Huomenna nukun puoleenpäivään ja sitten käyn juoksemassa kymmenisen kilometriä ja samoilen vielä metsässäkin tovin. Illalla sitten käyn syömässä tuhdin kebab-annoksen ja katselen jonkun leffan koneelta. Muunlaiseen hupiin ei oikein ole varaa ja joutuu elämään muutenkin askeettisesti eikä esim. matkustelemaan tosiaankaan pysty, mutta voittaa tämä silti sen jos raataisi vaikkapa taxikuskina tai varastomiehenä. Mitenkäs muiden sinkkujen viikko alkaa?
Työttömänä on mukavaa
friherr
24208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuulostaa hyvältä. On tämä Suomi hieno paikka asua kun on mahdollisuus saada yhteiskunnalta sosiaaliturvaa. Kaikissa muissa maissa ei näin ole.
Niin ja mitä omaan päivääni tulee niin raadan 1500 € kk palkalla. Eipä ole parempiakaan hommia näkyvissä niin kituuttelen sitten näillä.Olen maisteri koulutukseltani (en kuitenkaan parrakas FM).
Menen töihin painamaan pitkää päivää että yhteiskunnalla on varaa kaltaistesi loisten tukiin.
Älä turhaan murehdi. Työpaikkasi koneistetaan tai siirretään halpamaahan pian.
No voi että :( Itke nyt kunnolla.
Eiköhän sen teikänkin työpaikan yhteiskunta maksa tavalla jos toisella.
Olisko niillä verorahoilla mitä työntelijöitä riistetään
Eiköhän ne yhteiskunnan tuet maistuisi sinullekin, kun sinä joskus jäät työttömäksi.
Loisena on mukava olla, olla vaan täysi nolla, ei rasitu polla ja on niin hyvä olla..
Huomenna herään aikaisin (= se osa päivästä, jota inhoan), pääsen töihin, tartun tehtävään jota jo tänä iltana aloittelin, saan toivottavasti taas yhden onnistumisen kokemuksen, jos kaikki menee putkeen. Käyn kollegan kanssa lounaalla jossain lähiravintolassa, jatkan töitäni, juon iltapäiväkahvit työkavereiden kanssa vaihtaen kuulumisia heidän projekteistaan. Päivän ensimmäinen palaveri on vasta iltapäiväkahvien jälkeen, mutta siinä menee todennäköisesti vain reilu tunti. Sen jälkeen vielä kirjoitushommia, sitten kotiin ja lenkille. Joko ruuanlaittoa tai haen kotimatkalla jotain Subwaysta tms.
Illalla alkaa uusi opintojakso verkkokurssina. Välillä jo kyllästyin koko hommaan ja olin lopettamassa koko opinnot, mutta ainakin nyt motivaatio on uudestaan löytynyt. Siis siihen liittyviä hommia ja illan mittaan puhelu eräälle tärkeäksi muodostuneelle ihmiselle.
Hyvällä mielellä alkavaan viikkoon - lukuun ottamatta niitä aikaisia herätyksiä. Mutta toisaalta: olen paljon energisempi ja positiivisempi silloin, kun herään ajoissa. Jos nukkuisin pitkään niin loppupäiväkin olisi hyvin apaattista, väsynyttä ja saamatonta notkumista.
Aika samanlaiset suunnitelmat. Nukun niin pitkään kuin nukuttaa, käyn lenkillä tai harrastelen jotain muuta liikuntaa jos en nuku koko päivää, katson telkkaa ja palstailen. Ehkä vilkaisen onko mitään työpaikkoja tarjolla, mutta vahvasti epäilen sitäkin asiaa. Jossain välissä saatan myös aukoa päätäni naisille netissä jos fiilis on kohdallaan.
Pari aika tärkeää opintoihin liittyvää asiaa pitäisi hoitaa tuossa huomenna aamupäivällä ennen lounaaseen menoa ja sen jälkeen joudun jumittamaan koululla ainakin viiteen asti. Mahdollisesti sen jälkeen näen kaveriani keskustassa, hengaamme yhdessä pari tuntia ja pelaamme erityyppisiä pelejä yhdessä. Milloin rahapelejä ja milloin pleikkaria.
