Luin tällä palstalla olevan "unelmanainen" kyselyn ja huomasin että aika monessa vastauksessa oli -kotiäiti, lapsirakas, pari kolme ihanaa lasta haluava nainen olis kiva- tyylistä vastausta.
Itse kysyisin, että mikä niissä lapsissa mukamas kiinnostaa? yök sanon minä. Ne haisee, huutaa ja itkee päivät pitkät. Vietin päivän hoitaen veljen poikaa ja meinas hermot mennä... onneksi veli tuli pari vuotiaan kersansa kotiin hakeen seuraavana päivänä. Päivän, pari niitten kanssa voi viettää -ei yhtään enempää.
Mä en ole ikinä tajunnut sitä miksi ihmiset haluaa lapsia! Onneks oma kulta on samanlainen kuin minä. Ei lapsia nyt eikä tulevaisuudessa...
Itse kysyisin, että mikä niissä lapsissa mukamas kiinnostaa? yök sanon minä. Ne haisee, huutaa ja itkee päivät pitkät. Vietin päivän hoitaen veljen poikaa ja meinas hermot mennä... onneksi veli tuli pari vuotiaan kersansa kotiin hakeen seuraavana päivänä. Päivän, pari niitten kanssa voi viettää -ei yhtään enempää.
Mä en ole ikinä tajunnut sitä miksi ihmiset haluaa lapsia! Onneks oma kulta on samanlainen kuin minä. Ei lapsia nyt eikä tulevaisuudessa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onnea valitsemallasi tiellä!
Toivotaan, että sitten kun olet 88-vuotiaana vanhainkodissa, sinua ei ala harmittamaan, kun naapurin Esteriä tulevat lapset lapsenlapsineen tervehtimään ja itse olet ihan yksin ilman hengissä olevia omaisia.
on että sitten vanhainkodissa joutuu kuuntelemaan näiden aikanaan lapsia hankkineiden ruikutusta siitä, kun ei kukaan tule käymään. Itse sentään tietää tarkkaan tilanteen eikä edes odottele turhia.
kyllä he käyvät katsomassa, ainakin jos on perintöä odotettavissa ja on itse heitä säällisesti kohdellut. Hoitavat asioita ja pitävät puolta sitten kun ei enää itse kykene.
Vähävaraisen ja/tai lapsettoman ihmisen vanhuus on paskainen, sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti.
Minäkään en halua omia lapsia, mutta pidän muiden lapsista. Ehkä joku kummi- tai sisarusten lapsista tykkää minusta vielä 88-vuotiaana. En näe kuitenkaan suureksi asiaksi sitä, että elän minulle sopivan elämän ja vasta 88-vuotiaana alkaa harmittaan.. Ja monille sen ikäisille on ihan sama kuinka usein käydään, kun kuitenkin kysyttäessä vastataan, ettei täällä kukaan ole käynyt, kun muisti reistailee..
niinkuin sinä, olisivat ihmiset kauan sitten kuolleet sukupuuttoon. Mikä niissä lapsissa kiinnostaa? kummallinen kannanotto. :-)
sä et ole kasvanu aikuiseksi etkä osa ajatella paljon uuta kuin itseäsi.
Miksi lapsia
-Juokseva vesi, takkatuli ja leikkivä lapsi, niiden seuramiseen ei ihminen kyllästy.
-Mulla on niin hyvät vanhemmat että niistä tulee mahtavat isovanhemmat.
-Mie tykkään lapsista ja olen sen verran itsekäs(kai) että tahdon niitä.
-Minä en koe olevani kokonainen ilman perillistä. Se on kuin puuttuva pala elämästä.
ei sitä oikein osaa selittää. NE itkee, ne valvotuttaa, ne haisee, ne vie rahaa ja aikaa. Mut sit sen pienokaisen kehitys ja kasvaminen ja leikkiminen ja hymy korvaa kaiken.
Lapsihan olet vielä itsekkin!
halua lapsia nyt eikä olis väliks vaikkei niitä koskaan tuliskaan... en todellakaan pidä lapsista ja minusta tulisi huono äiti jos pitäisi lapsia hankkia sen takia että niin vaan tehdään..en halua pilata omaa enkä lapsen elämää rupeamalla niitä hankkimaan...
Tuo loppu on hyvä pointti, ja haluan erityisesti korostaa lapsen kärsimyksen osuutta asiassa. Lapsi ei koskaa käsittäisi miksi hänellä on äiti, joka ei hänestä välitä, joten on armeliaampaa ehkäistä hedelmällinen ikä, jottei tule turhaa kärsimystä. Jos sitten joskus iäkkäämpänä alkaa tuntua, ettei välttämättä ollut paras mahdollinen ratkaisu, olkoon kipu lapsettomuudesta riittävä rangaistus. Sitähän saa mitä tilaa, tässäkin. Turha sanoa, ettei moista kipua tule koskaan ikinä. Jos ihminen alle kolmekymppisenä miettii asioita, ei vielä kykene näkemään mahdollisen viidenkymmenen vuoden päähän.
Mikä parasta, lapsia ei hankita, niitä saadaan, jos saadaan.
Jos me kaikki ajattelisimme näin, niin olisimmeko ruåtsalaisia?
P.S. Lapset eivät haise jos ne pidetään puhtaina!