineet olla ja paljonko niitä oli, yms, - ja tietysti ihan yksillöllisistä asioistakin.
Ainakin nuoremmilla taitaa pienemmät liikakilot aika hyvin yleensä hävitä ilman että jää iho roikkumaan. Vielä jos hoitaa laihdutuksen oikein. Vanhemmilla ihmisillä ja todella kovassa painon pudotuksessa sit jää pakostakin roikkumaan.
On tietysti ilmiselvää ettei se kroppasi tule olemaan niin hyvä kuin niillä, jotka on pysyny aina laihempina, mutta ehdottomasti silti, laihtunut nainen muutamilla hieman löysillä ihomakkaroilla tai venymisarvilla (etenkin jos ne jää vaatteiden alle) on haluttavampi kuin todella lihava.
Ja oletko ajatellut että toi lisää liikkuminen vois olla sellainen juttu jota voisit harrastaa sen jonkun miehen kanssa jonka löytäisit? Siitähän saisi mukavaa yhteistä puuhaa jos sattuisi sellainen mies jota asia kiinnostaisi. Ja varmaan mieskin olisi tyytyväinen kun tietäisi että tosissasi yrität pitää kilot kurissa ja päästä niin hyvää kuntoon kuin mahdollista.
Itseni ainakin tekee mieli pudistella päätä kun tunnen mm. lihavan naisen, joka oikeasti ei edes halua yrittää laihtua. Sitten kuitenkin valittaa siitä kun ei kelpaa kenellekään miehelle. Kun pitäisi kuulemma kelvata sellaisenaan. Ihan kiva ajatus, mutta maailma nyt vaan on pinnallinen eikä se muutu vaikka kuinka toivoisi.
Vaikka kyseinen nainen ei minua kiinnostakaan suhdemielessä - yhtenä merkittävimpänä syynä juurikin se ylipaino - niin jo pelkästään se, että jos nainen ihan selvästi ja tosissaan pyrkisi laihtumaan, niin kelpuuttaisin naisen siinä vaiheessa jo itse suhteeseen. Jos siis olisi edes odotettavissa joskus edistystä parempaan päin. Mutta jos ainoa mitä voi odottaa on jämähtäminen paikoilleen tai vaan askelia jo valmiiksi huonosta vielä huonompaan, on ihan turha odottaa mitään kiinnostusta.
Joskus jo pelkällä uskottavalla mielikuvalla paremmasta huomisesta voi nostaa sitä arvoaan. Mutta sen pitää olla oikeasti uskottavaa eikä pelkkää markkinointipuhetta.
Halusin laihtua itseni takia. Pinnallisista syistä, mutta en siksi, että saisin miehen. Enemmänkin siksi, että halusin olla rauhassa, koska läskejä tuijotetaan ja huudellaankin ja kohdellaan eri tavalla.
Mutta, siitä huolimatta en koskaan huolisi miestä, joka ajattelee noin. En ikinä. Ideaalinen tilannehan olisi ollut, jos olisin löytänyt miehen lihavana ja vasta sitten laihtunut, koska sillä olisin varmistanut, etten päädy yhteen noin ajattelevan kanssa, mutta niin ei nyt käynyt. Mutta tuolla tavalla ajatteleva mies ei ole vaihtoehto, ennemmin olen sitten yksin.
Minun täytyy selvästi ajatella tätä juttua lisää, koska nyt juuri tajusin, että riskinä on päätyä yhteen jonkun läskivihaajan kanssa. Ehkä löydän miehen, joka on aiemmin seurustellut/treffaillut lihavien naisten kanssa... Tai sitten jonkun, joka on itsekin lihava. Se olisi varmaan hyvä vaihtoehto.
Toivoisin myös löytäväni miehen, joka olisi enemmän sohvaperuna, eikä tosiaan mikään salilla viihtyvä pintaliitäjä. En siis tosiaan halua yhteistä liikuntaharrastusta. Miehen liikuntaharrastus olisi joka tapauksessa miinus.
Enkä itse asiassa yritä päästä niin hyvään kuntoon kuin mahdollista. Yritän päästä itselleni sopivaksi kokemaan painoon ja liikkua sen verran, että voin joskus syödäkin jotain. Päästä sellaiseen tilanteeseen, että kulutukseni ja syömiseni on tasapainossa.
Ja inhonnet tätä kliseetä, mutta jos en kelpaa tällaisena, niin antaa olla sitten. En ole valmis tekemään tämän enempää vain saadakseni miehen. Enkä alunalkaenkaan laihduttanut saadakseni miehen, kuten jo totesinkin.
Ymmärräthän että kun laihdut, niin jos saat miehen et voi koskaan tietää olisitko kelvannut lihavana. Ja karu totuus on että melko suurella todennäköisyydellä et. (Koska suurin osa miehistä miehistä haluaa hoikan tai normaalipainoisen naisen - ja ovat ehkä valmiita hyväksymään hieman pyöreähkönkin.)
Totuus on vain se, että ihmiset ovat pinnallisia (haluamattaan) - Sillä kukaan ei voi valita sitä minkä näköistä tai muotoista ihmistä kohtaa tuntee vetoa.