Alkuviikosta käyn yleensä Impivaarassa, samoin loppuviikosta käyn yleensä jossain päin Turkua uimassa. Lenkillä käyn nykyään aika harvoin. Toisinaan tykkään myös jammailla yhdessä biisejä erään puolitutun kaverini kanssa. Yritämme kehittää repertuaaria joka kerta kun tapaamme musiikin merkeissä. Samalla saan myös ideoita potentiaalista palstakonserttia varten - jos nyt jossain vaiheessa tulen sellaisen pitämään.
Viikonloput ovat yleensä aika laiskoja. Näen kavereita ja kiertelen baareissa jonkin verran. Ei mitään tavallisesta poikkevaa. Sunnuntaisin käyn yleensä isoäitini luona kylässä kuten tänäänkin tein.
Nukut puoleenpäivään? Maanantaiaamuna? Kuulostaa poroporvarilliselta. Minä menen vasta nukkumaan joskus 10 aamulla.
Ihan iloisesti aamulla töihin menen, kun tämä vkloppukin alkoi jo kyllästyttää. En ymmärrä miten ihmiset voi lojua kotona päivät pitkät, viikkoja, kuukausia. Olin 3viikkoa kotona, kun työt oli hakusessa ja opiskelut loppuneet, niin meinasin ihan seinähulluksi tulla.
Töissä aamukahvit, kuulumiset vkloppujen tapahtumista, sitten työ, lounas työkavereiden kanssa, työ, iltapäiväkahvit, työ ja sitten kotiin, tai ehkä innostun ja jään pidemmäksi. Kotiin kaupan kautta, kotona illallinen, sitten salille, kotiin, joku leffaa ja nukkumaan. Eipäs ihmeellistä. Odotankin jo joulukuuta matka viikoksi Madridiin on varattuna, jouluksi Tallinnaan, hiihtoloma Barcelonassa :D
Minä olen ollut työtön 5vuotta. Siitä lähtien kun valmistuin ammattikoulusta.
Minua ei kyllästytä tämä työtömyys kun ei ole muutenkaan sosiaalista elämää ja olen yksin 24/7. Ainoa viikottainen sosiaalinen tilanne on ruokakaupassa käynti.
Ei varmaan ihmiset edes tiedä että olen olemassa kun ei ole kavereita, en käy töissä.
enkä ole parisuhteessa.
Maanantaissa harvoin mitään luksusta on. Kahdeksan tunnin yöunien jälkeen töihin. Luen Hesarin bussimatkalla, ja haen matkan päässä aamiaisleipää läheisestä kaupasta, jonka syön työpisteelle päästyäni, käytyäni kahvinkeittimen kautta hakemassa mukillisen kuumaa. Palavereja ei ole, joten täytyy päättää, mille projektille pyhittää tänään aikansa, voi voisiko jopa käyttää aikansa kevyeen tutkimustyöhön, jonka katkaisee lounastauko läheisessä ravintolassa.
Iltapäivällä kotiin - aikaisin, jos ei mitään akuuttia ilmene. Aion käydä lenkillä, jonka pituus varmaan on juuri sen kymmenen kilometriä. Ruokakaupassa ei tarvitse käydä, kun viikonloppuna hankin jo muutamaksi päiväksi ruokaa. Illemmalla ehkä elokuva, tai kirjan ääreen syventymistä. Pitäisi vähän opiskellakin.
No joo, vaikea maanantaista on saada irti mitään porvarillista romantiikkaa. Toistan vain mitä yksi nimimerkki tuossa ylempänä sanoi: minäkin tulisin hulluksi työttömänä, kun ei ole mahdollisuuksia tehdä juuri mitään paitsi lenkkeillä autistisella vimmalla. Kello ei ole kahdeksaa, ja olen jutellut jo kahden naisen kanssa viikonloppukuulumisista. Okei, työtuttavia, mutta ainakin tapaan ihmisiä. (Sen sijaan bussissa matkannutta superihanan näköistä naista en jututtanut, enkä keksi mitään keinoa koskaan tehdä niin, mutta eiköhän hänelläkin joku jääkiekkoilija ole kotona).
Kyllä työttömänäkin voi syödä, katsoa elokuvaa ja lukea kirjaa.
