Niinpä hän olisin vielä tyttöpää, kävi lavatansseissa ja lauloi myös taloustöissä äitiä auttaessaan kaikki tietämänsä iskelmät hyvällä lauluäänellään.
Nyyrikille me pikkuvanhat pikkuveljet lällätimme, mutta kauempaa, ettei korvatillikkaa saatu. Talvisin äiti sairasteli. Oli ne ahdistavia päiviä.
Silloin sisko lauloi uskonnollisia biisejä tai sitä > oi äiti äiti sytytä lamppu, hyvin ahdistava biisi.
Ei sisko sahalle päässyt, piikoi joissakin sukulaispaikoissa, meni naimisiin ja sai monta kaunista lasta. Hyvällä häntä muistan.
Viime keväänä kauniissa säässä saatoimme siskomme viimeiseen lepoon Launeen kauniissa kappelissa.
Kun isosisko Nyyrikin tilasi
11
144
Vastaukset 11
Ihan tulee minunkin siskoani ikävä kun luen muistelojasi. Monet kerrat olen jo aikonut soittaa, kun taas muistin, ettei ole enää olemassa.
Niin vaan tuli Hesalaisesta tytöstä emäntä Satakuntalaiselle viljatilalle. Olihan hän tosin salaa kirjoittautunut Tyrvään karjakkokouluun kesken lukukautta tyttökoulusta, koska koki maalla viihtyvänsä paremmin kuin "konttorirottana"
Hyvä emäntä hän olikin, leipoi ja laittoi, harvensi sokerijuurikaspellot, käytti traktoria siinä kuin miehetkin, ja perunanostossa seisoi hihnalla lajitellen koko päivät.
Nuo Nyyrikit muistuu mieleen Kuhmoisista mummolassa kesäisin, niihin uppoutui isosisko niin, ettei nähnyt ja kuullut mitään:D Tylsää minusta, ja mummo lauleli hääriessään: "Leskiäidillä kaksi tytärtä, tytär tumma ja vaalea,..."
ja : "miksi maailman merillä kuljet, synnin laineilla leikittelet, yhä Herralta syömesi suljet,...
Ihania kesiä, joista parhaiten on jäänyt mieleen ihana vastapaistettu ruis reikäleipä, kirnuttu voi ja piimä! Suolalahnakin tavallaan, mutta ruisleipä vei voiton. On se ihanaa kun ei muistoja voi meiltä viedä:) heippaJotenkin se kyynel vain silmänurkkaan herahti,sinulla on ollut sisarusparvi lapsuudenleikeissä,minulla vain koiranpentu ja elikot,tietty lampaat,lammaskarsina toi sitä turvaa jota äiti jätti antamatta,hylätessään kaksivuotiaan lapsensa.
En koskaan ole äitini syliin päässyt,mummoni sensijaan riepotti minua ja kavattiemo oli täysin tunteeton.
Ihmettelen usein,kaikkien vastoinkäymisten jälkeen,että olinko selviytyjä,olinko vain olosuhteiden uhri.
Eivä ne senaikaiset monilapsiset perheidyllit niin hääppösiä olleet,sotalapsella varsinkaan.
Rintamalta palanneet miehet olivat todella hajalla hankisesti,
vaimojen tehtävänä oli vielä hoitaa mieskin lasten lisäksi- capt. cöpenick
Isoveljen kanssa tuossa hiljan harmiteltiin miten paljon tietoa isosiskon mukana meni ajoilta, kun meitä ei vielä ollut.
Koskaan ei ollut muka aikaa. En käsitä miksi minä suurperheen keskimmäisenä pystyin imaisemaan niin vahvan traumaperinnön.
Tai olen sitä kymmeniä vuosia työstänyt. Sisarkateus se oli meikällä. Maailmani vaan romahti kun en enää ollut pienin ja paapotuin.
Pikkuveli oli -41 syntynyt, mie -38. Muutuin pikku psykopaatiksi. Korvessa oli kuitenkin korvenlaki. Siellä pikkuhitlerille ei ollut ylenemismahiksii, sano.
Kyllä ne naiset tiukilla oli. Ison perheen pyykit sentään poutapäivänä avotaivaan alla. Vasta poisnukkunut isoveli rakensi pyykituvan luonnonlähteen lähelle, muurasi siihen uloslämpiävän muuripatauuninkin.