Aivan sama kuin se, että merkittävä osa naisista näkee miehen pituuden tärkeänä. Voisitko sinäkään REHELLISESTI kuvitella seurustelevasi vaikka jonkun hintelän ja naamaltaan ruman 150cm pitkän miehen kanssa? Vai kävisikö siinä niin että et vain kokisi mitään vetoa sellaiseen mieheen. Aivan... Eipä taitaisi olla kemiaa ilmassa. Tekeekö se sinusta nyt jotenkin pahan ihmisen, jonka kanssa kenenkään miehen ei pitäisi päätyä yhteen. Ei. Ketään ei voi pakottaa yhteen sellaisen henkilön kanssa, jota kohtaan ei tunne mitään vetovoimaa.
Äläkä ajattele että miehet jotka eivät ole valmiita suhteeseen lihavan naisen kanssa olisivat jotain läskivihaajia. Itse asiassa pidän kyllä tuosta esimerkkinä mainitsemastani lihavasta naisesta, mutta valitettavasti en vain koe riittävää seksuaalista vetoa (eli "kipinää") naista kohtaan.
Olisi siis täysin järjetöntä kuvitella suhdetta, jossa en haluaisi oikeasti harrastaa naisen kanssa sänkyhommia. Kauankohan sellainen suhde oikeasti kestäisi? Ei kovin kauaa. Kyse ei ole vihasta. Vaan siitä että mikä herättää halut ja sitä ei vaan voi järjellä valita. Joko tietty nainen herättää halut, tai sitten ei. Ja toki joillain miehillä se herää nimenomaan lihavista naisista, mutta näitä on pieni murto-osa miehistä.
Kaikesta huolimatta, vaikka joudut varmaan kestämään sitten hieman laihempana pinnallisten miesten lähentelyjä, niin kannattaa varmasti silti ihan vaan oman terveyden vuoksi laihduttaa. Ei nyt ainakaan pinnallisten miesten takia kannata itseään lihottaa. Sehän olisi jo typerää, vähintään yhtä typerää kuin pinnallisten miesten takia laihduttaminen. :)
Suomalaisista miehistä 60 prosenttia on ylipainoisia ja naisista 40 prosenttia. Sinkkuina on noin 20 prosenttia porukasta, mutta siihen porukkaan mahtuu myös paljon laihoja ja normaalipainoisia. Joka tapauksessa, myös lihavat pariutuu. Toki todennäköisyyksiä se ylipaino laskee, mutta minähän nimenomaan haluankin erityistapauksen ja niitä täytyy löytyä vain yksi.
En puhunut haluttavuudesta, vaan asenteestasi. Joo, normaalipainoisen haluaminen on ihan ok, mutta tuollaiset puheet siitä, että mies tarvitsee todisteluja, että nainen myös pysyy laihana ja että naisen pitäisi miehen takia yrittää päästä niin hyvään kuntoon kuin mahdollista... Se on sairasta!
Täydellisessä maailmassa kukaan ei vanhenisi, eikä rupsahtaisi, eikä lihoisi, eikä sairastuisi, mutta ei se niin mene. Ja jos mies on jo alussa mittanauhan kanssa tarkastamassa, ettei vain ahteri ole levinnyt kahta milliä, niin mitenköhän sellaisen miehen kanssa käy, kun imetyksen jälkeen rinnat alkaa roikkua tai kun tulee ryppyjä silmäkulmiin. Ei kovin hyvin. Ymmärrät siis, ettei niin pinnallinen mies ole järkevä eikä haluttava valinta.
Haluan jonkun, joka on rento, jolle muutama kilo suuntaan tai toiseen ei ole suuri juttu ja joka osaa nauttia elämästä, eikä päätavoitteena ole trimmata kehoaan parhaaseen mahdolliseen kuntoon.
En haluaisi enää koskaan lihoa, mutta en myöskään voi vannoa, ettei niin käy. Mutta ei voi laihakaan ihminen. En minäkään nuorena voinut kuvitellakaan, että joskus lihoisin, mutta niin vain kävi. Ehkä nyt olen enemmän varuillani, en tiedä.
Anyways, ei se sinkkuuskaan taida olla yhtään hullumpi vaihtoehto! :)
Tohon ylipainoisuuteen luetaan mukaan myös lievä ylipaino.
Esim. itselleni lievä ylipaino naisessa ei ole mikään instant turn-off.
Mutta merkittävä ylipaino (eli "lihavuus") on jo huomattava turn-off. Ja näitä on naisissa 19% ja miehissä 20%. (THL:n tilasto)
Karkeasti siis sama määrä, eli viidennes.
"mutta tuollaiset puheet siitä, että mies tarvitsee todisteluja, että nainen myös pysyy laihana ja että naisen pitäisi miehen takia yrittää päästä niin hyvään kuntoon kuin mahdollista... Se on sairasta!"
