...ON KUOLLUT!
Vai ollaanko eri mieltä?
Vai ollaanko eri mieltä?
BLACK METAL...
ReFicuL
111616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ole black metalli kuollut! hyviä bändejä löytyy vielä
Hyviä bändejä? Kuten?
"We don´t need more bands, we need terrorists."
-Euronymous
tämä nyt oli minun mielipide. minun mielestä noita hyviä bläkkäribändejä löytyy ja jos sinä nyt olet sitä mieltä että kaikki nykyajan blackmetalli bändit on perseestä niin sama se mulle. MINUN mielestä hyviä on mm. satyricon ja enochian crescent..
"Never underestimate the power of the dark side"
-Dark Vader 1977-
Jos puhutaan ensimmäisen allon black metallista (Venom, Mercyful Fate, Hellhammer jne.), niin käytännössä se on kuollut. Koska harvempi edes nykyään myöntää niiden bändien koskaan olleen black metallia. Ja genre on 'kehittynyt' niin paljon ettei sillä ole musiikillisesti enään paljoa mitään yhteistä noihin bändeihin.
Toisen aallon Mayhemit yms... norjan troo bläk, vielä sinnittelee jotenkin, mutta aika huonossa hapessa nekin.
Sitten ne black metalli perheen sisällä, ei pidetyt sukulais bändit; kuten Dimmu ja Cradle näyttää voivan ihan kohtuullisesti.
Hupaisaa koko touhussa on että ns. ensimmäisen aallon black metal sai lähtökohtansa Venomin "Black metal" levyn nimestä useita vuosia ko. levyn julkaisun jälkeen. Se siis keksittiin...
Esim Bathoryn vanhoissa zine haastatteluissa puhutaan vain heavy metal tyylisuunnasta.
Black metal syntyi ja kuoli pääasiassa Oslo-Bergen akselilla 80-90-luvun vaihteessa, kun norskit teini-iän kapinoissaan polttelivat kirkkoja... Onhan niitä bändejä tietysti muuallakin ollut, mutta merkittävimmät kiistämättä Norjassa.
Itse en ole kauheasti enää seurannut skenen toimintaa (n.5 vuoteen). Huvittaa vaan nämä pseudobläkkärit jotka vannovat "truu black metallin" nimeen. Ja kuinka se kirpaiseekaan kun joku uskaltaa sanoa että black metal on kuollut... Missä vaiheessa black metallista on tullut sympaattisten koulukiusattujen tukipilari?
mulle on oikeastaan aivan sama onko ne Venom:it ja Mercyful Fate:t oikeasti black metallia...Toisaalta jos oikein muistan, niin Venom kyllä luokitteli itsensä black metalliksi, black metal levyn jälkeen. Mutta aivan sama, kuuntelen sitä mistä pidän. Eikä nuilla genre rajotuksilla ole enään (joskus aikoinaan ehkä oli) paljoa valiä. En ole muutenkaan eritysiemmin välittänyt siitä 'norjan troo blackistä', paria bändiä lukuunottamatta.
Toisaalta oisi väittää että black metalli on nyt suurempi genre kuin koskaan...
Käy tuolla... http://www.metal-archives.com/advanced.php
ja laita genren kohdalle Black Metal ja Julkaisu tyypin kohdalle full lenght, sitten kun selaat julkaisuja vuosilta 1988-2004 niin huomaat että niiden black bändien määrä on noussut huomattavasti. Onko ne sitten sitä oikeaa 'troo black' metallia, kukin päättäköön itse.
WAR WITH SATAN.
Alussa oli Venom, Mercyful Fate, Bathory muutama muu, homma oli totista mutta ei siihen osannut edes silloin suhtautua oikein vakavasti. Musa oli hyvää mutta bändien ideologiat, itkettävän ja naurettavan rajamailla. Osaamistakin oli laidasta laitaan: aivan ala-aste tasoisesta (Venom),todella loistavaan musisointiin (esim. Mercyful Fate)Melissa ja Don't Break The Oath vei tajuntaa aivan uusiin svääreihin.
Mutta ei tullut mieleenkään lähteä saatana hautausmaille kiviä potkimaan ja pahaa oloa purkamaan. Juotiin bissee ja vedettiin kaikkea muutakin mutta että hautausmaalle...ei SAATANA.
