Pelastusta tukevia Raamatun paikkoja:
3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (2. Tim. 2:4)
3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. (psalmi 115:3)
6. Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;
(psalmi 135:6)
10. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
11. Tätä käske ja opeta. (1. Tim 4:10,11)
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, (Tiitus 2:11)
18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room. 5:18)
32. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)
20. ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol 1:20)
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä usko, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh. 12:47 , käännösvirhe korjattuna. Alkukielessä pisteus, uskoa)
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Juutalaiset ovat omineet koko maailman Jumalan itselleen Tooransa kautta ja me kristityt olemme omineet (ristiinnaulinneet) koko maailman Vapahtajan itsellemme oman uskon ratkaisun ja Raamatun kautta. Näin on syntynyt kaksi uskontoa monien uskontojen rinnalle. Juutalaisille riittäisi se että Messias alistaisi kaikki kansat heidän alaisuuteensa, mutta kristityille ei riitä vähempi kuin helvetin tuli kaikille ”vääräuskoisille”. Evankeliumi Kristuksen Jeesuksen koko ihmiskunnan kattavasta sovituksesta ei sovi luonnolliselle ihmiselle, koska se haluaa tehdä jotain pelastuakseen. Vaikkapa vain uskonratkaisun mistä kerskata ympäriinsä. Tämä ei ole kuitenkaan kerskausta Jeesuksen rististä, jonka kautta minä ole ristiinnaulittu maailmalle (ja sen uskonnoille) ja maailma minulle. Jumala on koko maailman Jumala ja meille, joilla on myös Poika, Hän on myös Isä.
Kuolema on kuolema. Tuhoutuminen on tuhoutumista. Gehennan liekki polttaa, mutta vain siihen asti kun ei ole mitään jäljellä. Iankaikkinen tuli ei tee kärsimyksestä iankaikkista, sillä kärsijä (Adam, sielullinen ihminen) ei ole iankaikkinen! Se tuhoutuu ja niin me kaikki Adamissa. Olemmehan me itsessämme (Adamissa), niin kuin ruoho joka lakastuu tai savu joka haihtuu. Mutta niin kuin me olemme kaikki tuhoon ja kuolemaan tuomitut itsessämme, niin olemme me kaikki pelastetut Kristuksessa. Ja niin te kaikki nousette Kristuksessa yhdessä meidän kanssamme!
Tässä vielä löytämiäni käännösvirheitä:
Matt. 10:28
”Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Oikea sanatarkka käännös (käännetty vanhimmasta löydetystä kreikankielisestä tekstistä) tästä jakeesta on: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, mutta sielua ei kykeneviä tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sielun ja ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Oikeassa käännöksessä siis sielu ja ruumis tuhotaan Gehennassa. Luterilainen käännös taas ”hukuttaa sielun ja ruumiin helvettiin”. Ainakin minusta niillä on selvä merkitysero.
Mark. 16:16 on ehkä törkein käännösvirhe tai oikeastaan lisäys. Sana ”kadotus” on lisätty jälkikäteen molempiin luterilaisiin käännöksiin. Saarisalo kääntää jakeen oikein:
” Ja joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, tuomitaan.” Haluaisinpa kuulla luterilaisen käännöskomitean selityksen sille, miksi tämä kadotus sana on lisätty niin 33/38 kuin 92 käännökseenkin. Onhan selvä merkitysero jos ”tuomitaan” kuin että ”tuomitaan kadotukseen”!
Luuk. 9:25
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”
Sanatarkka käännös: ”Mitä sillä hyötyy ihminen voittaen kaiken maailman, mutta tuhoten itsensä tai kärsien vahingon.” Tässä käännöskomitea on kääntänyt sanan apolesas kadotukseksi. Sama sana esiintyy esim. Room. 14:15 ja siellä se on käännetty oikeammin turmioon. Myös Joh. 6:12 tähteelle jääneet leivän palat ”katoavat” tai joutuvat ”hukkaan”. Sama sana sielläkin. Ainakin minulle ”kadotus” sanalla on aina helvetillinen kaiku.
Haluan vielä tuoda esille sen tosi asian, että aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta niin oikea käännös olisi tuhoutuminen ja kuolema.
6. ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden. (Luuk. 3:6) Oikea käännös on ”kaikki liha näkee Jumalan PELASTUKSEN (soteria)
Alkukielisten raamattujen mukaan KAIKKIEN IHMISTEN PELASTUMINEN ON IHAN SELVÄ ASIA!
KAIKKI PELASTUVAT, JEESUS KRISTUS SEN TEKI!
