Kauhutarina nimeltä Mehiläinen

Helmikuu 22.2.2013

Yöllä kivut palasivat. Aamupäivän kärvistelin sängyssäni. Iltapäivällä olin kaikkea muuta kuin terve. Selkäni käteen säteilevä kipu tuntui yltyvän sallittuun maksimiin asti ottamastani kipulääkityksestä huolimatta. Tämän lisäksi tunsin, että minulla alkaisi nousta kuume.

Lopulta puolisoni sanoi, että vaihtoehtoni ovat lähteä keskussairaalan päivystykseen taksilla tai hän soittaa ambulanssin. En pidä turhasta metelöinnistä taloyhtiössämme, joten soitin taksin ja suuntasin sairaalapäivystykseen.

Kuten kaikki tietävät, niin "päivystys" tarkoitaa julkisella sektorilla jonoa, joka ei ole yhtään lyhyempi kuin neuvostoliitolaisen alkoholiliikkeen edessä aamulla klo 9. Kuittasin itseni jonoon ja yritin olla kyynelehtimättä kivuiltani. Manasin mielessäni kipujani ja julkista terveydenhuoltoa.

Kuten kaikissa hyvissä tarinoissa, niin tässäkin on sankaritar. Tuo sankaritar oli tällä kertaa iltavuoron nuori sairaanhoitajatar, joka tuli ihmettelemään tuskaisaa olemustani. Kerroin hänelle kärsiväni ilmeisen pahasta välilevyn pullistumasta. Hän pahoitteli sairaalan lääkäripulaa, minkä vuoksi joutuisin vielä odottamaan, mutta sanoi kuitenkin, että:
- tehdäänpäs niin, otetaan sinulta tässä odottaessa sydänfilmi.

En jaksanut enää kivuiltani vastustella mielestäni älytöntä ja turhaa tutkimusta.

Helmikuu 22.2.2013 klo 22.00

Johtoja ympäri kehoa, ja neuloja työnnellään suoniini. Kaksi eri lääkäriä käy esittäytymässä vuorotellen. Henkilökunta juoksentelee ja puhuu nopealla, konemmaisella tahdilla toisilleen tai puhelimeen.

- Siirrämme teidät seuraavaksi Meilahden angio-osastolle, sanoo lääkäreistä silmämääräisesti arvioituna vanhin ja toivottaa minulle hyvää onnea.

Vaikka oli talvinen sää ja talvirajoitukset voimassa, niin arvioisin, että en ole siirtynyt Lahden moottoritietä päästä päähän maata pitkin kulkevassa ajoneuvossa yhtä lyhyessä ajassa. Kauaa ei myöskään kestänyt matka Meilahden etuovelle parkkeeranneesta ambulanssin takaosasta leikkauspöydälle, vaikken minä kaikkein keveimpiä kannettavia ole.

- Teillä näyttäisi olevan sepelvaltimohaaroista tuo päähaara tukkeessa, sanoi kardiologi, kun hän tutkaili monitorejansa. Oli aavistuksen outo tilanne keskustella miehen kanssa, jolla oli kädessään vaijeri, jonka toinen pää oli sydämessäni.

Selkäkipuni loppui sillä sekunnilla, kun kardiologi painoi nappia ja vesisuihku putsasi tukkeutuneen sydänverisuoneni.

Helmikuu 25.2.2013

Sydäntehon ja parin osastolla vietetyn yön jälkeen syötyäni aamiaisen heräsin osaston lattialta. Katselin huoneen kattoa ja mietiskelin, että olenpas nähnyt kummallista unta. Unessani olin saanut sydänkohtauksen ja joutunut Meilahteen hoidettavaksi. Ajatus tuntui naurettavalta, mutta juuri sellaiselta, että kun heräät, niin et voi olla ihan varma, että mikä osa oli unta ja mikä valvetta.

