Kuolema 75 vuotiaana

http://www.bbc.com/future/story/20140704-i-bring-the-dead-back-to-life

Minä en oikeastaan tiedä, mistä on lähtöisin pyrkimys maksimoida ihmiselämän pituus hinnalla millä hyvänsä. Ehkä syynä on ihan se, että täyden elämänkaaren eläminen on ollut kovin harvojen mahdollisuus läpi ihmiskunnan historian ja ehkä esihistoriankin. Se, että eletään "yli" säädetyn ajan on poikkeustapaus. Ehkä se on myös niin poikkeuksellista, että meillä ei ole siihen normia.
Artikkelissa puhutaan 75 vuoden iästä, mutta se todetaan yksilölliseksi, tapauskohtaiseksi. Se on ehkä artikkelissa esitellyillä perusteilla luonteva lähtökohta: ainakin ulkoisesti elämänkaari on täysi.

Mutta kun meillä ei ole oikeastaan tietoa ihmiselämän tarkoituksesta, muuten kuin jatkaa sukua, niin minusta on aika riski alkaa määritellä ikää, jossa ihmisen olisi soveliasta kuolla pois.
Luonnossa toteutuu ikäpyramidi: kuolleisuus on kaikissa ikäluokissa riittävän suurta, että pyramidi toteutuu: nuoria on enemmän kuin vanhoja. Ainakin monissa länsimaissa tämä luonnollinen ikäjakauma on muuttunut ja pyramidi on jopa kääntymässä päinvastaiseksi, eli vanhoja on enemmän kuin nuoria.

Tilanne on ihmisen omaa aikaansaannosta. Nyt puhutaan kestävyysvajeesta ja lehdissäkin on useampaan kertaan todettu, että me elämme liian pitkään: eläkerahoitus on laskettu elinikäodotteen mukaan ja ihmiset elävät tätä odotetta pitempään: eläkerahat eivät riitä. Ihmisten pitäisi kuolla n. 75 -vuotiaina eläkerahoituksen mukaan ja ne penteleet elävät kuitenkin yli 80-vuotiaiksi.
Mikäli artikkelin kaltainen ajattelu yleistyy yhteskunnassa, niin siinä on riski, että vanhoihin ikäluokkiin kohdistuu painetta ja syyllisyyttä, mikäli kehtaavat elää yli "säädetyn iän".
Minusta tilanne on vaikea, jos tällainen ikäkeskustelu ja yhteiskunnan rahoitus, kestävyysvajekeskustelu naitetaan yhteen. Ja se on minusta oikea vaara nykyisessä tilanteessa.

Toinen kysymys on se, olisiko kultuurissamme perustavaa vikaa, kun kuolema nähdään sellaisena tabuna kuin se nähdään ja käytetään aivan suunnattomasti varoja kaikkien hengissä pitämiseen, niidenkin, jotka oikeastaan ovat kuoleman sairaita.
Luonto on aika neutraali: se ei tunne armoa eikä tunne vihaa. Siinä pätevät omat lakinsa. koko ihmiskunta on monin tavoin luonnonlakien vastainen: syntyvyys, kulttuurievoluution oudot ilmiöt, kuolleisuus, ihmisen vaikutus koko maapallon ekologiaan... Meidän pitäisi lajina ylimalkaan tarkastella kulttuuriamme kokonaisuutena. Miten me lajina toimimme pitkällä aikavälillä.

Luonnonkansathan suhtautuivat vanhuksiinsa niin, että kun he alkoivat olla todellinen taakka yhteisöille, heidät päästettiin päiviltä tvalla tai toisella. Yleinen tapa oli jättää heidät kuolemaan. Esim saamelaisten keskuudessa oli tapana jättä vanhukset jonkun näreen juureen, jättää taakse. Intiaaniheimoilla on ollut samantapaisia käytäntöjä. Tätä kauhistellaan nykyään julmana ja epäinhimillisenä. Mutta yhteiskunnassamme lisääntyvä keskustelu siitä, ketkä ovat yliaikaisia, on keskustelua, joka normalisoi ajatusta , että joidenkin ei pitäisi olla keskuudessamme.

En tiedä mikä on oikein. Meillä on hyvin vahva kulttuurin syvärakenteisiin kietoutunut elämän kunnioitus. Toisaalta on minusta selvää, että emme voi kunnioittaa elämää yli sen, mitä yhteisö pystyy kantamaan. Tai mitä luonto pystyy kantamaan.

Ehkä on oikein, että elämän ylläpitämisen tabusta luovutaan. Toivottavasti se ei saa sellaisia muotoja, että heikoimpia ryhmiä kohtaan aletaan osoittaa julmuutta: ajaa heitä tarpeettomien ihmisten kastiin.

Vähän sekavaa pohdintaa. Ehkä se on ok keskustelupalstalla.

Tätinit äyttää pian 88 vuotta. Ei moni kaksikymppinen tee ja ota niitä askelia ja touhuja, mitä hän viikon aikana saa aikaan ja tekee. On täysin ruumiin ja sielun voimissa.
Pitää kuolemaa sitten luonnollisena ja ajankohtaisena kun Luojan mittarissa on laskuri täysi.

Mielelläni elän satavuotiaaksi jos elämä on mielekästä.

Jos sen sijaan 70- vuotiaana pystyn vain makaamaan sängyssäni, en halua, että vaikkapa keuhkokuumeen saatuani minua hoidetaan antibiooteilla.
Antaa silloin luonnon korjata omansa.

Hoitotestamentteja voi tehdä, mutta on eri asia, voiko hoitohenkilökunta
niitä noudattaa.

Jos vaikka sairastun 60- kymppisenä alzheimeriin ja teen testamentin, ettei minun elämääni saa hoitotoimenpitein pitkittää...
Sitten saan keuhkokuumeen ja omaiseni toimittaa minut tiedottomana sairaalaan...
Voin olla varma, että antibioottitipasta minä itseni löydän, oli taskussani millainen
hoitotestamentti tahansa.

Hei kysymykseni ei liity mitenkään palstan aiheeseen.

Mutta on Teillä ollut vaikeuksia (tietoteknisiä) kirjautua/surffailla tällä palstalla?

Itselläni sivujen avautuminen tökkii melko usein.