Uskollisuus?

en usko, että on näin.. Jos kumppanilta ei saa hellyyttä yms. tarpeeksi, niin silloin sitä haetaan muualta.. eli silloin on väärän tyypin kans, mutta harva sitäkään tajuaa ainakaan kyseisellä hetkellä.. No, mutta mulla on ainakin vielä toivoa!

hei, kyllä minä olen huomannut tässä elämää eläessäni, että jokainen ihminen pystyy mihin vain tietyssä tlanteessa. Se on vain siinä, että antaako itsensä joutua sellaiseen tilanteeseen. Moni pettää vuosikausia, satunnaisia tai pitempiä suhteita. Ei ne monesti kaada suhdetta. Tarviiko toiselle kertoa? No ei! Se sattuu liikaa eikö ole parempoi itse elää huonon omantunnon kanssa kuin särkeä toisen sydän. Kun eihän sillä ole oikeastaan mitään väliä. Ei pettäminen vie rakkautta toiselta poissa. Itse en koskaan ole pettänyt(pisin suhteeni 7 vuotta). Mutta sinnkuna ollessani olen ollut se toinen nainen, tietämättäni. Kun olen kuullut miehen tilanteen olen aina katkaissut välini´kyseiseen ihmiseen, koska en halua olla mukana tekemässä kenellekkään pahaa, mutta kun olen keskustellut miesten kanssa, toiset ovat kertoneet, että menee tosi huonosti haluaisi enemmän... ääh...kuka sellaista luuseria haluaa. Toiset ovat kertoneeet etsivänsä vain satunnaista seuraa ja vaihtelua ja kertoneet oman kumppaninsa olevan rakas. Jokainen pettää, mielessään tai teoissaan eikä kukaan meistä voi sanoa olevansa tässä asiassa viaton.

Meitä takuullauskollisia on suurin osa ihmisistä.
Itse voin näin aikuisena ja kokeneena tuon todeta.

Nykyaikana media kasvattaa käsitystä "kaikki pettävät". Ja media toisaalta todella tehokkaasti ruokkii ihmisille "tarvetta" pettämiseen. Siitä on tullut jotenkin luvallista?!?

Mielestäni parisuhteessa voi olla hellyyttä, seksiä ja kaikkea muuta aivan yllinkyllin. Silti toinen pettää. Eli silloin on kyse tietyn "kastin" ihmisestä, joka ei ole tyytyväinen kehenkään vaan pettää vain pettämisen ilosta. Sellaisella ihmisellä olisi todella tutkiskeltavaa oman itsensä kanssa...

Kaikki eivät petä. Näin se on. Jotenkin joskus saa sellaisen käsityksen, että parisuhteessa pitäisi kokoajan suorittaa, olla täydellinen, toimia täydellisesti, muuten toinen hyppää vieraisiin? SEllaistako elämää joku haluaa?? Minä en. Aion tästä lähtien olla varovainen uutta ihmisssuhdetta luodessani, katsoa, onko toinen luotettava. Itse pystyn olemaan.

pitkän suhteen päätteeksi äijä kerto pettäneensä.Nyt siitä on 2 vuotta, sama mies pettää nykyistä tyttöystäväänsä joskus myös minun kanssani, valehtelee tälle ja sitten katsoo häntä silmiin kuin koiranpentu.saa kaiken anteeksi.

Itse en ole seurustellut sen jälkeen. on ollut ns puolivakavia suhteita ,mutta on alkanut kyllästyttää usein jo alkuvaiheessa ja olen jättänyt suhteen sikseen.Joskus tuntuu myös siltä että toisten tunteilla ei ole mitään väliä ja mielessä saattaa käydä usean miehen pyörittäminen kerralla..
Mutta parempi jättää kuin pettää...
Kyllä mullekin löytyy se jätkä jota en petä...(tiedossa jo mutta onko uskallusta yrittää....?)

Ei tilaisuus varasta tee.

Ongelma on se, ettei kumppanien tarpeet ja toiveet kohtaa. Toinen luulee, että toinen on tyytyväinen ja silti toinen kaipaa vielä jotain.
En ymmärrä, miksi niista tarpeista ja toiveista ei voi puhua. Ei rakastaminen ole pelkkää tunnetta vaan myös tahtoa, tekoja, jolloin voi toteuttaa toinen toistensa toiveita, mikä on tärkeätä kumppanille. Mistä tulee hyvä olo. Toiselle se on toista ja toiselle toista.
On monia avioliittoja, joissa puolisot luulevat tietävänsä mistä toinen tykkää. Ei kerro sitä todellista laitaa, koska ajattelee toisen loukkaantuvan. Ja sitten kituu.

Yksi vaikeus on kaukosuhteet ja alkavat suhteet yleensä. Kun ei tapaa riittävästi. Eikä vielä ole juteltu asioista riittävästi. Tarpeet eivät kohtaa. Kyllä ihmiset kaipaavat toisen läheisyyttä, kosketusta. Jos suhde on kunnossa, niin se on niin vahva ettei siihen väliin kukaan tule. Olkoon kuka hyvään. Ja suhteen pitää kestää muiden ihmisten tapaamiset.