Henkilökunta rynni juoksemalla huoneeseeni, paitsi osaston lääkäri. Hän käveli muiden perässä. Vanhana reservin upseerina arvelisin, että myös hän oli RUK:n käynyt, sillä meille opetettiin RUK:ssa, että juokseva upseeri herättää kauhua. Ei pidä juosta.

Osastolla käytettävä etäseurantalaite oli paljastanut henkilökunnalle, että sydän oli mennyt kammiovärinään. Siinä tilassa se vain väpäättää, eikä veri kierrä, joten tajuttomuus seuraa sekunneissa. Kuolema minuuteissa.

Lääkäri lohdutteli minua ja sanoi, että rytmihäiriöt ovat aika tavanomaisia sydäninfarktin jälkeen. Hapenpuutteesta toipuva sydänlihas tekee outoja temppuja.

Soitin puolisolleni töihin. Sanoin hänelle, että olen kovin pahoillani työpäivän keskeyttämisestä, mutta en ole ihan varma, että elänkö enää seuraavaan päivään. Että tulisiko tänne Meilahteen tapaamaan minua myös tänään, sillä perjantaille suunitellut häät saattavat jäädä pitämättä. Ja jos ei muuta, niin tein hänelle yleisen asianajovaltakirjan, sillä laki on sellainen, että jos olisin kuollut, niin lähiomaiseni olisi ex-vaimoni.

Maaliskuu 2013

Menin naimisiin 1.3.2013. Hääjuhlat jäivät pitämättä, koska olin aika heikkona pallolaajennuksesta, mutta lastemme läsnäollessa sanoimme käräjätuomarille "tahdon".

Tein ilmoituksen Potilasvakuutuskeskukseen minua kohdanneesta hoitovirheestä. Kerroin Mehiläinen Forumin diagnosoimasta välilevyn pullistumasta, joka osoittautui sittemmin raakasti virheelliseksi. Kirjoitin hakemukseen, että olin joutunut "hoidon" vuoksi vielä suurempaan hengenvaaraan ja kärsimään huomattavan pahoista ylimääräisistä kivuista ja säryistä, ihan koska minua hoitanut lääkäri ei ollut ajatellut vaivani voivan johtuvan sydänperäisistä syistä.

Loppuvuosi 2013

Hiljaista. Yrittäjän ei kannata olla poissa töistä, vaikka saisi sydänkohtauksen.

Helmikuu 2014

Lähes vuoden asiaa mietittyään Potilasvakuutuskeskus totesi kirjeessään, että ei: Mehiläisen lääkäri ei ollut tehnyt mitään virhettä. Minua oli hoidettu ihan asianmukaisesti.

Lähetin valituksen annettujen ohjeiden mukaisesti Potilasvahinkolautakuntaan. Olin kuitenkin saanut Mehiläisen lääkäriltä hoitoa, joka pahensi tilaani, ja lähes johti kuolemaani. Arvelin, että Potilasvakuutuskeskus ei ollut ymmärtänyt oikein lukemaansa.

Syyskuu 2014

Potilasvahinkolautakunta totesi ratkaisusuosituspäätöksessään, että "ei korvattavaa vahinkoa". Lääkäriyhtiö Mehiläisen vakuutusyhtiön ei tarvitse korvata minulle mitään, sillä he ovat toimineet osaltaan oikein. Olen saanut juuri sellaista hoitoa heiltä, kuin minun sopisi odottaa.

Outoa.

Kirjoitin Lääkäriyhtiö Mehiläiselle, että olen aavistuksen tyytymätön asiakkaansa. Vaikka vakuutusyhtiönsä oli sitä mieltä, että minä olin saanut heiltä asianmukaista hoitoa, niin itse olisin aavistuksen eri mieltä. Olin kuitenkin maksanut heidän hoidostaan jo 300 euroa, jonka seurauksena olin melkein kuollut.

