Ollaan seurusteltu jo pari vuotta. Nyt on alkanut ilmetä, että mies pettää lupauksensa kerta toisensa jälkeen.
Jos sovitaan vaikka viikko etukäteen, että ensi viikonloppuna mennään bailaamaan, niin sitten lauantai-iltana miestä ei huvitakaan. Hän lupaa, että mennään ensi viikonloppuna sitten. Mutta kun se viikonloppu tulee, niin ei lähdetä silloinkaan...
Sama melkein kaikessa, mitä mies lupaa. Mitään lupauksia hän ei pidäkään. Tai jos jotain on yhdessä sovittu ja miehen kaverit ehdottavatkin siksi ajankohdaksi muuta ohjelmaa, niin mies muuttaa heti suunnitelmiaan.
Olen sanonut suoraan, että jos mun seura ei kiinnosta, niin erotaan. mutta miehestä tässä ei ole siitä kyse. Hänestä on ilmiselvää, ettei sitä aina voi vaikuttaa siihen, että tulee muutoksia. Niitä muutoksia vaan on tullut koko syksyn vähän väliä... Mitä tästä pitäisi päätellä?
Jos sovitaan vaikka viikko etukäteen, että ensi viikonloppuna mennään bailaamaan, niin sitten lauantai-iltana miestä ei huvitakaan. Hän lupaa, että mennään ensi viikonloppuna sitten. Mutta kun se viikonloppu tulee, niin ei lähdetä silloinkaan...
Sama melkein kaikessa, mitä mies lupaa. Mitään lupauksia hän ei pidäkään. Tai jos jotain on yhdessä sovittu ja miehen kaverit ehdottavatkin siksi ajankohdaksi muuta ohjelmaa, niin mies muuttaa heti suunnitelmiaan.
Olen sanonut suoraan, että jos mun seura ei kiinnosta, niin erotaan. mutta miehestä tässä ei ole siitä kyse. Hänestä on ilmiselvää, ettei sitä aina voi vaikuttaa siihen, että tulee muutoksia. Niitä muutoksia vaan on tullut koko syksyn vähän väliä... Mitä tästä pitäisi päätellä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuikkua taitaa ottaa pattiin. Sitä saa mitä tilaa.
Kuulostaa siltä, että se on vaan lakannut yrittämästä, koska pitää teitä parina. Se, että se lähtee kavereiden kanssa viittaa siihen, että mies kuvittelee, että sinä jäät sitä odottelemaan kiltisti kunnes se tulee takaisin. Jotkut miehet vaan ovat sellasia, laiskistuvat ja lakkaavat huomioimasta, kun parisuhde on vakiintunut, eikä naista tarvitse aktiivisesti hurmata, jotta sen saisi pysymään tallella vielä seuraavan yön.
Hyvin sanottu, juuri tuosta musta tuntuu. Että mies pitää mua nyt varmana nakkina. Se muuten kyllä aina hermostuu, jos on itse menossa jonnekin ja mä ilmoitan myös olevani menossa omia menojani. Se kysyy aina, että onko mun pakko mennä jos hänkin menee. Miksi mun pitäisi istua yksin kotona sitä odottelemassa? On mullakin kaverit ja oma elämä. Mutta haluisin viettää aikaa myös miehen kanssa, mihin hän ei anna mahdollisuutta!
Meillä on ollut suhteessa vähän sama ongelma. Jutun juuri on siinä, että mitä on lupaaminen. Minulle lupaaminen on sitä, että sanon "minä lupaan maksaa sadan euron velkani ensi viikonloppuun mennessä" ja usein miehillä on vielä tämä kättä päälle. Tuo on siis lupaus. Lupaus ei ole se jos sohvalla maatessani ja leffaan keskittyessäni sanon "joo, mennään ens perjantaina sitten sinne Ikeaan".
Lupausta en riko, mutta ohimennen mainittu Ikea-vierailu ei ole kovin sitova. Jos parempaa ohjelmaa löytyy, niin ei ole lupauksen rikkomista vaihtaa siihen.
Naisille, tai ainakin tyttöystävälleni kaikki mitä SANON on jo lupaamista. Herranjestas lupaaminen on pitävä suullinen sopimus, eikä todellakaan kaikki mitä parin keskikaljan jälkeen tulee sanottua. Ongelama ratkesi, kun pidimme tästä aiheesta pitkän ja syvällisen keskustelun. Enää ei tästä tarvitse riidellä. Nykyisin tyttöystäväni kysyy, että "lupaatko?" jos haluaa saada lupauksen. Minä en lupaa muuta kuin sen minkä aijon myös varmuudella pitää.