Jotain muuta kuin x-tra ranskanperunoita tai euron hampurilaisia? (No joo, enpä minäkään illalla enää ihmeitä syö, kun päivällä saa jo monipuolisen aterian henkilöstöetuna, tosin verot siitä pitää maksaa).
Jos osaa ja on aikaa kokata edes alkeistasolla, niin työttömänä syö jo laadukkaammin kuin keskivertosuomalainen eineksineen ja työmaaruokaloineen.
Ja jos osaa ja on aikaa kokata edes alkeistasolla, niin työssäkäyvänä syö jo laadukkaammin kuin keskivertotyötön hurstin jonoineen ja alepan tarjousmakkaroineen. What's your point?
No joku raja snobbailussakin. Itse en oikein pysty kuvittelemaan, miten tuhlaisin nykyistä enemmän rahaa ruokaan, mikäli rahaa olisi enemmän. Sisäfilettä tuskin tulisi syötyä sen useammin (kerran pari viikossa) kuin nytkään. Toki jos olisi miljonääri, niin osa bissestä varmaan korvautuisi sampanjalla.
Btw. euron hampurilaiset ovat aivan varsin kalliita. Omat hampurilaiseni maksavat n. 50 senttiä kipale (jauheliha 400g ~3€ on se isoin menoerä 10 burgerin satsissa). Mitä tulee johonkin ihmeen ranskanperunoihin, niin miksi kukaan syö sellaisia, kun jo alkeellisimmat valkosipuli- tai uunipotut hakkaavat ne kuusnolla, myös hinnassa.
Youtuben videotarjonnan perusteella aika moni suomalainen pitkäaikaistyötön tai vähävarainen mies syö ranskiksia.
Aikanani moni "fiksu" yliopisto-opiskelija söi myös "halpoja" nuudeleita, joiden kilohinta on parhaimmillaan samaa tasoa kuin sisäfileen.
Mikään ei ole helpompaa kuin kuluttajan kusettaminen.
Kohta salille, jonka jälkeen armotonta opiskelua, menee reippaasti iltaan asti. Luentoja sekä kotitehtäviä. Aiheina tänään mm. yritysjuridiikkaa ja englantia.
Siinä jossain välissä maittava lounas koulun ruokalassa. Kirjastovisiitti.
Juttutuokio meidän koulun harjoitteluvastaavan kanssa, jospa sekin asia saisi vihdoin selvyyden.
Kotitehtävien jälkeen iltapala ja sänkyyn about klo 22.
Heräsin kello 9:n hirveään polvisärkyyn (hermosärkyyn). Koetin loikoilla vielä mutta ei siitä mitään tullut säryn takia eli ylös kahvin keittoon. Söin epäterveellisesti kolme madeleinea.
Sen jälkeen palstailua ja tiedonhankintaa netissä. Kuusi soittoa äidiltäni, jokaisessa olen joutunut huutamaan koska äitini ei kuule tai kuulee väärin. Kurkku on kipeä nyt huutamisesta.
Soitto tädiltäni, jolla ei ollut oikeastaan mitään asiaa. Yhdessä vaiheessa hän sanoo, että luenpa tässä hiukan lehteä eli tätini ei sano mitään ja kuulen vaan kuinka hän kääntelee sivuja. Jos saisin euron joka kerta, kun pyörittelen silmiäni, huokaan syvään ennen kuin vastaan puheluun tai puhelun aikana, niin tuosta saamani tulot olisivat suuremmat kuin kuntoutustukeni :-D
Söin kaksi paahtoleipää, kohta pukeudun, pesen hampaat ja lähden katsomaan äitiä. En tiedä vielä kauanko viivyn. Sitten käyn postissa, otan pakkasesta jotain syötävää ja tiskaan.
Palstailen varmaan vielä, vastaan yhteen meiliin, pesen vessan ja lattiat. Ennen lattianpesua pitää laittaa kuivat pyykit kaappiin ja nyt voisin kyllä samalla laittaa kesäsukat varastoon ja ottaa talvisukat esille.
Tekstailen varmaan vielä parin tutun kanssa, syön terveellisen iltapalan (rahkaa ja tuoreita luumuja) ja viimeistään kello 1 olen nukkumassa.