Kuten tiedämme, julkinen terveydenhuolto on hmmh...omintakeinen. Kuten missään muussakaan, ei myöskään hampaiden oikomisessa ole aina kehumista. Mä kai haen jonkin sortin vertaistukea tällä kirjotuksellani, kun alkaa jo tuntua, että olen ainut ihminen maailmassa, jota kaduttaa, että antoi oikoa hampaansa D:
Lähtötilanne oli seuraava: Yksi maitohammas, yksi selkeästi vino hammas, satunnaisesti lievästi vinoja hampaita ja purenta joka hampaan kohdalla hieman pielesä. Lopputulos: Maitohampaan tilalla pysyvä hammas, mutta einraja on niin ylhäällä, että hammas on jatkuvasti kipeä siitä kohdasta ja hampaiden harjaus on usein tuskaa. Lisäksi etuhampaat ovat kallistuneet sen verran eteenpäin, ettei suu "mahdu kiinni", eli puren koko ajan huuleeni. Lisäksi purentalihakset on tullu aroiksi ensimmäistä kertaa elämässäni ja vaiva on jääny melko pysyväks. Mystisesti toinen puoli yähampaistani on muuttanu muotoaan, eli hammaslääkärit on selkeesti hionu nää kerran, ku suu puudutettiin, mut asiiahan kielletään viimeiseen pisteeseen saakka. Purentavirhe on voimistunu.
Kokonaisuudessaan touhu tossa oikomisessa oli salamyhkästä jotenkin, kun kiellettiin esim. hampaitten hiominen, eli hammaslääkärit pokkana väittää mun vaan näkevän väärin tavallaan. Lisäksi oikomissuunnitelmat muuttui ihan koko ajan - välillä aiottiin oikoo purentaa, seuraavaks ei sittenkään ja taas uudelleen aiottiin. Epäilen myös jonkin sortin resurssisäästöjä ja huonoa valehtelukykyä, sillä hammaslääkärini väitti myös kiven kovaan, että ylähampaideni keskiviiva ei ole suorassa, vaikka musta on päivänselvää, että nimenomaan alahampaideni keskiviiva ei ole suorassa. Kuulemma jopa mun silmäni vain hämäävät. Ois mielenkiintosta tietää, mitkä erikoisvarustetut silmät mun hammaslääkärillä sitten oli, vai millä vatupassilla se mun hampaita tutki. Sen kuitenkin tiedän, että jos alahampaitten keskiviivaa ois siirretty, niihinKIN ois pitäny laittaa raudat, joten oli helpompaa ja edullisempaa vetää jo raudoitetuista ylähampaita yksi pois - en kuitenkaan suostunut tähän.
Pahoittelen, jos tekstini on osittain sekava ja tuntuu, että joskus tätä on itekin vaikea uskoa todeksi. Miksi hammaslääkäri väittäisi potilaalleen monesta asiasta, että hän vain näkee/muistaa väärin. Ja miksi koko oikomisprosessi tuntui olevan ihan sattuman kauppaa, kun joka vastaanotolla puhuttiin eri tavalla oikaisun jatkumisesta. Piti korjata purentaa ja ei pitänytkään enää, kun ensi kerralla olin oikojalla. Perfektionismiin taipuvaisena ihmisenä mä suoranaisesti inhoan hampaitani nykyään, koska en voi sietää asioita, jotka jätetään puolitieden. Toiseksi kaikki se oikomisesta aiheutnut kipu ja epämukava hiertävä tunne tuntuu hukkaan heitetyltä.
Tuon tässä nyt esille oman tarinani ja haluaisin, että myös oikomisen varjopuolista ja huonoista kokemuksista puhutaan avoimesti. Yleisesti lapsille tuputetaan sitä samaa iskulausetta, että "Kyllä sitten aikuisena kaduttaa, jos et nyt oio hampaitasi." No mua kaduttaa, että oioin. Jos kykenisn näkemään tulevaisuuteen, en olisi oikonut hampaitani, sillä pettymys oli suuri, kun tajusin, etten kaiken oikomisen epämiellyttävyyden ja tyhjien lupausten jälkeen saa kaunista hammasrivistöä. Ja mahdollisia omia lapsiani en päästäisi noin vain oikojalle joskus hamassa tulevaisuudessa ilman hoitohenkilökunnan selvennystä siitä, mitä he aikovat tehdä ja mitkä ovat vaihtoehdot. Hampaat ovat kuitenkin ihmiselle hyvin arka paikka - niitä vain ei voi peittää mitenkään ja ne saattaa vaikuttaa jopa itsetuntoon.
