Mitäs mieltä olette asiasta; eli siis että onko ihmisessä jotain vikaa (tarvitseeko mennä esim psykologin juttusille), jos ei tunne mitään erityistä vetoa parisuhteeseen.
Esimerkiksi minä itse. nainen, ikää 35-v, enkä ole koskaan seurustellut. Ja seurustelemattomuuden syyksi löydän vain sen, että en ole koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa olisin ollut ns. samalla aaltopituudella. Aina on jompi kumpi, minä tai se mies viheltänyt pelin poikki jo heti alkumetreillä syystä tai toisesta.
Ja se mikä tekee minusta "parisuhdetta välttelevän" on kait sitten se, että en ole valmis kompromisseihin ja muutokseen saadakseni miehen itselleni. En todellakaan aio huolia ketä tahansa "kunhan nyt vaan on joku" -periaatteella. enkä myöskään aio muuttaa pukeutumistani, luonnettani ja tapojani millään tavalla muita ihmisiä (miehiä) miellyttävämpään suuntaan. Sillä en usko sen olevan kovin hyvä pohja parisuhteelle, jos sitä esittää jotain mitä ei ole.
Eli toisin sanoen ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että päätyisin suhteeseen jonkun miehen kanssa, mutta en ole valmis vääntämään itseäni mutkalle sellaisen saadakseni
Esimerkiksi minä itse. nainen, ikää 35-v, enkä ole koskaan seurustellut. Ja seurustelemattomuuden syyksi löydän vain sen, että en ole koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa olisin ollut ns. samalla aaltopituudella. Aina on jompi kumpi, minä tai se mies viheltänyt pelin poikki jo heti alkumetreillä syystä tai toisesta.
Ja se mikä tekee minusta "parisuhdetta välttelevän" on kait sitten se, että en ole valmis kompromisseihin ja muutokseen saadakseni miehen itselleni. En todellakaan aio huolia ketä tahansa "kunhan nyt vaan on joku" -periaatteella. enkä myöskään aio muuttaa pukeutumistani, luonnettani ja tapojani millään tavalla muita ihmisiä (miehiä) miellyttävämpään suuntaan. Sillä en usko sen olevan kovin hyvä pohja parisuhteelle, jos sitä esittää jotain mitä ei ole.
Eli toisin sanoen ei minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että päätyisin suhteeseen jonkun miehen kanssa, mutta en ole valmis vääntämään itseäni mutkalle sellaisen saadakseni
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan täysin normaalia että nainen ajattelee vain itseään, jos sinua ei kiinnosta parisuhde luultavasti ansaitset hyvin rahaa itsekin. Parisuhteet kiinnostavat vain naisia jotka tavoittelevat taloudellista hyötyä miehestä, tai tarvitsevat miestä lapsien saantia varten.
Rahaa saa tekemällä töitä ja lapsia purkista, ei miehiä tarvita ainakaan näihin.
Tiedän kyllä jo valmiiksi etten lapsia halua, mutta pakko silti ilmaista mielipide tuohon "ei miestä lapsen hankkimiseen tarvita". Jos nyt sattuisin olemaan päättänyt toisin ja haluaisin lapsen, en kyllä ryhtyisi siihen ilman miestä - ja siis nimenomaan miestä, jonka kanssa olisin vakavassa suhteessa (siitäkin huolimatta, vaikka biologinen kello ehtisi alkaa jo tikittää ennen sopivan miehen löytymistä).
En vaan haluaisi hankkia lasta niin luovutussperman avulla kuin adoptoimallakaan, sillä uskon että lapsen kasvua ja kehitystä monipuolistaa kuitenkin paljoltikin se, että hänen perheeseensä kuuluu molempien sukupuolten malli ja että on myös se isähahmo osallistumassa leikkeihin ja varhaislapsuuden aktiviteetteihin. Minusta olisi ehkä väärinkin lasta kohtaan, jos ekat kontaktit miessukupuoleen tulisivat vasta ala-asteiässä, vaan mielestäni mukavampi vaihtoehto olisi jos lapsi jo varhaislapsuudessa oppii että maailmassa on kahden sukupuolen edustajia. Tämä saattaa kuulostaa homovastaiselta tai jopa yksinhuoltajavastaiselta, mutta omasta puolestani he saavat tehdä kuten itse pahaaksi näkevät, tämä on vain mielipiteeni siitä miksi ITSE haluaisin lapsella olevan myös isä ja tämän isän olevan mielellään mukana lapsen elämässä pienestä pitäen, eikä suinkaan minään myöhemmin tulevana isäpuolena.
Toinen näkökulma on myös se, että yksinhuoltajavanhempi tekee lapsesta helposti koulussa silmätikun, enkä haluaisi lapsen joutuvan kärsimään samanlaista helvettiä kuin itse aikanaan peruskoulussa jouduin (toki kiusaajat aina keksivät muitakin syitä kiusata eikä oma syynikään tuo ollut vaikka olinkin 8. luokasta lähtien yksinhuoltajaäidin kasvattama, mutta sitä suuremmalla syyllä en ainakaan haluaisi yhtään lisätä niitä syitä).
Mutta onneksi ei joudu tosiaan siitä miehen hankkimisesta stressaamaan ainakaan biologisten seikkojen takia, kun olen päättänyt ettei lastenhankinta tule minulle koskaan ajankohtaiseksi.
Minun (nyt jo aikuinen) lapseni on syntynyt toivottuna avioliittoon, jonka oli tarkoitus kestää, mutta/juuri siksi on kyllä ihan pakko kommentoida:
Molempien sukupuolten malli ei edellytä ydinperhettä. Myös ystävä- ja sukulaismiehet voivat toimia miehen mallina, ja onneksi myös päiväkodeissa työskentelee yhä enemmän miehiä.
Yksinhuoltajavanhempi on nykyisin niin yleinen asia, ettei siitä varmasti ketään kiusata.
Ihan ok minusta, osin ehkä siksi että ihan samat fiilkset ollut aina vaikka jotian seurustelun tapaisia kokeillutkin mutta myös siksi etten usko sen itsensä mutkille vääntämisen kestävän kovin pitkään. Jos vääntämällä luo itsestään valheellisen kuvan niin eihän siitä tule kuin sanomista pitkässä juoksussa.