Lokakuu 9, 2014 klo 16:31

Lääkäriyhtiö Mehiläisen lääketieteellinen johtaja totesi sähköpostivastauksessaan, että hän on nyt tutustunut tapaukseni yksityiskohtiin. Hän on vakuutusyhtiönsä edustajien kanssa samaa mieltä, että olen saanut Mehiläinen konsernin laatujärjestelmän mukaista hoitoa ja tämän vuoksi he eivät korvaa mitään muuta kuin ne 329 €, jotka erittelin aikaisemmin tässä tarinassa.

Tämä on se hetki elämässä, kun joudun oikeasti miettimään, että kuinka oikein kerron tästä lapsilleni. Minä en enää koskaan juokse maratoneja. En enää pelaa jalkapalloa kanssanne mummon takapihalla. Isi ei jaksa, sillä vereni ei kierrä enää samalla tavalla kuin teillä, rakkaat lapseni.

Mehiläinen teki virheen, mutta koska heidän palvelunsa oli kuitenkin laatujärjestelmän mukaista, heidän mielestään virheen arvo on korkeintaan 109 euroa ja 67 senttiä per lapsi. Se, että aikaisemmin aloitettu liuotushoito olisi vähentänyt sydänlihasvaurioitani ei merkitse mitään. Se, että jouduin kärsimään heidän vuokseen 48 tuntia pidempään tuskista, joita ei niitä kokemattomille selittää, ei merkitse mitään.

Että vaikka isi kyllä maksoi Mehiläiselle kaikki mitä he halusivat, niin se ei merkitse mitään. Mehiläisen hallituksen puheenjohtaja Mikael Lilius ei liene tarpeeksi rikas.

Kyseinen tapahtuma olisi voinut tapahtua ihan missä vaan, koska kukaan lääkäri työpaikasta huolimatta ei ole täydellinen.

Hoitovirheisiin kuoleekin tuhansia ihmisiä vuodessa.

Onneksi sait avun ja tervehdyit, kun on sitä perhettäkin.

Jatkossa kannattaa perehtyä ravitsemukseen ja sen tuomiin terveyshyötyihin.

eli

http://personal.inet.fi/koti/remeli/aitoa_ruokaa.htm

Kun kuuluu kopsetta, ajatellaan hevosta eikä seepraa. Mehiläisen lääkärille ei ole ehkä ensimmäisenä tullut mieleen sydäninfarkti, jos vastaanotolle tulee selkäkipua valittava 42-vuotias. Tosin kivun säteileminen käteen olisi kyllä pitänyt soittaa hälytyskelloja, mutta ehkä olit vielä siinä vaiheessa "liian hyväkuntoinen, jotta epäilys olisi herännyt. Tarkempi tutkimus olisi ollut tarpeen. Mutta mahdollisesti olisit itse pistänyt jopa vastaan ja ajatellut, että tämä se vasta rahojesi haaskausta onkin, jos olisi alettu labroja ja sydänfilmiä ottamaan...

Jos olisit hakeutunut ensimmäisellä kerralla terveyskeskukseen, et välttämättä olisi edes päässyt lääkärin vastaanotolle asti, sillä ainakin meillä päin selkäkipuiset ohjataan suoraan fysioterapeutille.
Eli vasta riittävän vaikeilla oireilla saa asianmukaista hoitoa. Valitettavasti.

Kantsii aina mennä terveyskeskukseen, meillä ainakin pääsee aina lääkärille selkäkivuissa, riippuu miten ilmaiset asian kun tilaat aikaa.

Täytyy tarkentaa, että sydäninfarktin mahdollisuus ei minullekaan juolahtanut missään vaiheessa mieleeni. En myöskään syytä minua hoitanutta ortopedia mistään - kaikille meille tapahtuu virheitä. Tässäkin tapauksessa lääkärin olisi pitänyt muistaa/jaksaa katsoa potilashistoriaani ennen käyntiäni, jotta olisi osannut epäillä vaivojeni sydänperäisyyttä (minut on kerran aikaisemmin elvytetty ja Mehiläisellä on kyllä asiasta mainita tiedoissani).

