heippa!
olisin ihan vain mielenkiinnolla kysellyt teidän elämästänne ja varsinkin siitä miten miehenne tänne suomeen ovat päässeet.
me olemme seurustelleet n vuoden päivät espanjassa ja haluaisimme asettua suomeen,mutta näyttää olevan mahdotonta.
olisin niin mielelläni opiskellut loppuun ja asunut poikaystäväni kanssa kotikaupungissa..
Naimisiin meno näyttäisi olevan viimeinen vaihtoehto,mutta kumpikaan emme haluaisi mennä näillä perusteilla ja näin nuorena naimisiin.
kuulisin ihan mieluusti teidän kuulumisianne ja kokemuksianne niin arkielämästä ja maahanmuuttoasioista!
ehkä sitä saisi uuden ystävänkin :)
olisin ihan vain mielenkiinnolla kysellyt teidän elämästänne ja varsinkin siitä miten miehenne tänne suomeen ovat päässeet.
me olemme seurustelleet n vuoden päivät espanjassa ja haluaisimme asettua suomeen,mutta näyttää olevan mahdotonta.
olisin niin mielelläni opiskellut loppuun ja asunut poikaystäväni kanssa kotikaupungissa..
Naimisiin meno näyttäisi olevan viimeinen vaihtoehto,mutta kumpikaan emme haluaisi mennä näillä perusteilla ja näin nuorena naimisiin.
kuulisin ihan mieluusti teidän kuulumisianne ja kokemuksianne niin arkielämästä ja maahanmuuttoasioista!
ehkä sitä saisi uuden ystävänkin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ollut aviossa yli 10-vuotta marokkolaisen miehen kanssa ja meillä on lapsia. Tapasimme aikoinaan Ranskassa ja asetuimme suht heti asumaan Suomeen. Olimme, olemme edelleen, niin rakastuneita, että menimme suht nopeasti naimisiin. Toki siihen vaikuttti myös se, että mieheni oli huomattavasti helpompi saada luvat, kun olimme aviopari...
Mieheni on ollut onnellisessa asemassa, sillä hänellä on ollut lähes kokoajan töitä. Näin ei toki aina kaikkia onnista. Suomessa asuvia marokkolaisia on paljon työttöminä.
Suhteemme on edelleen hyvä ja olemme onnellisia. Kummatkin olemme tehneet kompromisseja ja alun "kulttuuritörmäysten" jälkeen elomme on ollut kuin kenellä tahansa suhteessa elävällä ylä- ja alamäkineen. Tosiasia kuitenkin on, että mieheni kaipaa edelleen kovasti kotimaahansa, hän ei ole sopeutunut Suomen yksilökeskeiseen yhteiskuntaan. Jos häneltä kysyisit, hän suosittelisi, että jäisitte Espanjaan...Jos meillä ei olisi kouluikäisiä lapsia emme luultavasti asuisi Suomessa. Suomi on aika vaikea maa maahanmuuttajille ja varsinkin marokkolaisille, ikävä tosiasia!
Aurinkoisia syyspäiviä ;)
www.expatrium.fi, jos et vielä näihin sivuihin ole tutustunut. Sieltä saa hyvää tietoa suomalaisilta ulkomailla asuvilta ja jo Suomeen takaisin palanneilta. Keskustelu myös sillä palstalla on selvästi asiallisempaa kuin tällä suomi24-palstalla, johtunee siitä, että sinne joutuu rekisteröitymään (ilmainen).
Oma kantani on, että tummahipiäiselle ulkomaalaiselle Suomi ei ole paras mahdollinen maa asua. Kun ne saa Suomen kansalaisuuden, niin lähtevät oitis Keski-Eurooppaa, jossa heitä kohdellaan kuin ketä tahansa muuta ja jossa työmahdollisuudetkin ovat aivan toiset. Suomenkielen vaikeus tekee myös sopeutumisesta hankalaa, jos nyt verrataan esim. sopeutumista Ruotsiin/Norjaa, joissa kieli on rakenteellisesti aivan toinen kuin suomenkieli. Kielen merkitystä helposti vähätellään, sanotaan, että kyllä sen kielen oppii, mutta sen oppiminen niin hyvin, että hyväksytään työelämässä, niin helppoa ei tule olemaan.
Ulkomaalaiselle, joka on tottunut vähän "vilkkaampaan" elämänmenoon ja aurinkoon, niin Suomi voi olla aika ikävä paikka - kylmä, kolkko, hiljainen, hymytön, tyly - eihän Suomi meidän suomalaisten mielestä tietenkään tällainen ole, mutta ulkomaalainen vaan kokee helposti asian näin.
Itsekin olen mieheni kanssa jo pitemmän aikaa miettinyt ulkomaille muuttoa, juuri edellä mainituista syistä. En halua pelotella, mutta rehellisesti sanottuna en Suomea ihan ensimmäisenä ole kenellekään ulkomaalaiselle suosittelemassa.
Siitä avioliitosta...ei sitäkään vaihtoehtoa kannata ihan heti tyrmätä, jos teillä muuten menee mukavasti. Muut voi vähän ihmetellä, mutta itse varmasti tiedät parhaiten suhteesi laadun.
Kirjoituksesi oli kuin omani...Olen myös harkinnut mieheni kanssa ulkomaille muuttoa. Olemme asuneet 15-v yhdessä Suomessa ja ei elämä ainakaan helpommaksi ole muuttunut. Ainoa mutta on lapset jotka ovat jo kasvaneet "sisään" tähän yhteiskuntaan.
Hei!
Minusta olisi kiva kuulla lisää teidän suunnitelmistanne ulkomaille muuton suhteen. Onko teillä joku tietty maa tiedossa? miksi juuri ko. maa?
Muutenkin olisi kiva kuulla lastesi sopeutumisesta ja kokemuksista. Meillä ei vielä lapsia ole, ja on vähän ajateltu, että hankitaan vasta sitten kun täältä on ensin muutettu pois.
T. edellisen viestin kirjoittaja