Lähtötilanne oli seuraava: Yksi maitohammas, yksi selkeästi vino hammas, satunnaisesti lievästi vinoja hampaita ja purenta joka hampaan kohdalla hieman pielesä. Lopputulos: Maitohampaan tilalla pysyvä hammas, mutta einraja on niin ylhäällä, että hammas on jatkuvasti kipeä siitä kohdasta ja hampaiden harjaus on usein tuskaa. Lisäksi etuhampaat ovat kallistuneet sen verran eteenpäin, ettei suu "mahdu kiinni", eli puren koko ajan huuleeni. Lisäksi purentalihakset on tullu aroiksi ensimmäistä kertaa elämässäni ja vaiva on jääny melko pysyväks. Mystisesti toinen puoli yähampaistani on muuttanu muotoaan, eli hammaslääkärit on selkeesti hionu nää kerran, ku suu puudutettiin, mut asiiahan kielletään viimeiseen pisteeseen saakka. Purentavirhe on voimistunu.
Kokonaisuudessaan touhu tossa oikomisessa oli salamyhkästä jotenkin, kun kiellettiin esim. hampaitten hiominen, eli hammaslääkärit pokkana väittää mun vaan näkevän väärin tavallaan. Lisäksi oikomissuunnitelmat muuttui ihan koko ajan - välillä aiottiin oikoo purentaa, seuraavaks ei sittenkään ja taas uudelleen aiottiin. Epäilen myös jonkin sortin resurssisäästöjä ja huonoa valehtelukykyä, sillä hammaslääkärini väitti myös kiven kovaan, että ylähampaideni keskiviiva ei ole suorassa, vaikka musta on päivänselvää, että nimenomaan alahampaideni keskiviiva ei ole suorassa. Kuulemma jopa mun silmäni vain hämäävät. Ois mielenkiintosta tietää, mitkä erikoisvarustetut silmät mun hammaslääkärillä sitten oli, vai millä vatupassilla se mun hampaita tutki. Sen kuitenkin tiedän, että jos alahampaitten keskiviivaa ois siirretty, niihinKIN ois pitäny laittaa raudat, joten oli helpompaa ja edullisempaa vetää jo raudoitetuista ylähampaita yksi pois - en kuitenkaan suostunut tähän.
Pahoittelen, jos tekstini on osittain sekava ja tuntuu, että joskus tätä on itekin vaikea uskoa todeksi. Miksi hammaslääkäri väittäisi potilaalleen monesta asiasta, että hän vain näkee/muistaa väärin. Ja miksi koko oikomisprosessi tuntui olevan ihan sattuman kauppaa, kun joka vastaanotolla puhuttiin eri tavalla oikaisun jatkumisesta. Piti korjata purentaa ja ei pitänytkään enää, kun ensi kerralla olin oikojalla. Perfektionismiin taipuvaisena ihmisenä mä suoranaisesti inhoan hampaitani nykyään, koska en voi sietää asioita, jotka jätetään puolitieden. Toiseksi kaikki se oikomisesta aiheutnut kipu ja epämukava hiertävä tunne tuntuu hukkaan heitetyltä.
Tuon tässä nyt esille oman tarinani ja haluaisin, että myös oikomisen varjopuolista ja huonoista kokemuksista puhutaan avoimesti. Yleisesti lapsille tuputetaan sitä samaa iskulausetta, että "Kyllä sitten aikuisena kaduttaa, jos et nyt oio hampaitasi." No mua kaduttaa, että oioin. Jos kykenisn näkemään tulevaisuuteen, en olisi oikonut hampaitani, sillä pettymys oli suuri, kun tajusin, etten kaiken oikomisen epämiellyttävyyden ja tyhjien lupausten jälkeen saa kaunista hammasrivistöä. Ja mahdollisia omia lapsiani en päästäisi noin vain oikojalle joskus hamassa tulevaisuudessa ilman hoitohenkilökunnan selvennystä siitä, mitä he aikovat tehdä ja mitkä ovat vaihtoehdot. Hampaat ovat kuitenkin ihmiselle hyvin arka paikka - niitä vain ei voi peittää mitenkään ja ne saattaa vaikuttaa jopa itsetuntoon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulle kävi näin. Sain raudat seiska luokan alussa. Vuoden päästä sanottiin, että valmista tuli ja raudat otettiin pois, vaikka hampaat oli vielä selvästi vinot.
