Minulla on hankala ystäväsuhde. Voisitteko neuvoa mitä tehdä? Olemme tunteneet 20 vuotta. Kaverini on hieman lapsellinen, hemmoteltu ja rikkaasta perheestä. Hänen ei ole tarvinnut koskaan hakea työtä, odotetaan että työkkäri järjestää sen hänelle. Isä paapoo ja puolustaa häntä missä tahansa, mutta ei vaadi mitään. Päivät hän on nyt työttömänä vuoden katsonut telkkari, juonut limuja ja paisutellut makeisilla päiväänsä. Itse opiskelelen ja olen sairas.Kaveri on mitä avokätisin ja ihanin ihminen välillä; ruokaa tarjotaan, juttu luistaa ja yöpaikka käy. Mutta kun asia ei häntä huvita mikään ei onnistu. Tapaamisiin tulla puolituntia myöhässä, tai ei tulla. Ja jos olen kyllässä tulitikkuja voidaan raapia, vaikka olen allerginen. Hänelle ei mistään saa sanoa mistään; ja jos sanon hän menee kuoreensa tai alkaa röyhkeäksi. Ja vaikka hän osaa englantia minua hän ei koskaan auta tehtävissä, vaikka maksaisin siitä. Puhumattakaan hänen isänsä.
Mielestäni hän ei oikein arvosta minua. Esim. saan aina soittaa hänelle eikä hän soita juuri koskaan minulle. Hänen äitinsäkin oli kuolemansairas eikä hän mennyt edes äitiään katsomaan vaikka asuivat samassa asunnossa. Kun äiti kuoli, sitten tuli itku ja masennus.
Voisitteko neuvoa mitä teen tällaisen kaverin kanssa? Aitoa yst. hän ei näytä arvostavan- sovin kaveriksi kun hänelle sopii. Alkaako hän sitten roikkumaan minussa kun on avuton ja isä auttaa jatkuvasti eikä vaadi oppimaan mitään, kun isä kuolee? Kiitos paljon vastauksista
Mielestäni hän ei oikein arvosta minua. Esim. saan aina soittaa hänelle eikä hän soita juuri koskaan minulle. Hänen äitinsäkin oli kuolemansairas eikä hän mennyt edes äitiään katsomaan vaikka asuivat samassa asunnossa. Kun äiti kuoli, sitten tuli itku ja masennus.
Voisitteko neuvoa mitä teen tällaisen kaverin kanssa? Aitoa yst. hän ei näytä arvostavan- sovin kaveriksi kun hänelle sopii. Alkaako hän sitten roikkumaan minussa kun on avuton ja isä auttaa jatkuvasti eikä vaadi oppimaan mitään, kun isä kuolee? Kiitos paljon vastauksista
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko sinä joku manipulaattori? Kovasti näytät kaverisi asioista huolehtivan ja jeesustelevan. Eikö se pompikaan sinun pillisi mukaan vaikka lahjoisit rahalla? No voi itku.
Arvostelet kyllä kovasti miten on pystynyt tunnemaailmaltaan reagoimaan äitinsä kuolemaan. Ei sellaista ystävää oikein voikkaan arvostaa jos olet tuosta äidin kuolemisesta mennyt arvostelemaan päin naamaa tai juorunnut siitä etiepäin muille. Vaikka kaverisi olisikin "lapsellinen" niin se ei estä sinua aikuistumasta ja ymmärtämästä sitä että jokainen reagoi elämän suuriin negatiivisiin tapahtumiin omalla tavallaan. Kuulostaa että hän on ollut sisäisessä shokissa jo ennen äitinsä kuolemaa ja esittänyt ihan muuta. Ei ole oikein että oletat sitä sun tätä kun et tiedä mitä oikeasti on meneillä.
Kuten monet meistä ihmisistä, niin hän on henkiseltä kehitykseltään vielä tosi kesken, että kyllähän se vaikuttaa siihen että syviä molemminpuolisia ystävyyssuhteita on vaikea muodostaa, kun vastuu ystävänä on hänelle vielä aika uusi juttu. Hän tarvitsisi luultavimmin ymmärtäväisen mutta samaan aikaan jämäkän ihmisen elämäänsä, että asiat voisi alkaa muuttumaan. Sinun ei kumminkaan tarvitse yrittää olla se henkilö, jos tunnet että hän ei vain yksinkertaisesti opi arvostamaan sinua. Onhan se väärin että joutuisit aina vain tuntea itsesi loukatuksi, etenkin jos tunnet todella yrittäneesi.
Englannin jutuissa auttaminen? Oletko todellakin pyytänyt apua kielen oppimiseen/jonkin asian ymmärtämiseen vai pyytänyt että voisit kopsata sinulta tehtäviä. Se miten muodostat tuollaiset kysymykset ja lauseesi hänen toimintojaan arvostellessasi on aika merkittävää, että saa viestin menemään ikään kuin oikeasti perille loukkaamatta.