Lähinnä minua mietityttää, että maksoin kuitenkin ihan kohtuullisesti hoitopalkkioita minua hoitaneelle Mehiläiselle. Käteisellä ja mukisematta. Oletin, että maksamalla palvelusta voisi saada jotain kuluttajansuojaa.

En oikein voi ymmärtää, että miksen ole kuitenkaan oikeutettu potilasvahinkolain nojalla saamaan Mehiläisen vakuutuksesta mitään korvauksia? Virhehän on kuitenkin täysin kiistaton ja väittäisin, että yksinomaan Mehiläisen. Minä en itse mielestäni tehnyt mitään väärää.

Minkälaisia tapauksia varten nämä vakuutukset oikein ovat olemassa?

Sen kyllä ymmärrän, että koska minulla ei ole varaa asiaa riitauttaa tuomioistuimessa, niin Mehiläinen ei minulle tule ikinä korvaamaan mitään. Ulkomaalaisomistuksessa oleva Mehiläinen ja sen hallituksen pj Mikael Lilius varmasti löytävät parempaa käyttöä asiakkaidensa rahoille kuin omien virheiden hoitaminen - sen voi jättää julkiselle sektorille.

Väärä diagnoosi ei ole hoitovirhe (oikeammin puhutaan hoitovahingosta). Aika usein on niin, ettei oikea diagnoosi selviä heti, vaan vasta myöhemmin, kun oireet täsmentyvät tai saadaan sitä tukevia tutkimustuloksia (laboratorio, röntgen jne)

Jos on osoitettavissa, että sinut tutkinut lääkäri toimi huolimattomasti ja että kokenut keskiverto lääkäri olisi toiminut toisin ja siten vahinko olisi ollut vältettävissä, kyseessä on korvattava hoitovahinko.

Jos olet aikaisemmin kokenut sydäntapahtuman, tämä olisi ehdottomasti pitänyt huomioida! Tosin en tiedä, kuinka Mehiläisen eri toimipisteiden tietokoneohjelmat keskustelevat keskenään, eli oliko aikaisempi elvytys todella lääkärin tiedossa. Eiväthän esim. terveyskeskuksen ja sairaalankaan ohjelmat ole toisiinsa yhteydessä eli tieto ei siirry.
Lisäksi asiaan on voinut vaikuttaa, että hakeuduit nimenomaan ortopedin vastaanotolle, jolloin hän oletti (liian helposti), että olet tullut hänen erikoisalansa asialle. Eri spesialisteilla on taipumus tuijottaa omaan spesialiteettiinsa.

Myös jälkimmäisen lääkärin olisi mielestäni tullut kyseenalaistaa diagnoosi viimeistään, kun kivut olivat kovat - ovat ne kyllä selkäsäryssäkin, sitä väheksymättä.

Ymmärrän, että tunnet kokeneesi vääryyttä ja maksaneesi itsesi sananmukaisesti kipeäksi hoidosta, joka ei ollut oikea. Varsinkin kun kyse oli vakavasta sairaudesta jonka hoito tämän vuoksi viivästyi. Haluan tuoda vain esiin sen seikan, mitenkään juuri Mehiläistä puolustelematta, että hoitovahingolle on tarkat kriiteerit. Se mikä tuntuu epäreilulta tai moraalisesti väärältä, ei silti välttämättä ole hoitovahinko. Hoitovahinkoepäilyssä tilannetta verrataan aina siihen, miten kokenut keskivertolääkäri olisi menetellyt.

Tutkimatta jättäminenkin voi olla hoitovahinko. Näitä on viime aikoina putkahdellut julkisessa terveydenhuollossa. Nyt ollaankin mahdollisesti luomassa linjausta, että sairaanhoitoja ei saa yksin päättää, käännytetäänkö potilas lääkäriä tapaamatta pois.

Jos oikea hoito ei tehoa toivotusti, myöskään se ei ole hoitovahinko.

