Tata palstaa lukiessani ja muutenkin on mieltani alkanut arveluttamaan eras asia, josta varmaan saan vahintaankin rasistin maineen. Ja se on kompromissit ja tasa-arvo monikulttuurisissa suhteissa.
Jokainen pari toki elaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Enemmisto varmaan yhdistelee parhaat tavat molempien kulttuureista. Voisi lisaksi kuvitella, etta enemman painottuu sen tavat, jonka kotimaassa asutaan.
En kuitenkaan voi lakata hammastelemasta esim. kristillisyyteen pohjautuvassa kulttuurissa kasvaneen puolison esim. ramadanin viettamista Suomessa. Viela enemman hammastelen muslimiksi kaantyneen suomalaisen naisen pukeutumista arabialaiseen perinnekaapuun. Eivathan se kuulu edes kaikkien islaminuskoisten tapoihin vaan on leimallista arabikulttuurissa. (vrt. kaukoidan suuret muslimimaat)
Minusta olisi perin outoa, jos mina vaimoni kotimaahan muutettuani alkaisin pukeutua kimonoon, puhmattakaan, etta tekisin sen suomessa. Tai etta vaimoni alkaisi kuljeksia kadulla suomalaisessa kansallispuvussa. Karjistetyn esimerkin lisaksi on monia tavanomaisempia, kuten ruokailutottumukset.
Onhan se hienoa, etta suhtaudutaan avoimesti vieraisiin kulttuureihin, mutta muistetaanko kunnioittaa omaamme? Onko suomalainen kulttuuri niin huono tai heikko, etta ulkomaalaisten integroiminen siihen on joko tarpeetonta tai jopa mahdotonta? Enka kirjoita tata ilkeyttani vaan uskon vakaasti ulkomaalaisten integroitumisen suomalaiseen yhteiskuntaan vahentavan ennakkoluuloja heita kohtaan. Sen luulisi olevan kaikkien etu.
Jokainen pari toki elaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Enemmisto varmaan yhdistelee parhaat tavat molempien kulttuureista. Voisi lisaksi kuvitella, etta enemman painottuu sen tavat, jonka kotimaassa asutaan.
En kuitenkaan voi lakata hammastelemasta esim. kristillisyyteen pohjautuvassa kulttuurissa kasvaneen puolison esim. ramadanin viettamista Suomessa. Viela enemman hammastelen muslimiksi kaantyneen suomalaisen naisen pukeutumista arabialaiseen perinnekaapuun. Eivathan se kuulu edes kaikkien islaminuskoisten tapoihin vaan on leimallista arabikulttuurissa. (vrt. kaukoidan suuret muslimimaat)
Minusta olisi perin outoa, jos mina vaimoni kotimaahan muutettuani alkaisin pukeutua kimonoon, puhmattakaan, etta tekisin sen suomessa. Tai etta vaimoni alkaisi kuljeksia kadulla suomalaisessa kansallispuvussa. Karjistetyn esimerkin lisaksi on monia tavanomaisempia, kuten ruokailutottumukset.
Onhan se hienoa, etta suhtaudutaan avoimesti vieraisiin kulttuureihin, mutta muistetaanko kunnioittaa omaamme? Onko suomalainen kulttuuri niin huono tai heikko, etta ulkomaalaisten integroiminen siihen on joko tarpeetonta tai jopa mahdotonta? Enka kirjoita tata ilkeyttani vaan uskon vakaasti ulkomaalaisten integroitumisen suomalaiseen yhteiskuntaan vahentavan ennakkoluuloja heita kohtaan. Sen luulisi olevan kaikkien etu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen aika pilkulleen samaa mieltä kanssasi. Maahanmuuttajan on kunnioitettava asuinmaansa lakeja, tapoja ja perinteitä. Suomen kohdalla se tarkoittaa sitä, että on omaksuttava niin kieli kuin suomalainen tapa toimia yhteiskunnassa. Minuakin on ihmetyttänyt se, että sellaisia tapoja ja perinteitä, jotka ovat ristiriidassa Suomen vastaavien kanssa, puolustellaan tai jopa tuetaan. Tästä siis erotuksena ns. harmittomat tuomiset kuten vaikkapa ruokakulttuuri tai sosiaalinen habitus.
