Jokuraja

Hei! Haluaisin kuulla teidän näkökantaa ongelmaani.
Olemme ollet kohta pari vuotta yhdessä miesystäväni kanssa, saman katon alla asuneet reilun vuoden päivät. Olemme päälle kolmekymppinen pari.
Arkena normaalipäivinä meillä sujuu loistavasti, on mukavaa yhdessä oloa,helllyyttä ja rakkauden osoituksia piisaa ja otamme toisemme huomioon.
Mies on rauhallinen luonne,hauska ja mukava. Itse olen temperamenttisempi, saatan herkästi sanoa jos joku asia ärsyttää arjessa ( tietokoneella koko päivän istuskelu, ei auta siivoamisessa ym) Miestäni ärsyttää joskus se jos joku asia vaivaa minua saatan jankuttaa siitä kauan. Jos suutun jostain,mies saattaa itse taas suuttua siitä että minä suutun ja joskus on sanonut minulle pahastikin,jolloin tietenkin riita jatkuu ja paisuu.
Riidat ovat usein melko rajuja,kovaa huutoa,jonka jälkeen tajuan että aloitin itse riidan hermostumasta mitättömästä asiasta. Aina itse pyydän anteeksi ja mies pitää pitkään mykkäkoulua. Minä aloitan aina sovinnon vaikka mies olisi sanonut pahastikin, koska minä aloitin riidan.
Kerran oli niin paha riitta että mies otti olkapäästä kiinni ja karjui naamani edessä. Hän oli todella pahoillaan että sillätavalla hermostui.
Seuraavassa riidassa hän töksäytti loukkaavan sanan heti alkuun ennenkuin edes riita oli päällä,joten moksautin sievästi nyrkillä hänen käsivarteen kun hän käveli ohi,että nuin ei naiselle puhuta..hän tönäisi minut sohvalle. sitä seuraava riita, hän heilutti nyrkkejä edessäni,ei lyönyt. Tönäisi sängylle,piti leukaperistä kiinni lujaa( jäi jälki). ja puristi suutani kiinni. Tämä johtui siitä kun tuli sanaharkkaa ja kumpikin sanoi pahasti,itse hermostuksissani mäkätin ja hän juoksi uudelleen ja uudelleen luokseni ja piti leukaperistä,käsi kävi kurkussakin mutta ei pitänyt kurkussa kättä kauaa. Jälkikäteen pyytelin omaa osuuttani anteeksi,hän sanoi itse että ei aio pyytää anteeksi koska ei ole anteeksipyynnön velassa,koska hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun tehdä mitä teki. Käytin sanaaa käsiksikäynti. Hän sanoi ettei tuo ole edes käsiksikäyntiä ja jos minä väitän niin,olen veemäinen ämmä ja sitä rataa.. hän myös puristi käsivarsiani ja jäi iso mustelma..hän sanoi että no voi kamala, tämä nyt on mennyt tähän hänen syyttelyyn sen takia koska on oikeen mustelma. Olisin toivinut että hän olisi edes aidosti pahoillaan..kauhean vihamielinen mua kohtaan..Hän sanoi etttä molemmat ylitti rajan,siksi voi olla vaikea jatkaa enää tätä suhdettal..ylitin itse rajan ku jatkoin hänen piinaaamistaan eli jankuin ja mäkätin kun riidan aikana olin vihainen. heitin häntä kyllä vedellä naamaan joka oli tuopissa,sen jälkeen hän kävi käsiksi..pyysin siis anteeksi, hän ei. Kaikki riidat alkaa minusta ja on minun syytän,hän sanoo että minun pitäisi rauhoittua ja miettä,ettei joka asiasta tarvi hermostua ja olla nii äkäinen..tiedän tämän iitsekin. ollaan viikko mökötetty, olen koittanu puhuu järkeä että eihän tuommonen käskiksi käyminen ole oikein. ennen ei ole ollut näin pahaa käsiksi käymistä. Outoa kun on muuten fiksu,mukava,jalat maassa oleva mies ja tämmöisesä tilanteessa ei itse näe ja myönnä että teki väärin ja pahoittelisi. Hän slvästi haluaa jatkaa kanssani suhdetta,vaikka riidan jälkeen ollaan kokoajan oltu erimieltä aiheesta ja ilmoitettu vihaisina kumpikin toisillemme että ei ole järkeä jatkaa suhdetta. Itsellä on nyt ensimmäistä kertaa todella negatiiviset fiilikset nyt,tekisi mieli jättää tämä suhde.olen rakastanut tätä miestä kovasti ja nyt en tiedä.. eihän tuommoinen voi mitenkään olla oikein..eri asia jos olisin riehunut ja mies ottaisi kiinni jotta rauhottuisin.. en ole käynyt kiinni vaan olin parin metrin päässä ja valitin... sanoin miehelle että jos hermostuu, miksei ennemmin lyö seinään kun purkaa minuun koskemalla fyysisesti. sanoi ettei anna minulle sitä iloa että alkaa hajottaan paikkoja kun ärsytän häntä.. hän vähättelee tekoaan että se ei ollut mitään..eikö ole melko akkamaista? ja se että syyllstää minua, etkö voisi muuttua ja rauhoittua, ajat hänet raivon partaalle..mitä mieltä?