Ja nyt jo ikävä :(
Erottiin -ei minun tahdostani- , tosin puheilla että katsomme, miltä asuminen eri osoitteissa tuntuu. Jonkintason ystävyys välillämme säilyy, vaikka kakkonenkin tehtäisiin.
Ei hirveitä riitoja, vain kyllästyminen ja pitkään jatkunut työttömyys osasyynä.
Riitoja tosin oli, kun erosta alettiin tosissaan puhua. Mutta ei mitään hirveitä. Päättyivät siihen, että molemmat menivät mököttämään tahoilleen.
Ero sattuu aina. Ero huonostakin suhteesta. Saati sitten kohtalaisen hyvästä ..
Epäonnistumisen tunne, masennus. Tuttua varmaan monellle.
Erottiin -ei minun tahdostani- , tosin puheilla että katsomme, miltä asuminen eri osoitteissa tuntuu. Jonkintason ystävyys välillämme säilyy, vaikka kakkonenkin tehtäisiin.
Ei hirveitä riitoja, vain kyllästyminen ja pitkään jatkunut työttömyys osasyynä.
Riitoja tosin oli, kun erosta alettiin tosissaan puhua. Mutta ei mitään hirveitä. Päättyivät siihen, että molemmat menivät mököttämään tahoilleen.
Ero sattuu aina. Ero huonostakin suhteesta. Saati sitten kohtalaisen hyvästä ..
Epäonnistumisen tunne, masennus. Tuttua varmaan monellle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älkää ainakaan lisää yksinhuollettavia lapsia tehkö. Ei tällä yhteiskunnalla ole varaa kantaa kaikkia "rakkauden hedelmiä". Mutta niin se on että suhteen loppuminen, varsinkin omasta mielestä ihan hyvästän suhteen, sattuu ja paljon. Voimia ja jaksamista.
Tässäkin eniten vikaan on mennyt se, että yritetään pysyä ystävänä ihmisen kanssa, joista halua eroon.
Erotkaa, jos täytyy, mutta älkää pitäkö keinotekoista kulissia yllä.
Harkinta-aika on harkinta-aika.
En vaan kestäisi tuollaista "katsotaan nyt" -eroa. Kun erotaan, niin sitten erotaan oikeasti, eikä jäädä roikkumaan johonkin puolitiehen. Etenkin, kun ei-eroa-haluava jää siihen paljon enemmän roikkumaan kuin toinen.
Ero ei aina satu, vaan on todellinen helpotus.