Suomalaiset ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että nykyinen yhteiskunta on niin toimiva: yhdenvertainen sukupuolesta, etnisestä alkuperästä ja koulutuksesta riippumatta. Kaikilla on mahdollisuus yrittää ja menestyä. Vaikken usko, että maahanmuuttajat millään tavalla voisivat uhata suomalaista kulttuuria vieraiden tapojen pesiytymisellä, minusta on täysin kohtuullista odottaa, että maahanmuuttajat kunnioittavat ja tietoisesti pyrkivat noudattamaan suomalaista tapakulttuuria. Jos siihen ei ole kykyä tai halua, on harkittava jossain muualla asumista.
Kaikki meitä rikastuttavat kulttuurit ovat tervetulleita esim. juuri ruoka, hyvät tavat, vanhempien kunnioitus ja rakkaus. Mutta en ymmärrä, että meidän on luovuttava jouluna Hoosiannasta tai keväällä suvivirrestä vain siksi, että koulussa on yksi islaminuskoinen. Itse, en kovin uskonnollisena, näe näitä kristilliseen elämään liittyvänä vaan perinteisiin, ennen tuli melkein kyynel silmään, kun pienet epä-äänisesti lauloivat suvivirttä, silloin alkoi kesä. Me edelleen kumarramme suuntaan ja toiseen, emme huomaa omaa perinnettä, sääli.
En ole itse muslimi, mutta jos olisin niin Suomessa ollessa saattaisin kokea oloni jotenkin omituiseksi(?) pukeutuessani "kaapuun" ja huiviin, mutta jos saman tekisin mieheni kotimaassa, minusta se oli varsin luontevaa ja itse asiassa lomaa siellä viettäessä mielelläni laitan "shellaban" päälle - se on muuten siinä ilmastossa varsin miellyttävä vaihtoehto. Ja siksikin, ettei herätä niin huomiota.
Mut toisaalta kyllä ymmärrän, jos musliminainen päättää peittävästi pukeutua. Ajatuksena tälle peittävälle pukeutumiselle lienee se, että nainen ei herätä muiden miesten himoja. No, mieheni kotimaassa ainakin monet naiset osaavat kyllä näyttää varsin viehäviltä shellabat päällään. Et eipä taida pukeutuminen estää miesten himoja.
Suomessa asuvilta ulkomaalaisilta musliminaisilta en kyllä kehtaisi vaatia muunlaista pukeutumista, kuin korkeintaan tilanteissa joissa edellytetään hyvää hygieeniaa (tietyt ammatit). Oman pukeutumisen muuttaminen ilman mitään erityistä syytä ei ole varmaan kenestäkään kovinkaan mukavaa.
Ramadania vietän kyllä itse. Olin aluksi hyvin epäileväinen. Ajattelin, että pakko kokeilla, jotta sitten minulla on ainakin henkilökohtaisia kokemuksia eikä tarvitse perustaa omia väittämiä toisten puheille. No, eihän se niin kamalaa ollutkaan! Tällaisiin asioihin täytyy vaan suhtautua niin, että niistä voi ehkä oppia jotakin. Jos asennoituu niin, että nytpä alkaa nälkäkuuri, niin eihän sellaisesta tule kuin vihaiseksi.
Mun mielestä kannattaa vaan avoimin mielin kokeilla toiseen kulttuuriin liittyviä tapoja, koska ei tällöin välttämättä tarvitse mistään luopua. En itse ainakaan koe, että minun olisi pitänut luopua jostakin. LÄhinnä olen saanut tutustua moneen mielenkiintoiseen ja hyvään asiaan. Suosittelen lämpimästi!
Hei Ville,
Kirjoituksesi oli hyva ja taytyy sanoa, etta itse olen taysin samaa mielta kanssasi.
