Hämmentävä yksinäisyys

Mikäköhän lienee sinkku naisilla tähän edes jonkinmoinen rehellinen vastaus?Oletetaan,jos on elänyt vuosikausia yksinänsä ja ei juurikaan omaa ystäväpiiriä niin minä oikein pidätte miestä?Jonakin omituisena erakkona?Tekeekö yksinäisyys ihmisestä jotenkin vääränlaisen mielikuvissanne?Jotkut yksinäiset tarkkailevat varsin hiljaa, mutta tarkkaan tapahtumia ja puheita.

Olen laittanut merkille ajan kuluessa tällaisen seikan, kun on sen harvan kerran yrittänyt lähestyä jotakuta naista.Vaikuttaa koomiseltakin, mutta puheissa tuntuu olevan aina tärkeää jotkin statusseikat, ystäväpiirit ja se seikka, että millainen on menneisyytesi.Elekieltä tarkkailemalla huomaa joistakuista oudon halveksumisen, aliarvioimisen jopa inhonkin?Miksi?Eikö elämä itsessänsä ole se mitä tulisi elää?Ei se mitä ylimääräistä kannat riippanasi ja jota yrität luoda kulissiksi.

Toinen asia, jota ihmettelen ovat varatut naiset, jos sattuvat lukemaan tämän ja jotka yrittävät esittää vapaata.Mikä hemmetti riivaa, että pitää yrittää iskeä.Varsin hyvin ehkä tietäen miehen olevan vapaa.Sitten tähän lankaan mennessä saat kuulla loppujen lopuksi, että nainen on varattu.Eikö voisi pysyä ihan omassa suhteessaan ja antaa muiden olla sillä tasolla liikuttaessa?Eikö voisi etsiä seuransa vaikka mistä tahansa muualta kuin sieltä, jossa yrittää luoda mielipahaa.Eikä siitä seuraa kuin harmeja.

Vai onko kyseessä jokin jännityksen puute, jonka olen huomannut?

Onneksi sitä jaksaa kuitenkin toivoa, että vastaan tulisi jossakin viimein se ihan tavallinen ja ymmärtävä nainen kehen rakastua ja luottaa.Jos on tullakseen.Tuollaiset aiemmin mainitut kriterisoinnit vain ottavat silloin tällöin päähän sekä varattu/vapaa kissa-hiirileikki.

Aivan tavallista ja toista sellaisenaan ottavaa ihmistä kuin on, ei juuri tunnu kuitenkaan löytyvän, mutta ehkäpä joskus vielä.