Melko kinkkinen tilanne omassa "parisuhteessani".
Tässä koko stoori, kolme kuukautta sitten tapasin ex lukiokaverin ravintolassa. Tämä oli jo lukioaikana luokan kaunotar ja liikkui hiukan eri piireissä kuin allekirjoittanut. En ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Nyt tällä luokkakaverilla oli mukanaan pikkusiskonsa, joka oli ulkonäön puolesta selvästi samasta puusta kuin 5 vuotta vanhempi isosiskonsa. Juttelimme muutaman tunnin ja yllätyksekseni tämä pikkusisko pyysi heidän poislähtiessään puhelinnumeroni. Vielä yllättyneempi olin pikkusisko todella soitti seuraavana päivänä. Asia johti toiseen ja olemme seurustelleet siitä lähtien. Aluksi kummastelin miten tällainen tyttö valitsi minut, tämän kaltaiset kaunottaret eivät yleensä vilkaisekaan minua toiseen kertaan. Nyt syykin on selvinnyt. Hän on raskaana. Edellinen mies ei ollut halunnut lasta ja oli painostanut aborttiin. Olivat kuitenkin päättäneet että aborttia ei tehdä mutta miehen ei myöskään tarvitse olla missään tekemisissä lapsen kanssa jollei halua.
Nyt minulle on ehdotettu että, menemme naimisiin ennen lapsen syntymää ja lapsi laitetaan minun "nimelleni". Tyttökaverini on myöntänyt että kyseessä olisi hänen puoleltaan enemmän järki kuin rakkaussuhde. Edellinen suhde oli kuulemma aivan päinvastainen, pelkkää tunnetta eikä lainkaan järkeä. Tätä hän ei enää halua ja nyt kun lapsi on tulossa haluaa tälle hyvän kodin ja vastuullisen isän. Biologinen isä saa käydä katsomassa lasta aina kun haluaa mutta muuten hän ei halua että tämä millään tavalla sotkeutuu lapsen elämään. Lapselle hän aikoo kertoa totuuden heti kun uskoo tämän asian ymmärtävän. Hän haluaa minun päättävän pian, itse asiassa on antanut tämän ja ensi viikon aikaa harkita asiaa. Sanoi myös että jos tämä tuntuu vaikealta selittää minun suvulleni voimme keksiä jonkin tarinan joka heidän on helpompi hyväksyä. Hän myöntää että tilanne on kannaltani varmasti inhottava mutta sanoo että hän haluaa kiirehtiä tätä nimenomaan lapsen takia.
Tiedän että kun asiaa ajattelee järjellä pitäisi minun kieltäytyä mutta toisaalta tiedän etten ikinä tule saamaan vastaavaa "tarjousta" keneltäkään läheskään yhtä upealta naiselta. Olen jo lähes varma että hyväksyn ehdotuksen. Mitä minä loppujen lopuksi voin hävitä ? Taloudellisesti jonkun verran. Hän on sanonut ettei hyväksy avioehtoa jota ehdotin, koska ei halua enää joutua lähtemään tyhjin käsin ja joutua täysin tyhjän päälle kuten tapahtui edellisessä erossa. No omaisuutta minulla ei ole kuin lähiökaksio, josta siitäkin pankki omistaa lähes puolet eli menetys ei olisi niin valtava. Hän on myös sanonut että suutelua pidemmälle emme mene ennen papin aamenta. Pääni on pyörällä ja yö papin (tai oikeastaan kai maistraatin virkamiehen) aamenen jälkeen pyörii jatkuvasti mielessäni.