Talvet olivat sähköttömässä talossa, syrjässä kaikesta kaaosmaisen painajaismaisia. Neljä koululaista parhaillaan suksimassa 3.5 kilsan koulumatkaansa.
En koskaan uskonut ylittäväni 50 vuoden rajapyykkiä. Hyvät ihmiset ovat auttaneet selviytymisessä näinkin pitkälle. - capt. cöpenick
rituliini_38 kirjoitti:
Jotenkin se kyynel vain silmänurkkaan herahti,sinulla on ollut sisarusparvi lapsuudenleikeissä,minulla vain koiranpentu ja elikot,tietty lampaat,lammaskarsina toi sitä turvaa jota äiti jätti antamatta,hylätessään kaksivuotiaan lapsensa.
En koskaan ole äitini syliin päässyt,mummoni sensijaan riepotti minua ja kavattiemo oli täysin tunteeton.
Ihmettelen usein,kaikkien vastoinkäymisten jälkeen,että olinko selviytyjä,olinko vain olosuhteiden uhri.
Eivä ne senaikaiset monilapsiset perheidyllit niin hääppösiä olleet,sotalapsella varsinkaan.
Rintamalta palanneet miehet olivat todella hajalla hankisesti,
vaimojen tehtävänä oli vielä hoitaa mieskin lasten lisäksiKaru on sinulla Rituliini ollut elämäntaival. Meikäähän paapottiin niin pumpulissa, etten mitään ole tarvinnut itse tehä.
Sodasta tultuaan isäni katsoi minua nenänvartta pitkin. Vieläkin tuntuu, että olin hänelle häpeäpilkku.
Isäni raivasi suosta peltoa monia vuosia. Muistan kun pikkuveljen kanssa asetuttiin uhmapäisinä vastustamaan isää ruokapöydässä.
Uskovaisena miehenä hän risti aina kätensä eneen aterioimistaan. Ei vaatinut, että meidän pitää tehdä samoin.
Kuitenkin sinuun Ama verrattuna elämäni on ollut suojattua, vaikka väliin hyvin niukkaa. Nyt sitä ollaan jo kuitenkin melko loppusuoralla. Jaksellaan kaikki. capt. cöpenick kirjoitti:
Isoveljen kanssa tuossa hiljan harmiteltiin miten paljon tietoa isosiskon mukana meni ajoilta, kun meitä ei vielä ollut.
Koskaan ei ollut muka aikaa. En käsitä miksi minä suurperheen keskimmäisenä pystyin imaisemaan niin vahvan traumaperinnön.
Tai olen sitä kymmeniä vuosia työstänyt. Sisarkateus se oli meikällä. Maailmani vaan romahti kun en enää ollut pienin ja paapotuin.
Pikkuveli oli -41 syntynyt, mie -38. Muutuin pikku psykopaatiksi. Korvessa oli kuitenkin korvenlaki. Siellä pikkuhitlerille ei ollut ylenemismahiksii, sano.
Kyllä ne naiset tiukilla oli. Ison perheen pyykit sentään poutapäivänä avotaivaan alla. Vasta poisnukkunut isoveli rakensi pyykituvan luonnonlähteen lähelle, muurasi siihen uloslämpiävän muuripatauuninkin.
Talvet olivat sähköttömässä talossa, syrjässä kaikesta kaaosmaisen painajaismaisia. Neljä koululaista parhaillaan suksimassa 3.5 kilsan koulumatkaansa.
En koskaan uskonut ylittäväni 50 vuoden rajapyykkiä. Hyvät ihmiset ovat auttaneet selviytymisessä näinkin pitkälle.Jotenkin sun surkuhupaisaa tarinaas,ei voi olla nauramati.
Sinusta olis voinu tulla korpikirjailija,jollet olis päässy satamapäälliköks vai ahtaajako sinä olit.
Minulla toi ahtaanpaikankammo esti moiset hommelit ja ei kai sinne naisia edes olis otettukaan
Mun äiti muuten oli laivaemäntä,kuului päällystöön,minäkin olen syönyt kapteenin pöydässä,kun pääsin ilmaismatkalle Englantiin.
