Tunnevammaisuus

Muistuttaa yhtä tunnevammaista aikamies poikaa joka on homo ja ylimielinen minä hahmo ja asuu kotona.
Mistä kirjoitit niin laittaisin hänet toiselle sijalle ja eläisin omaa elämää.
Niin kuin siivellä tämä mies olisi sinun elämässä.
Miehiä tulee ja menee.
Ota yhtä kylmä asenne kuin kirjoitat jäänmurtaja.

Et siis halua parisuhdetta, mutta miehen pitäisi rakastaa sinua? Vai haluat seksisuhteen, joka ei ole parisuhde, mutta molempien/toisen pitää sitoutua jotenkin siihen?
Näyttäisi siltä, että kaveri viihtyy seurassasi ja nautiskelee seksistä kanssasi ja tykkää sinusta, mutta ei halua sitoutua sinuun kuitenkaan lopullisesti eli tunne ei ole niin vahva. Sinä kuitenkin odottaisit enemmän ja kärtät häneltä juuri sellaista vastausta kuin sinä haluaisit kuulla. Nyt on kaksi vaihtoehtoa:

1. Kyselet häneltä hänen tunteidensa vahvuutta niin kauan, että hän kertoo tarkemmin. Sehän tietysti johtaa siihen, että kaverin on tehtävä päätös, jatkaako suhdetta sinuun vakavammalla pohjalla vai häipyykö elämästäsi, sinähän kysymykselläsi pakotat hänet tekemään päätöksen.
2. Hyväksyt tilanteen nyt, jatkatte samalla tavalla. Jossain vaiheessa paljastuu kuinka syvä tunnetila kaverilla on eli lähteekö suhteesta kun löytää jonkun muun vai syventääkö suhdettaan sinuun.

Kokemuksesta veikkaisin, että hänen tunnetila ei ole yhtä vahva kuin sinun ja ykkösvaihtoehdossa hän lopettaa suhteen. Kakkosvaihtoehdossakin todennäköisyys suhteen syvenemisestä on jotain 40% luokkaa, korkeintaan. Eli suosittelisin tekemään myös plan B:n.....

Jep, tyhmyyksistähän ihminen oppii, varsinkin kun niitä tekee systemaattisesti ja harkiten riittävän kauan.

Miksi yrität pakottaa häntä vastaamaan kuten toivot, olemaan kuten toivot ja muuttumaan? Tarkoitan että yrität nyhtää häneltä sanoja mitä haluat kuulla, vaikka olet vastuussa vain omista tunteistasi. Yrität murtaa häntä, eikö olisi mukavampaa rakastaa häntä? Toimit pelosta että sinua ei rakasteta, sen sijaan että toimisit rakkaudesta koska tykkäät tyypistä peloista välittämättä.
Sinulla on suhde, mutta et pysty hyväksymään sitä sellaisenaan vaan sinun on saatava muokata sitä, muovattava, "edettävä", kuultava "vastauksia". Mutta mikään niistä ei johdu rakkaudesta, vaan pelosta.
Jos sinä kerran voit jo tavata, rakastaa ja olla läheinen, sinulla on jo se mitä on.
Jos voit jo kertoa omat tunteesi ja olet jo kertonut, ja voit sen jatkossakin tehdä, voit kertoa sen mitä voit: hallita omaa osuuttasi.

Mutta mitä kuorta sinä olet rikkomassa? Miksi? Se on hänen asiansa rikkoa se, jos hän haluaa.
Miksi yrität muokata, varmistella ja hallita?
Kyselet ja tenttaat, etkö tiedä omia valintojasi ja tunteitasi riippumatta toisesta?
Mitä jos sinä et sitä kuorta koskaan riko? Mitä sitten? Jos vastaus onkin että et, tietenkään, hän tulee jättämään sinut kuukauden päästä ja se siitä.
Tunnetko sitten vähemmän?
(Minulle saa, mutta ei ole pakko kertoa. Mutta jos jatkat tuota soopan syöttämistä itsellesi, se ei ole hyvä juttu. Siis itsesi kannalta. Mutta toki niinkin saa tehdä.)

Miksi sinua ahdistaa tiedottomuus hänen tunteistaan, kun voit päättää vain ja ainoastaan omistasi?
Yrität pakottaa häntä "avautumaan" mutta silloinhan sinä et halua että hän on hän, vaan että hän mielistelee sinua ja on sinä. Saatat myös saada sillä pelkkiä valheita.
Et halua seurustella, mutta haluat varmistella. Olet muka elänyt paljon: no etpä ole paljon oppinut. Älä valehtele itsellesi enää, se ei kannata. Toinen juttu mikä ei kannata, on pelosta eläminen. Elä ennemmin rakkaudesta.

"Haluan nauttia tästä mitä meillä on, mutta en voi ennen kuin saan vastauksen. "
Kyllä voit.
Ja jos olisit paljon oppinut, tietäisit myös tämän.