Kaiken kaikkiaan tapauksessasi on todennäköisesti mennyt alusta asti kaikki väärille raiteilleen: olit liian hyväkuntoinen sydäninfaktipotilaaksi, menit kiireettömällä hoitoajalla eri erikoislääkärille, joka teki välinlevypullistumadiagoosin. Aikaisempi sydäntaustasi ei todennäköisesti ollut tiedossa. Kun sitten menit kivuissasi toiselle lääkärille, hän ei kyseenalaistanut erikoislääkärin diagnoosia, vaan yritti hoitaa vain kipua. Lopulta päivystys oli se oikea paikka, jossa näihin on totuttu ja jossa oikea diagnoosi nopeasti saatiin sekä myös oikea lääkitys.


Toivotan sinulle hyvää syksyn jatkoa.

PS. En ole itse lääkäri. Terveydenhoitoalalla kuitenkin.

> Kun sitten menit kivuissasi toiselle lääkärille, hän ei kyseenalaistanut erikoislääkärin diagnoosia, vaan yritti hoitaa vain kipua....

Eikös tämä ole aivan normaali käytäntö? Harvemmin lääkäri kollegan diagnoosia kyseenalaistaa.

Ilmeisesti on. Diagnoosin kyseenalaisti nuori sairaanhoitaja.

Mutta olipas rohkea nuori sairaanhoitaja, kun kyseenalaisti jopa erikoislääkärin diagnoosin! Mitkähän oli seuraukset?

Olin paniikissa, itse en ainenkaan saanut puhelimen kautta millään tavalla tukea tai neuvovaa asiakaspalvelua, vaan sen sijaan vanhempi naishenkilö (Ritva Österback) vastaili tiuskien selvittelemättä tilannetta ja oli todella tympeä. En ole koskaan aiemmin alkanut itkemään puhelimessa soittaessani lääkärille, täytyy myöntää että puhelun jälkeen oli vaikea pidätellä itkunpuuskaa. Sain onneksi toisen lääkärin tilalle, joka huomasi tutkimusten lisäksi jotan poikkeavaa, jota Ritva tuskin olisi huomannut antamansa asenteensa vuoksi. Nyt jälkikäteen olen huojentunut, että en mennyt kyseiselle lääkärille alkujaan.

Huonoja potilaasta piittaamattomia lääkäreitä on valitettavan paljon. Kyllä kokeneen ortopedinkin olisi pitänyt tunnistaa mahdollisen sydänkohtauksen oire säteilevästä selkäkivustakin. Joskus ehkä pyritään jopa siihen tietoisesti, että sairastunut joutuisi lääkärisskäyntikerteeseen ja yksityisten palveluntarjoajien tulos siten kasvavat, eli toimitaan siis tahallaan väärin.

Juu ei kannata sekaantua koko paska firmaan!

Ja työntekijöitäkään ei arvosteta pätkänkään vertaa!!
Älä ikinä mene töihin sinne!!

Tässä tapauksessa tehtiin diagnosointivirhe, eli oletettiin, että vika on välilevyssä. Sen seurauksena jatkettiin ongelmaan liittyvällä hoitotavalla. Hengenvaaraan johtava virhe oli, että diagnosoinnissa ei poissuljettu muita mahdollisia kivun aiheuttajia. Nimittäin selkään, nimettömään ja keskisormeen asti ulottuvan kivun, sekä sairaalloisen habituksen olisi pitänyt välittömästi herättää epäilyt sydänperäisistä ongelmista, koska se on tyypillistä ja yleistä oireilua infarktissa. Lyön vuoden palkkani vetoa, että Mehiläisessä ollaan oltu tästä täysin tietoisia, mutta ikävä kyllä tämänkin tapauksen diagnoosiin vaikutti työn, resurssien ja tuottavuuden priorisointi.

Otan osaa, ihan hirveää!
Potilastietoja lukee harva ja itse joutuu kaikki selvittää ja päättää. Usein saan samaan putiikkiin virheistä raportoida. Huolellisuus ja jälkihoito puuttuu täysin.