30.10.2004. Päivä jota en koskaan unhoita. Kello yhden aikaan ystäväni kuoli sairaskohtaukseen soittamani puhelun aikana. Kuulin ystäväni viimeisen hetken. Kun saavuin paikalle, oli jo ambulanssi miehistö paikalla ja elvyttämisen jälkeen todenneet hänet menehtyneeksi. Tuona päivänä olin ainut joka hänet näki kuolleena hänen läheisistään.
Ystäväni oli minulle aikaisemmin tyttöystävä, mutta erosimme kesällä. Mutta rakkauden tunne oli pysynyt siitä saakka samana, se vain sai uuden muodon. Rakkaus jota häntä kohtaan tunnen, ei tule koskaan muuttumaan.
Häntä en koskaan unohda, mielessäni hän pysyy aina empaattisena ja lämpimänä persoonana joka huolehti toisten hyvinvoinnista vaikka hänellä oli paha olla ja omat asiat menivät huonosti. Hänen lähimmäisen rakkaus jota hän minulle osoitti oli jotain aivan sanoin kuvailematonta.
Hän kuoli 17 vuoden ikäisenä, olisi täyttänyt marraskuussa 18 vuotta. Hänen elämänsä, itsenäinen elämä oli vasta alkamassa, kun hänet riistettiin meiltä. Hänellä oli unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Hänen vaikea lapsuutensa kasvattaa suruani, sillä hänelle olisi kuulunut hyvä elämä. Mutta hänet otettiin meiltä aivan liian aikaisin.
Marin muistoa kunnioittaen, Joni.
Ystäväni oli minulle aikaisemmin tyttöystävä, mutta erosimme kesällä. Mutta rakkauden tunne oli pysynyt siitä saakka samana, se vain sai uuden muodon. Rakkaus jota häntä kohtaan tunnen, ei tule koskaan muuttumaan.
Häntä en koskaan unohda, mielessäni hän pysyy aina empaattisena ja lämpimänä persoonana joka huolehti toisten hyvinvoinnista vaikka hänellä oli paha olla ja omat asiat menivät huonosti. Hänen lähimmäisen rakkaus jota hän minulle osoitti oli jotain aivan sanoin kuvailematonta.
Hän kuoli 17 vuoden ikäisenä, olisi täyttänyt marraskuussa 18 vuotta. Hänen elämänsä, itsenäinen elämä oli vasta alkamassa, kun hänet riistettiin meiltä. Hänellä oli unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Hänen vaikea lapsuutensa kasvattaa suruani, sillä hänelle olisi kuulunut hyvä elämä. Mutta hänet otettiin meiltä aivan liian aikaisin.
Marin muistoa kunnioittaen, Joni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitit...Jaksamista ja voimia Sinulle surussasi.
Ajattelen sinua Joni suuressa surussasi ja sytytän kynttilän Marin muistolle.
Myös lapsensa menettänyt äiti, kauan kauan sitten, mutta sydämessäni poikani elää ikuisesti.
Menetin isäni kesällä ja suruissani tulin tänään tänne ja luin viestisi. Olen todella pahoillani. Luulen tietäväni jotain siitä mitä koet, muistan vielä niin hyvin. Itken vieläkin vaikka aikaa on kulunut jo 4kk. Toisina päivinä kyyneleet vain kohoavat silmiin toisina itken lohduttomasti. Olen silti varma että pääsen tästä yli. Tiedän että isällä on hyvä olla. Tunsin ensimmäisinä viikkoina usein hänen kätensä olkapäälläni niin selvästi ettei se voinut olla kuvitelmaa. Ehkä Marikin sinua vierelläsi lohduttaa. Kovin pitkä elämä ei hänellä valitettavasti ollut, mutta silti yhtä arvokas. Voimia sinulle surussasi. Suru voi olla rauhallista, ikävä ikuista mutta meillä on vielä täällä jotain tehtävää.
kiitos teille kaikille osanotosta. Minulla on päiväkirja, http://www.livejournal.com/ käyttäjänimi wrathfully. Sieltä saatte lukea aikaajoin otteita oikeasta päiväkirjastani, mukaan lukien menetykseni, iloni ja suruni.
Suuri osan otto!
On erittäin hieno ele kirjoittaa tänne!
Olen sanaton, niin syvästi tuo tekstisi kosketti minua.. Olet suunattoman hieno ihminen, kun osaat kertoa tunteistasi.
En voi muuta sanoa kuin että paljon voimia sinulle huomiseen ja iso halaus!
hyvää joulun alkua!
anteeksi, mutta onko tämä mari itäsuomesta, aika pieneltä paikkakunnalta?
sain juuri eilen kuulla (kaverini luki lehdestä) että mari, kaverini parin vuoden takaa, on poistunut.. ja olisi äskettäin täyttänyt 18.
tämä on erittäin vaikeaa, koska en pysty ymmärtämään tilannetta. en vain voi ymmärtää, että miksi juuri hän olisi poissa. ei ole mitään syytä. mari oli ihminen, joka sai ihmiset nauramaan ja sanoi asiat mitenkä ne oli. ei mitään kaunistelua, ja sitä hänessä arvostin. harva pystyy samaan.
en ollut marin kanssa mikään sydän ystävä, mutta kaveri, kenelle pystyi puhumaan. olisi vielä niin paljon sanottavaa.
anteeksi, joni, jos kirjoitukseni kuulostaa jotenkin tökkivältä, mutta on niin outoa kirjoittaa asiasta, jota ei ymmärrä.
minulla on pieni toivon kipinä, että puhumme samasta ihmisestä.
Marin muistoa kunnioittaen, aikasi ei olisi ollut vielä.
Puhut aivan oikeasta henkilöstä. Mari muutti keväällä helsinkiin ja aloitti syksyllä eräässä nimeltä mainitsemattomassa oppilaitoksessa näytelmälinjalla ja pääsi vihdoin tekemään sitä mistä oli haaveillukkin.
[email protected]
T:Joni
P.S: varkaus, sieltä hän kotoisin oli.