3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (2. Tim. 2:4)
3. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. (psalmi 115:3)
6. Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä;
(psalmi 135:6)
10. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
11. Tätä käske ja opeta. (1. Tim 4:10,11)
11. Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, (Tiitus 2:11)
18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room. 5:18)
32. Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)
20. ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol 1:20)
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä usko, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh. 12:47 , käännösvirhe korjattuna. Alkukielessä pisteus, uskoa)
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Juutalaiset ovat omineet koko maailman Jumalan itselleen Tooransa kautta ja me kristityt olemme omineet (ristiinnaulinneet) koko maailman Vapahtajan itsellemme oman uskon ratkaisun ja Raamatun kautta. Näin on syntynyt kaksi uskontoa monien uskontojen rinnalle. Juutalaisille riittäisi se että Messias alistaisi kaikki kansat heidän alaisuuteensa, mutta kristityille ei riitä vähempi kuin helvetin tuli kaikille ”vääräuskoisille”. Evankeliumi Kristuksen Jeesuksen koko ihmiskunnan kattavasta sovituksesta ei sovi luonnolliselle ihmiselle, koska se haluaa tehdä jotain pelastuakseen. Vaikkapa vain uskonratkaisun mistä kerskata ympäriinsä. Tämä ei ole kuitenkaan kerskausta Jeesuksen rististä, jonka kautta minä ole ristiinnaulittu maailmalle (ja sen uskonnoille) ja maailma minulle. Jumala on koko maailman Jumala ja meille, joilla on myös Poika, Hän on myös Isä.
Kuolema on kuolema. Tuhoutuminen on tuhoutumista. Gehennan liekki polttaa, mutta vain siihen asti kun ei ole mitään jäljellä. Iankaikkinen tuli ei tee kärsimyksestä iankaikkista, sillä kärsijä (Adam, sielullinen ihminen) ei ole iankaikkinen! Se tuhoutuu ja niin me kaikki Adamissa. Olemmehan me itsessämme (Adamissa), niin kuin ruoho joka lakastuu tai savu joka haihtuu. Mutta niin kuin me olemme kaikki tuhoon ja kuolemaan tuomitut itsessämme, niin olemme me kaikki pelastetut Kristuksessa. Ja niin te kaikki nousette Kristuksessa yhdessä meidän kanssamme!
Tässä vielä löytämiäni käännösvirheitä:
Matt. 10:28
”Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Oikea sanatarkka käännös (käännetty vanhimmasta löydetystä kreikankielisestä tekstistä) tästä jakeesta on: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, mutta sielua ei kykeneviä tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sielun ja ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Oikeassa käännöksessä siis sielu ja ruumis tuhotaan Gehennassa. Luterilainen käännös taas ”hukuttaa sielun ja ruumiin helvettiin”. Ainakin minusta niillä on selvä merkitysero.
Mark. 16:16 on ehkä törkein käännösvirhe tai oikeastaan lisäys. Sana ”kadotus” on lisätty jälkikäteen molempiin luterilaisiin käännöksiin. Saarisalo kääntää jakeen oikein:
” Ja joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, tuomitaan.” Haluaisinpa kuulla luterilaisen käännöskomitean selityksen sille, miksi tämä kadotus sana on lisätty niin 33/38 kuin 92 käännökseenkin. Onhan selvä merkitysero jos ”tuomitaan” kuin että ”tuomitaan kadotukseen”!
Luuk. 9:25
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”
Sanatarkka käännös: ”Mitä sillä hyötyy ihminen voittaen kaiken maailman, mutta tuhoten itsensä tai kärsien vahingon.” Tässä käännöskomitea on kääntänyt sanan apolesas kadotukseksi. Sama sana esiintyy esim. Room. 14:15 ja siellä se on käännetty oikeammin turmioon. Myös Joh. 6:12 tähteelle jääneet leivän palat ”katoavat” tai joutuvat ”hukkaan”. Sama sana sielläkin. Ainakin minulle ”kadotus” sanalla on aina helvetillinen kaiku.
Haluan vielä tuoda esille sen tosi asian, että aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta niin oikea käännös olisi tuhoutuminen ja kuolema.
6. ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden. (Luuk. 3:6) Oikea käännös on ”kaikki liha näkee Jumalan PELASTUKSEN (soteria)
Alkukielisten raamattujen mukaan KAIKKIEN IHMISTEN PELASTUMINEN ON IHAN SELVÄ ASIA!
KAIKKI PELASTUVAT, JEESUS KRISTUS SEN TEKI!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se nyt on aivan selvä, että miten tahansa ei voi elää. Esimerkkinä: siis luuletko (väittäessäsi, että kaikki pelastuvat), että myös ne, jotka pilkkaavat Jumalaa, myös pelastuvat?
Tämä on juuri lopunajan harhaoppia. Paljon kyllä näit vaivaa.
Tuo asia on erittäin arveluttava, koska Jeesus sanoo Sanassa Pyhän Hengen pilkasta, ettei sitä ikinä anneta anteeksi.
Jos nyt olettaisi, ettei ikuista kadotusta olisi, niin voisi vetää johtopäätöksen, että Pyhän Hengen pilkan tehnyt "saa anteeksi", koska hän (sielu) tuhoutuu kadotuksessa, ja häviää olemattomiin, eikä siis kärsi pilkasta enää.
Näin ei kuitenkaan voi olla, muutenhan Jeesuksen sanoma, siitä ettei ikinä anneta anteeksi, olisi valhetta.
Lopputulos: iankaikkinen kadotus täytyy olla totta.
Matteuksen 12:31 mukaan kohta menee näin:
...jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
32: Jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi, mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa, eikä tulevassa.