En väittänyt niin. Totesin vain että jos se nainen edes osoittaisi oikeaa halua "parempaan suuntaan" niin sekin riittäisi jo minulle. Mutta se, ettei naisella ole edes mielenkiintoa siihen, kertoo minulle sitä että silloin mennään sillä mikä tilanne on. Ja se nyt vaan oli esim. tuon erään naisen tapauksessa se, että ei kiinnostanut, eikä tule kiinnostamaan, joten se siitä sitten.
Milloinkaan en ole myöskään kyseiselle naiselle sanonut sitä että laiduta niin kelpaat. Se ei ole minun asiani sellaista sanoa. Ei ole minun asiani vaatia ketään muuttamaan itseään. Jokainen päättää tehdä sen itse jos päättää.
Jokainen nainen varmasti itsekin tietää että ylipaino vaikuttaa haluttavuuteen miesten keskuudessa. Aivan kuten jokainen mieskin tietää että suuri ylipaino vaikuttaa haluttavuuteen naisten keskuudessa (ja samaten liian laihan hintelä olemus). Ja kyllä, koska minäkin haluaisin sen naisen itselleni, niin pyrin muuttumaan sellaiseksi että joku nainen voisi haluta minut. Mutta tiedän että siinäkin on rajansa. Kaikkea en voi muuttaa (kuten luonnettani). Ja en itsekään suostuisi sellaisen naisen kanssa yhteen, joka heti asettaisi jotain vaatimuksia ennen kuin kelpaan. Minua ei kuitenkaan haittaisi jos nainen kannustaisi minua muutoksessani minkä olen päättänyt tehdä.
Sama siis tuon laihtumisen kanssa. En näe sitä niin että sinun pitäisi etsiä mies, joka asettaa sinulle laihtumisen vaatimuksen. Vaan jos olet itse oikeasti päättänyt laihtua, niin voit etsiä miehen, jolle kelpaat ja joka kannustaa sinua siinä. (Mutta siis se, että joku nainen vain sanoo että nyt alan laihduttaa, ilman todellista sitoutumista, se on vain katteettonta höpöä - arvaa vaan moneko naisen olen nähnyt aloittavan laihiksen ja lopettavan sen sitten taas kuukauden päästä ja palaavan takaisin vanhaan. On eri asia sanoa jotain, kuin oikeasti tehdä jotain.)
Ja kaiken tämän jälkeen... Kun täällä puhun lihavuudesta ja sen vaikutuksesta haluttavuuteen.. Niin oikeastihan en edes ole sieltä pinnallisimmasta päästä miehiä. Itse asiassa minulle kelpaisi hyvin lihavakin nainen, jos vaan luonne olisi todella ihana. Käytännössä sitten jos luonnekaan ei ole sieltä ihan parhaasta päästä, niin naiselle jää jäljelle vain se pinta mitä herättää kiinnostus - ja jos ei sitäkään ole, niin en vain voi asialle mitään että en koe mitään kipinää sellaiseen naiseen. Mieluumin olen sinkku kuin sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa en halua olla.
Näin se maailma vain toimii. Ja miehenäkin todellakin saa kokea tuon saman myös naisten suunnasta. Ei naisillekaan mikä vaan kelpaa. (Esim. omasta liian lyhyestä pituudesta olen saanut kuulla, liian vähäisestä määrästä lihasta, yms.)
Pinnallisia me kaikki ollaan. Valitettavasti.
Tunnen todella lihavia ihmisiä, jotka on suhteessa. Minulla on sukulainen, joka painaa 162 kiloa ja on varsin suosittu naisten keskuudessa. En osaa sanoa miksi, hän ei ole ollenkaan minun tyyppiäni. Ei siis ylipainon takia, vaan luonteensa.
Minua on haukuttu läskiksi myös normaalipainoisena. Olin silloin nippanappa normaalipainon puolella. Aika vaikea uskoa, ettei lievästikin ylipainoinen olisi miesten silmissä auttamattomasti läski. Itse asiassa, normaalipainoinenkin on miesten silmissä läski ja se nyppii minua.
Minusta on ihan ymmärrettävää, ettei sairaalloinen ylipaino ole miesten mielestä viehättävää. Mutta aika moni mies vaatii suoranaista alipainoa ja täydellistä vartaloa ja täydellisiä mittasuhteita ja täydellistä ihoa ja se ärsyttää minua ihan tosissaan. Kieltämättä varmaankin osin siksi, etten voi koskaan täyttää niitä vaatimuksia. Silti ne tuntuu minusta pahalta, mutta myös kohtuuttomilta.
Joten ymmärtänet, etten lämpene ajatukselle, että miehellä olisi hirveän tarkat vaatimukset ei pelkästään sen suhteen, miltä näytän nyt, vaan myös sen suhteen, miltä tulen näyttämään tulevaisuudessa. Puhumattakaan siitä, ettei se ole realistista.
Mutta etkö nyt puhu vähän ristiin? Jos kerran et voi haluta ylipainoista, niin miten se ihana luonne oikeasti muuttaisi mitään?
Kait tuokin riippuu mistä roikkuu.
Laita kuvaa jakoon niin arvioidaan. Naama ei tarvi näkyä, jos ujostuttaa.
Koita nyt ensin pysyä siinä uudessa painossa. Katotaan sitten vuoden päästä.