Nykyisin kinastelua aiheuttaakin se, että miksi minä en lupaa jotain asiaa. Kun tyttöystävä kysyy ensi viikonlopun Ikeasta, sanon että katsotaan, mutta en lupaa. Riita alkaakin siitä että "no miksi et voi luvata?" :D
No siksi, jos keksinkin jotain parempaa tekemistä!
Sinä olet löytänyt tytön joka kerrankin on alkanut ymmärtää mieheiä (pelottavaa)
Muistakaa
No katsotaan, Ehkä, Se saattaisi olla kivaa, No Kai. Jos ei tule muutakaan, Jos ehdin, EI tarkoita samaa kuin "minä lupaan"
Moi,
Itse aikoinani käyttäydyin samallalailla. Syy oli päivänselvä, minulla oli kolme ns.tyttöystävää yhtaikaa. Oli mahdotonta sovittaa tapaamisia ilman valehteluja ym. muuta säntäilyä.
Aukaise silmäsi ja ryhdy salapoliisiksi, voit löytää jotain, josta et pidä mutta totuus pitää aina tulla esiin.
Toinen juttu saattaa olla se että kaverisi on vielä kiinni kaveripiirissään, jonka kanssa hän on saattanut seikkailla koko ikänsä. Hänen on vaikea erota näistä sydänystävistään. Itsellänikin se oli pitkällinen prosessi.
...parempi pitää suunsa kiinni. Mä en aio joka kerta ryhtyä kyselemään, että lupaatko nyt ihan varmasti jooko, jos ollaan jostain menosta yhdessä sovittu. Jos mies (tai kuka vaan) sanoo lähtevänsä vaikka Ikeaan ensi lauantaina, niin se on lupaus ilman sen kummempia vakuutteluita. Eikö ole sitten parempi sanoa suoraan ei mennä tai en tiedä, kuin luvata tyhjiä?
Ja mikä voisi olla parempaa tekemistä kuin viettää aikaa tyttöystävän kanssa? Mulle on ainakin sama vaikka mentäis ajelemaan kartingautoilla, kunhan touhutaan jotain yhdessä eikä aina vaan rikota lupauksia. Kun mies rikkoo lupaukset silloinkin, kun on itse ehdottanut esim. yhdessä bilettämään lähtemistä. Siis itse ehdottanut! Jos muuta ohjelmaa ehdotetaan sit lupaamisen jälkeen, niin siitä muusta täytyy kieltäytyä. En mä halua olla vaan joku hätävara.
... mies ei sanokaan ehkä tai katsotaan nyt. Kun hän sanoo aina, että mennään vaan. Ja sopii mulle. ja silti pettää lupaukset!
Viime viikonloppuna tuntui kuin olisi lyöty puukolla selkään. Mies oli kesällä luvannut (ja tämä on kirjallisena; laittoi tekstiviestin töistä) että ensi juhannuksena mennään naimisiin. Nyt syksyn tullessa kun aloin kysellä että joko kerrotaan sukulaisille ja aletaan tehdä järjestelyjä niin väitti ettei ole koskaan moista luvannutkaan. Kehtasi jopa sanoa että sen tekstiviestin olen itse laittanut hänen puhelimestaan eikä itse tiedä asiasta mitään. Nyt sitten panin kovan kovaa vasten ja käskin kertomaan mitä mieltä on asiasta kun on jo monta kuukautta vältellyt koko puheenaihetta. Se sanoi sitten ettei nyt halua naimisiin eikä ole varma haluaako koskaan. Tuntui siis aivan uskomattoman pahalta! Jo seurustelun alkuaikoina puhuttiin että halutaan naimisiin ja lapsia. En olisi muuten mennyt kihloihin missään tapauksessa. Nyt ollaan oltu jo melkein viisi vuotta avoliitossa eikä siis mies ole vieläkään varma haluaako naimisiin. Ei kuulemma ole siitä kiinni haluaako olla yhdessä mutta ei vaan huvita sitoutua. Ensinnäkin otan lupaukset todella vakavasti ja itse pidän kaikki mitä olen antanut vaikka sen pitäminen olisi vaikeaa. En todellakaan valehtelisi näin tärkeästä asiasta kuin avioliitto. Nyt en tiedä voinko enää luottaa mieheeni, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun rikkoo lupauksensa. En todellakaan halua jäädä loppuelämäkseni pikku avovaimoksi ja lapsettomaksi, mistä tiedän haluaako hän niitä lapsiakaan, sanoo vain että sitten joskus ja odottaa että olisin niin vanha ettei enää ole mahdollista.. Help me! Erotakaan en tahtoisi, ollaan jo niin kauan oltu yhdessä enkä ole ketään muuta rakastanut.