Sitten tuli tämä uusi sukupolvi, turska-metal ja jo oli muoti-mustapäitä joka ala-asteen nurkalla kiroilemassa ja räkimässä pitkin rinnuksiaan. Ikää ei ollut vielä kahtatoistakaan mutta jo oli pikku-beheritit menossa hautausmaalle...voi HELVETTI.
Silloin alkoi vituttaa koko genre...ja minusta tuli ehkä vihaisempi mutta samalla seesteisempi.
Meni koko jutulta uskottavuus ja ehkä tulevaisuuskin, no more for me thanks.
Nyt on vaimo ja lapsi ja ikää yli 30v, mutta vielä aika-ajoin meiltä voi kuulla Kingi falsettia...
"Copulation in the night, two shadows upon a grave, young lovers they must be insane."
Saatana saapuu...
Sama syntymävuosi, samat bändit. Mercyful Fate ja King Diamond myöhemmän tuotannon kera toimii yhä. Noiden tahtiin häröiltiin viinaa ja pilvee 80/90-taitteessa ja vähän jälkeenkin mutta ei kyllä kaadeltu hautakiviä. Nykyään perhe ja 3 muksua, toivottavasti vähän enemmän älliä, mutta tsemppiä sulle ja pidä kantas!
Samoin sulle hyvää jatkoa ja muista että vanhaksi voi tulla, mutta aikuiseksi ei milloinkaan...
Otsikko on vastaukseni ReCiful:in kysymykseen "kuoliko black-metal?" joka oli aikaisemmin tällä palstalla.
Mutta ajattelin samalla hengentuotteellani avata uuden keskustelun... ja saada näin ehkä muutaman kommentinkin. Joten Kiitos jo etukäteen.
Oma taipaleeni raskaan musiikin saralla alkoi melko nostalgisten juttujen kanssa 80-luvun alussa. Iron Maiden, AC/DC, Black Sabbath, Ozzy, Deep Purple jne. Nykyisin tuntuu että ainakin 95% maailman parhaasta musiikista tehtiin ennen 90-lukua.
Mutta sitten muutama rivi black-metallista:
Alussa oli Venom, Mercyful Fate, Bathory muutama muu, homma oli totista mutta ei siihen osannut edes silloin suhtautua oikein vakavasti. Musa oli hyvää mutta bändien ideologiat, itkettävän ja naurettavan rajamailla. Osaamistakin oli laidasta laitaan: aivan ala-aste tasoisesta (Venom),todella loistavaan musisointiin (esim. Mercyful Fate)Melissa ja Don't Break The Oath vei tajuntaa aivan uusiin svääreihin.
Mutta ei tullut mieleenkään lähteä SAATANA hautausmaille kiviä potkimaan ja pahaa oloa purkamaan. Juotiin bissee ja vedettiin kaikkea muutakin mutta että hautausmaalle...ei SAATANA.
Sitten tuli tämä uusi sukupolvi, turska-metal ja jo oli muoti-mustapäitä joka ala-asteen nurkalla kiroilemassa ja räkimässä pitkin rinnuksiaan. Ikää ei ollut vielä kahtatoistakaan mutta jo oli pikku-beheritit menossa hautausmaalle...voi HELVETTI.
Silloin alkoi vituttaa koko genre...ja minusta tuli ehkä vihaisempi mutta samalla seesteisempi.
Meni koko jutulta uskottavuus ja ehkä tulevaisuuskin, no more for me thanks. Vanhat klassikot Maidenit, Purplet jne sekä muutamat uudemmat tuttavuudet raskaan musiikin eri alueilta olen pitänyt levyhyllyissä (kuten myös blackin-metal parhaat)
Diggailen hyvää musaa raskasta ja kevyempääkin genreen ja ideologiaan tuijottamatta. En jaksa enää karsinoida muiden enkä varsinkaan omaa musiikkimakuani.
Nyt on vaimo ja lapsi ja ikää yli 30v, mutta vielä aika-ajoin meiltä voi kuulla Kingin falsettia...
"Copulation in the night, two shadows upon a grave, young lovers they must be insane."
Saatana saapuu... vielä