Kun olin 9 luokalla hammaslääkärissä päätettiin, että ylhäältä poistetaan 2 rautahammasta ja laitetaan raudat, mutta vain ylös ja ala hampaat oli mielestäni vinommat. 9 luokan keväällä ylä hampaat alkoi olla ihan siistissä rivissä ja raudat otettiin pois. suurin virhe taidettiin tehdä siinä, että minulle ei laitettu retentio lankaa tai mitä niitä nyt on, raudat joita pidetään ettei hampaat liiku takaisin.
No hampaat sitten alkoi siirtymään takaisin ja ovat nyt ehkä vinommat kuin ennen oikomista.
Vain takimmaiset hampaat on melko suorassa, siis etuhampaat on todella vinot ja on kyllä vaikuttanut hymylemiseen, harvoin tulee hampaita näyteltyä.
Voisiko olla mahdollista, että kyseessä olisi hoitivirhe? Haluaisin suorat hampaat, mutta oikominen on niin kallista, mutta jos saisin ilmaisen oikomishoidon hoitovirheen takia niin varmasti siihen lähtisin.
Minua raudat ei häirinneet lainkaan, kipuakin oli vain kun niitä oli kiristetty. Oikeastaan olisin iloinen jos saisin raudat.
Eihän tässä koko julkisen puolen oikomispuolissa keskitytä ollenkaan hampaiden suoruuteen. Oikomishoidolla pyritään vain korjaamaan purentavirhettä.
Itse olen vielä 7. Luokkalainen, ja rautoja on kyllä ollut kaikenlaisia.
N. Parisen vuotta sitten alettiin korjaamaan ylähampaiden purentavirhettä ja tuomaan lisää tilaa hampaille niskavedolla. Sen kanssa vähän myöhemmin tuli päällekkäin myös ns. "telaketjut".
Nämä olivat viime kesään asti, jolloin ylähampaat olivat kauniissa rivissä. Rautojen poiston jälkeen olen nyt käyttänyt tätä retentiolevyä, ja tätä tulenkin käyttämään seuraavat n. 3-4 vuotta.
Ihan lähiaikoina huomattiin, että toinen yläseiska on n. 70 astetta kääntyneenä poskeen päin, joka aiheuttaa todella kivuliaita haavoja poskeen. Tänään sitten hammaslääkärillä päätettiin, että eikun seuraavaa rautaa peliin. Nyt tulee sitten tämä kumilenkkisysteemi....
Hammas on niin pahassa jamassa, että toivoimem että sen voisi poistaa ( joka kyllä näytti olevan kaikista parhain keino tähän ongelmaan) mutta ei, halusivat vain jatkaa tätä oikomista. On se kyllä kumma, ei mua haittais yhtään jos sieltä takaa yksi hammas puuttuisi...
Saas nähä sitten!
Mutta toki hoitovirheitä sattuu kaikista kokeneimallekkin konkarille, ja valitettava osa on tosiaan tämä että oikomishoidolla ei pyritä auoranaisesti hampaiden suoristamiaeen vaan purentavirheiden oikomiseen...
Siskollani oli ennen sama rautarumba, mutta hänelle ei retentiolevyä laitettu ja nyt parin vuoden päästä hampaan ovat taas ihan vinksin vonksin.
Omat alahampaani ovat kyllä todella vinossa ja suorastaan kahdessa rivissä ahtauden vuoksi, mutta niihin ei mitään huomiota olla kiinnitetty....
Minulta oiottiin viime lauantaina grilli jonossa.
Hoitovirheitähän noi on.