Ihan hyvä juttu tuo tuosta "lupaamisesta". Toki on hyvä joskus suhteen aikana määritellä käsitteet, että vältytään väärinkäsityksiltä.
Itselleni tuossa kuulostaa, että on kuitenkin enemmän kyse sitoutumisesta. Aluksi on ollut puhetta (ei siis välttämättä LUPAUS) että mentäisiin viikonloppuna jonnekin. Normaalille ihmiselle tämä jo herättää odotuksia ja sitä suurempia, mitä mielyttävämpää on odotettava seura. Parisuhteessa odotukset ainakin omasta mielestäni saavat olla korkeallakin eli se mitä itse en kaverilleni sanottuna pitäisi minään lupauksena on sitä tyttöystävälleni sanottuna.
Mutta jokainen on taas tässäkin asiassa erilainen ja ehkä sinun poikaystäväsi on vähän eri maailmasta kuin sinä itse. Keskustelkaa asia puhki!
"Ja mikä voisi olla parempaa tekemistä kuin viettää aikaa tyttöystävän kanssa?"
Sinäpän sen sanoit. Kysypä mitä poikaystäväsi tästä ajattelee? Onko hänelle parempi viettää aikaansa jonkun muun kanssa? Ja huom! muista kuunnella vastaus.
Paha tilanne!
Ehdotan nyt kyllä ihan suosiolla pelin poikki viheltämistä. Nimittäin jos joudut painostamaan miehesi naimisiin, tuskin olet itse onnellinen saati miehesi.
Eli tilanteessasi ei taida olla kovin montaa vaihtoehtoa. Joko kärsivällisesti odotat miehesi "kypsyvän", mitä siis ei ehkä koskaan tule tapahtumaan...
tai toteat, että on aika hankkia sellainen mies, joka OIKEASTI haluaa sitoutua sinuun.
Nykymiehet tosin alkavat olla enimmäkseen itsekkäitä hedonisteja, (tasapuolisuuden vuoksi tähän voi lisätä myös kasvavan joukon naisia),mutta kyllä sellaisiakin ihmisiä vielä löytyy, jotka oikeasti ymmärtävät mitä rakkaudella tarkoitetaan. Ja sillähän tarkoitetaan nimenomaan kykyä ja tahtoa sitoutua toiseen ihmiseen niin, että ottaa vastuuta myös hänen hyvinvoinnistaan. Jos oikeasti haluaa rakastaa toista ihmistä, tarkoittaa se silloin sitä, että haluaa tälle ihmiselle vain parasta. Eikä pelkästään itselleen.
Se on kipeä tosiasia myöntää, mutta kumppanin rakkaus ei ehkä ole kovin syvää, jos ei pysty ottamaan vastuuta toisesta.
Onnea sinulle, mihin ratkaisuun päädytkin. Muista, että jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on.
Sympatiani sua kohtaan... Meillä ainakin aiemmin mies ollut enemmän sitoutumishalukkaampi kuin minä. Minä kun vielä harkitsen sitä kihlaustakin, hän olisi jo ostanut sormukset. Epäröin ennenkaikkea siksi, että hän haluisi niin kalliit sormukset ettei mulla ole ainakaan nyt sellaiseen varaa. :)
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos hän on vaihtanut kanssasi sormuksia, hän on jo antanut lupauksen avioitumisesta kanssasi. Ei siinä enää mitään tekstiviestejä tarvita. Mitä sellainen puhe on, että hän ei muka halua sitoutua? Hänhän on jo sitoutunut sinuun: asutte yhdessä ja teillä on sormukset! Huomauta siitä hänelle.
Tosin, eihän ketään voi naimisiin pakottaa. Ja jos hän nyt vielä epäröi, voiko hän ikinä olla varma? Ja ansaitsetko sinä miehen, joka voi 5 vuoden jälkeen sanoa päin naamaa, ettei ole varma sitoutumishalukkuudesta? Mieti sitä.
Ilmoita miehelle, että harkinta-aika on kulunut umpeen. Ellei hän halua muka sitoutua, niin silloinhan hän on purkanut kihlauksenne. Kysy, haluaako hän tehdä niin. Kysy, haluaako hän tosissaan luopua sinusta ja kaikesta hyvästä, mitä teillä on yhdessä. Jos hän vastaa tähän kyllä ja sinä haluat vielä tässä elämässä naimisiin ja lapsia, ota sormus pois sormestasi ja etsi mies, joka arvostaa sinua.