paljonko kumppanisi viettää aikaa

Pistä mies kävelemään ,eikän tuota kukaan jaksa .SInua käytetäään vain hyväksi ja kotiasi vain kavereiden makuuhuonena. Tuskin tilanne puhumalla korjaantuu ,vaan pyydä ulkopuolista apua jos et yksin saa heitettyä porukkaa pellolle.

huh-huh. olipas siinä neuvo, että pistä mies saman tien pihalle !

ehkä tohon ongelmaan löytyisi jokin ratkaisukin kuin avioero !!

vaikka nyt ens alkuun ihan yksinkertainen keskustelu aiheesta !

Se, mikä yhdelle on sopivasti, voi toiselle olla liikaa. Joku tarvitsee enemmän omaa rauhaa. Itse päätät, mikä sulle on liikaa, ja sovittelun halua pitäisi olla molemmilla. Voisko sopia kaverivapaat päivät tai ajankohdat vuorokaudesta? Tai suunnitella etukäteen jotain menoa ja tekemistä miehen kanssa?

Mieheni paras kaveri oli meillä jokunen vuosi sitten lähestulkoon joka päivä, nykyään harvemmin. Totuin nopeasti siihen, että hän oli melkein aina meillä (ei koskaan kovin myöhään kuitenkaan), enkä turhia pingottanut. Hänestä oli myös paljon apua toisen lapsemme syntyessä. En jaksaisi sitä, jos koko ajan olisi tupa täynnä porukkaa, mutta silloin tällöin - muutaman kerran viikossa - on kiva saada tuttuja kylään.

Mieheni kavereihin olen ottanut sen linjan, että he ovat ensisijaisesti mieheni ystäviä. Olen kohtelias, osallistun keskusteluun, jos olen hollilla, mutta en jätä omia suunnitelmiani heidän takiaan. Talo elää tavallaan jne. Jotkut ovat katsoneet karsaasti, kun vaimo ei riennäkään passaamaan, mutta sellaiset tyypit eivät ole muutenkaan ystäväpiiriimme oikein solahtaneet.

Vieraat ovat pisimmillään viipyneet kolmisen viikkoa, mutta koska kesto on aina tiedetty etukäteen, siihen on ollut helpompi suhtautua. Äiti-ihmisenä olen myös hyödyntänyt sitä, jos lapsille on ollut hoitajia.

Kalenterit esiin ja sinne kaverivapaita päiviä ruksaamaan. Miehesi tulee kunnioittaa sinun kokemustasi ja ymmärtää kodin olevan yhteinen. Sinulla on oikeus rauhalliseen omaan aikaan. Tulisin hulluksi, jos kotonani olisi aina ulkopuolisia ihmisiä. Meillä vieraiden kutsumisesta jutellaan aina yhdessä ja etukäteen. Toki läheisimmät ystävät saattavat joskus piipahtaa pikaisesti kahvilla mut harvoin ilman sopimista.
Mitä miehesi tekee päivisin? Eikö hän ole työpäivän jälkeen rauhan tarpeessa?
Sinulla on vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisesta. Kodin tulee olla paikka, jossa saa levätä ja ladata akkuja tarvittaessa.
Kurjalta tilanteesi kuulostaa.

taidan olla jossain määrin liian suomalainen miehelleni, meillä on vaan niin eri käsitys siitä kuinka paljon on ok kutsua ihmisiä kylään ja minä vaan tarvitsen myös omaa rauhaa ja palautumisaikaa kotona. nyt syksyllä/talvella tilanne kärjistyy entisestään, kesäisin hän viettää paljon aikaa muiden kanssa myös ulkona.

mieheni on opiskelija, eli hän on päivät koulussa ja hän tekee pari ilta/yövuoroa töitä viikossa. en haluaisi jatkuvasti nalkuttaa asiasta enkä myöskään haluaisi, että joutuisimme merkkaamaan kalenteriin koska on ok tuoda kavereita kylään ja koska ei, se tuntuisi hölmöltä jos mies vaatisi sitä minulta tosin itse kutsun max kerran viikossa kavereita kylään.

myöskin mies usein opiskelee kotonamme koulukavereidensa kanssa eli tuntuisi vielä pahemmalta kieltää miestä opiskelemasta täällä heidän kanssaan.

tästä huolimatta meillä on monelta osin hyvä avioliitto ja teemme about kerran viikossa jotain aktiviteettia yhdessä kodin ulkopuolella, normi leffakatseluiden ja yhdessä kokkailun lisäksi. mies osallistuu vuokraan ja muihin kustannuksiin eli hän ei käytä minua rahallisesti hyväksi. täytyy kai kannustavasti yrittää ehdotella, että mies alkaisi kutsua itseään enemmän muiden kylään. tai sitten muuttaa pienempään/kaukaiseen asuntoon keskellä ei mitään. :(

Hei!
Olen ollut samassa tilanteessa muutama vuosi sitten, jolloin seurustelin vielä exän kanssa.
Muutin itse vieraalle paikkakunnalle poikaystäväni asuntoon, enkä tuntenut muita, kun hänen kaverinsa ja sukulaisensa.
Itselläni oli tilanne, että olin juuri lopettanut työt kotikaupungissani ja halusin opiskelemaan uudella paikkakunnalla, mutta koska oli kesä, niin piti odottaa ensi vuoteen, että sain haettua kouluun.
Aluksi oli mukavaa kun oli paljon tekemistä, kun vierailtiin sukulaisissa ja hänen kaverit melkeinpä asui meillä, no kun aikaa kului rupesi asia vähän ärsyttämään, kun olisi halunnut välillä omaa rauhaa, mutta aina oli yksi tai useampi kaveri meillä yötä. En voinut olla siellä kuin kotona, vaan piti koko ajan miettiä myös näitä kavereita.
Rahaa paloi oman ruuan lisäksi myös kaikkien kavereiden ruokiin ja sen takia ei ollutkaan niin paljon rahaa tehdä muuta.
Keskusteltiin poikaystvän kanssa asiasta, mutta eipä ne kummemmin muuttunut, yksi kaveri jopa tuli asumaan luoksemme vähäksi aikaa. Monet kerrat yritin hänelle sanoe, että haluan omaa rauhaa, en halua, että sun kaverit on täällä 24/7 vaikka mukavia ovatkin, mutta ei auttanut.
Viimeinen niitti oli, kun hänen vanhempansa muuttivat suomeen ja siksi etsin oman asunnon, koska hän halusi aluksi asua heidän kanssaan, että oppivat suomea ja pärjäävät omillaan. Lisäksi hän kävi töissä ja teki pitkää päivää eli emme nähneet melkein koskaa, ainoastaan jos menin työpaikalle tai hänen vanhemmilleen, hän kävi ehkä kerran viikossa luonani nukkumassa ja silloin sanoin, että haluan että ollaan kahdestaan ja tehdään jotain yhdessä, mutta ei oikeen tuntunut ymmärtävän tätä, koska hänen mielestään olimme kahdestaan ja teimme jotain yhdessä, kun olimme hänen kavereiden tai sukulaistensa kanssa.
No aika pian omaan asuntoon muuton jälkeen erosimme, syitä tietysti oli monia, mutta tämä yksi niistä.