Ahtaajat mokomat olivat lakossa ja tyhjällä laivalla jouduimme tulemaan takaisin ja oli hemmetinmoinen hiivari.rituliini_38 kirjoitti:
Jotenkin sun surkuhupaisaa tarinaas,ei voi olla nauramati.
Sinusta olis voinu tulla korpikirjailija,jollet olis päässy satamapäälliköks vai ahtaajako sinä olit.
Minulla toi ahtaanpaikankammo esti moiset hommelit ja ei kai sinne naisia edes olis otettukaan
Mun äiti muuten oli laivaemäntä,kuului päällystöön,minäkin olen syönyt kapteenin pöydässä,kun pääsin ilmaismatkalle Englantiin.
Ahtaajat mokomat olivat lakossa ja tyhjällä laivalla jouduimme tulemaan takaisin ja oli hemmetinmoinen hiivari.Olin tilapäisenä satamajätkän basillina kymmenmonta vuotta, saman verran terminaaliahtaajana. Eikä vähän, myös yhen iltalöysin verran myös konemiehenä.
Neljän trukin vaihteet ei kestänyt käyttöäni. Sitten tuli herra yliherra sanomaan, että urasi tässä firmassa on sitten ohi.
- Tällä puolella Ogawango jokea en ole moista koneen kuljettajaa nähnyt en kuullut, se vaikeroi lähellä hermoromahdusta.
Merimatkoja se satamajätkän ura tiesi. Kuljetusmoottorin matkassa eri satamanosiin. Vieläpä haverilaivaan Orrengrundiin, Loviisan edustalle
Siellä nähtiin norjalaiskapteenin oiva ratkaisu. Kun valtameripaattinsa Thermopylai nimeltään sai kivelle ajosta etukyljen auki, kippari ohjasi laivan päin kallioita.
Komeasti jäät kolisivat pienen väenkuljetuspaatin kyljissä jäänmurtajan avaamassa rännissä.
Siellä se laiva könötti keula kalliolla kuin pienempi vuori tammikuussa 1964.
Met purimma laivanosturien avulla turvonneen paperi ja sellulastin proomuihin. Keikka kesti useita päiviä.
Siellä pikkusaarella oli luotsitupa tai jokin muu rakennus.jossa met asuimma. Tunti palkankin muistan; 3x 4.29mk/h. Oli vaarallisen työn lisä.
Enpä muistanut pitää 50 vuotisjuhlaa viime tammikuussa tapauksen muistolle
- jjoutava
Perjantaita ja Nyyrikkiä olisi pitänyt minunkin lukea jotta olisin vähän viisastunut. Naapurin tytöt olivat hyvä äänisiä laulajia pysähdyin välillä kuuntelemaan ohikulkiessani. Ääni tuli sontaluukusta niin kauniina. Nyt en ole ilkeä. ainakin maalainen ymmärtää mitä tarkoitan.
Kyllä sontaluukusta puhuttiin, olihan se auki aamuin illoin, mikä ettei siitä laulukin kuulunut. Lantala vaan oli tyhjennettävä ajoittain pellolle, muuten oli liian raskasta heittää lantaa ulos liian korkealle.
Nyt EU:n aikana ei saa lantapattereitakaan pelloilla pitää peittämättä pressulla, se kun lisää metaania ilmakehään.
Mitäpä niistä maalaiselämän töistä valehtelemaan pitäisikään! Monet kerrat olen AIV-tornista reuhtonut lehmille rehua, kirpeässä hajussa, ei se haju vielä mitään, mutta saada irti riivittyä tiukkaan painunutta rehua, niille 7 lehmälle ja nuor'karjalle, otti kyllä voimille:D Silti olin Kunnan leivissäkin puolipäivää, mutta olinhan nuori ja tekevä silloin!- Lorena*
Kun television isä osti sellaisen mustavalkoisen, eihän ensi alkuun muita myynnissä ollutkaan, katolle laitettiin harava anteeni, voi sitä riemua kun sai pirtin penkillä TV:tä katsoa. Tietous maailmasta kohentui sillä hetkellä.
Mamma oli niitä herännäisiä, alkuunsa oli hiljaa kait häntäkin kiinnosti ohjelmat.
Pian hän alkoi marmattamaan, nyt se on sitten synnin sontaluukku meidänkin pirtissä ja konkurssiharava katolla. Aika sydämetön mamma oli meitä lapsia kohtaan, pappa oli toista maata, komensi joskus mammaa ole hiljaa jos olet kerran toista mieltä.Mutta niin hyvä kotilalousope ainakin entiset oppilaat kehuivat. Taisi mennä niin, maailman hyvä on kodin hirmu.