Jos eletaan monikulttuurisessa suhteessa niin itse nimikin jo paljastaa, etta perheessa on 2 tai useampia kulttuureja ja ne muodostavat taman yhteison eli perheen. Molempien kulttuuri taustat ovat yhta arvokkaat, mutta se arvostaminen ei tarkoita sita, etta toisen esim: naisen olisi pukeuduttava muslimien asuun.
Jos mina asuisin Intiassa, en todellakaan ukso, etta pukeutuisin Sariin. Se on mielestani vaarin, koska en ole intialainen tai omasta mielestani Sari ei ole lansimaalaista naista pukeva asuste, koska se on intialaisille naisille tehty ja vain he osaavat kantaa ko. asun tyylikkaasti. Ja aivan sama on japanilaisten Kimonolla, ei se ole kaunis jos lansimaalainen nainen pukee sen paallensa, mutta ei voi kun ihastella, kun siro japanilainen nainen on kimonossaan.
Olen miettinyt monesti Islamin uskoisia kulttuureja. Monet niista on alkaneet luopumaan muslimi vaatetuksesta naisilla, joka tuo ns. vapautta ja antaa naisille enemman " valtaa " yhteisossa. Mutta miksi Suomessa asuvat muslimien puolisot eli taysin suomalaiset naiset ovat ottaneet harteilleen vastuun sailyttaa tama naisen asema muslimi vaatteeseen katkettyna. Se on suuri kysymysmerkki. Englannissa ei paljoa huomaa, etta ko. maan naiset alkaisivat kayttamaan asua jos he menevat naimisiin muslimi miehen kanssa, ja yleensakin olen ymmartanyt, etteivat muslimi miehetkaan niin hanakoita ole pukemaan asua naisilleen jos asuvat lansimaisessa valtiossa.
Ramadan on juhla siina missa joulu on juhla suomalaisille. Eli ymmarran jos muslimi perhe viettaa Ramadania, mutta en ymmarra jos Ramadanin taakse jaavat kaikki suomalaiset juhlat eli Kristillisyys katoaa parisuhteesta kokonaan. Silloinhan eletaan vain muslimien mukaisessa parisuhteessa. Suomi on Suomi ja Suomessa pitaa noudattaa Suomen lakeja yms, ja totta kai suomalaista kultturia on opittava tuntemaan. Mutta olen ymmartanyt, etta moni suomalainen nainen, kuka on muslimiksi kaantynyt on todellakin " himo uskovainen " miten tama on mahdollista, jos ei muslimiksi kuitenkaan ole syntynyt ? Onko se ainoastaan suurta teatteria vaiko mita.
Talla kirjoituksellani en myoskaan mina aliarvioi kenenkaan tapaa elaa omassa perheessaan. Mutta ihmettelen miten ihmiset voivat hylata oman isanmaallisuutensa avioliiton yhteydessa. Naimisiin mennaan koska toisen olemus jane kiehtoo ja kiinnostaa, miksi sitten kaikki muuttuu ja nainen haluaakin tulla muslimiksi. Luulen, etta muslimi suhteet ovat ainoita suhteita, missa nainen joutuu muuttamaan itseaan ja mielipiteitaan avioliiton jalkeen.
Tästä voisivat ottaa oppia sekä suvaitsevaiset, että rasistit. Ilman kiihkoa vain faktoihin nojaten. UPEAA. Kerrankin joku kirjoittaa niin, ettei meitä suomalaisia voi mollata sen jälkeen.
Jostain ihmeen syystä suomalaiset ihannoivat kaikkea ulkomaalaista niin paljon, että kulttuurimme kadonnee piakkoin. Surullisimpana esimerkkinä vaikka amerikansiirtolaiset, jotka eivät ole edes omille USA:ssa syntyneille lapsilleen opettaneet suomea tai vaihtoehtoisesti lapset eivät halua oppia vanhempiensa kieltä.
Toinen esimerkki on se, kuinka nykyisin mikä tahansa toiminto mihin voidaan liittää sana "eurooppalainen" on positiivista. Esim. eurooppalainen juomakulttuuri, eurooppalainen liikennekulttuuri jne. jne. Johtoajatuksena siis se, että eurooppalainen on aina suomalaista parempaa ja tavoiteltavampaa.