Kun lähdin kotoa opiskelemaan ulkopaikkakunnalle, matkalaukun kanssa menin pysäkille, katsoin koti taloa joka seisoi ylväänä koivikon keskellä, ajattelin minä en näille kylille koskaan muuta. Niin alkoi elämä maailmalla, hyvin olen selviytynyt, eihän ne elämän alkupäivät kenelekään nuorelle niin herkullisia ole.
Ruuneperi on asiantuntija näissä TV jutuissa, jos eksyy palstalle mieluusti kuulisin TV historiaa, oliko se Salora TV sinun ominta alaasi?
- Ramoona*
Olen suuren lapsikatraan toiseksi vanhin, on monta siskoa ja veljeä. Olen toiseksi vanhin, minulla on pari vuotta vanhempi isosisko. Olin jo syntyessäni isompi kuin hän, häntä on joskus luultukin Katri-Helenaksi, kun on pieni, siro ja vaalea. Kasvoin jo kansakoulussa pidemmäksi kuin hän, minun ei tarvinnut periä hänen vaatteitaan. Opin lukemaan hänen tavaillessaan aapisestaan, kouluun muutenkin oli hyvä tuntemus jo hänen kauttaan. Murrosiän kipuilut näin hänessä, en niitä itsessäni enää niin ihmetellytkään. Hän oli hyvä keksimään kampauksia ja laittoi mielellään tukkaani. Hänellä oli jo varhain nättinä näpsäkkänä tyttönä paljon ihailijoita, ja aina joku minuakin vilkaisi, vaikka kakarahan olin . Hän opetti minuakin tanssimaan ja yhdessä oli turvallista mennä, ja paljon kuljettiin isolla porukalla, oli tyttöjä ja poikia.
Isosiskolle tuli Elokuva-aitta, ja joskus sain leikellä kuvia omaan vihkooni filmitähti-ihanteistani. Olisin halunnut olla kuin Audrey Hepburn, koska olin tumma, vaalealle siskolle löytyi monia näköisiään kaunottaria. Brigitte Bardotin pikkuruudullisesta brodyyrisomisteisesta leningistä otettiin mallia , äiti ompeli, ja ihanasti helmat keinahtelivat tärkättyjen alushameiden päällä, kapea uuma leveällä vyöllä korostettuna.
Isosiskoni on vieläkin paras ystäväni, lastemme perheet ovat läheisiä tosilleen, olemme ristiin kummeja. Hänen menetyksensä olisi valtava suru, ja uskon hänen ajattelevan minusta samoin. - Lorena*
Lapsuudessa asiat hoituivat perheissä vanhemmat lapset hoivasivat nuorempia niin jäi perheessä aikuisille enemmän aikaa. Olin perheessänuoremmasta päästä(4 lasta), muistan miten vanhin sisko piti minusta hyvää huolta. Aamuisin kampasi hiukseni ja valvoi hampaiden ja kasvojen pesun. Hänen lähdettyä opiskelemaan tunsin olevani hukan teillä kun kukaan ei huolehtinut.
Koko pitkän elämän ajan olin siskolle tuki ja turva samoin hän minulle, olihan puhelin jolla pidettiin yhteyksiä.
Muutamia vuosia sitten hän sai avohaavaan sairaalabakteerin hoidettaessa tk:ssa siteiden vaihtoa. Siinä sitten pikkuhiljaa eri alueiden bakteeri tulehdukset aiheuttivat lopun. Kyllä siinä jäi iso puutteellisuus elämääni. Aamulla sytytin kynttilän hänen muistoksi, koska tänään on hänen 85v syntymäpäivä. Hyvät kauniit muistot säilyvät hänestä mielessä aina.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va1082227- 103896
- 66843
- 47818
Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???21776Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...
...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha518725Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti
Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk76650- 65630
Herkkä, hellä, aurinkoinen, kaunis upea, valonsäde on hän nainen
Ja myös fiksu, älykäs ja luonnonläheinen. Erittäin mielenkiintoinen ja kiltti ihminen. Haluan tuntea hänet, koska kaik23590- 57561