Tässä koko stoori, kolme kuukautta sitten tapasin ex lukiokaverin ravintolassa. Tämä oli jo lukioaikana luokan kaunotar ja liikkui hiukan eri piireissä kuin allekirjoittanut. En ollut nähnyt muutamaan vuoteen. Nyt tällä luokkakaverilla oli mukanaan pikkusiskonsa, joka oli ulkonäön puolesta selvästi samasta puusta kuin 5 vuotta vanhempi isosiskonsa. Juttelimme muutaman tunnin ja yllätyksekseni tämä pikkusisko pyysi heidän poislähtiessään puhelinnumeroni. Vielä yllättyneempi olin pikkusisko todella soitti seuraavana päivänä. Asia johti toiseen ja olemme seurustelleet siitä lähtien. Aluksi kummastelin miten tällainen tyttö valitsi minut, tämän kaltaiset kaunottaret eivät yleensä vilkaisekaan minua toiseen kertaan. Nyt syykin on selvinnyt. Hän on raskaana. Edellinen mies ei ollut halunnut lasta ja oli painostanut aborttiin. Olivat kuitenkin päättäneet että aborttia ei tehdä mutta miehen ei myöskään tarvitse olla missään tekemisissä lapsen kanssa jollei halua.
Nyt minulle on ehdotettu että, menemme naimisiin ennen lapsen syntymää ja lapsi laitetaan minun "nimelleni". Tyttökaverini on myöntänyt että kyseessä olisi hänen puoleltaan enemmän järki kuin rakkaussuhde. Edellinen suhde oli kuulemma aivan päinvastainen, pelkkää tunnetta eikä lainkaan järkeä. Tätä hän ei enää halua ja nyt kun lapsi on tulossa haluaa tälle hyvän kodin ja vastuullisen isän. Biologinen isä saa käydä katsomassa lasta aina kun haluaa mutta muuten hän ei halua että tämä millään tavalla sotkeutuu lapsen elämään. Lapselle hän aikoo kertoa totuuden heti kun uskoo tämän asian ymmärtävän. Hän haluaa minun päättävän pian, itse asiassa on antanut tämän ja ensi viikon aikaa harkita asiaa. Sanoi myös että jos tämä tuntuu vaikealta selittää minun suvulleni voimme keksiä jonkin tarinan joka heidän on helpompi hyväksyä. Hän myöntää että tilanne on kannaltani varmasti inhottava mutta sanoo että hän haluaa kiirehtiä tätä nimenomaan lapsen takia.
Tiedän että kun asiaa ajattelee järjellä pitäisi minun kieltäytyä mutta toisaalta tiedän etten ikinä tule saamaan vastaavaa "tarjousta" keneltäkään läheskään yhtä upealta naiselta. Olen jo lähes varma että hyväksyn ehdotuksen. Mitä minä loppujen lopuksi voin hävitä ? Taloudellisesti jonkun verran. Hän on sanonut ettei hyväksy avioehtoa jota ehdotin, koska ei halua enää joutua lähtemään tyhjin käsin ja joutua täysin tyhjän päälle kuten tapahtui edellisessä erossa. No omaisuutta minulla ei ole kuin lähiökaksio, josta siitäkin pankki omistaa lähes puolet eli menetys ei olisi niin valtava. Hän on myös sanonut että suutelua pidemmälle emme mene ennen papin aamenta. Pääni on pyörällä ja yö papin (tai oikeastaan kai maistraatin virkamiehen) aamenen jälkeen pyörii jatkuvasti mielessäni.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Pääni on pyörällä ja yö papin (tai oikeastaan kai maistraatin virkamiehen) aamenen jälkeen pyörii jatkuvasti mielessäni."
Taitaisi vain raskaus olla hääyön koittaessa niin pitkällä, että silloinkaan ei tapahtuisi mitään. Synnytyksen jälkeen paikat on kipeinä kuukausia. Sitten olisittekin jo ehtineet erota, joten ilman jäisit!
Hehee, ihan hauskan tarinan olet kehittänyt. Luulisi herättävän paljon keskustelua, mikäli kaikki eivät pidä sitä provona.
Et voi tosissasi olla! Luuletko että nainen tulee pysymään kanssasi loppuelämää? Ja miten sitten jos sinn elämäsi nainen menee ohi kun leikit isää ja pikku pikku perhettä. Mieti nyt tosissasi muutaman kerran varsinkin jos nainen ei suostu avioehtoon. Mitäpä jos yhtääkkiä saisitkin omaisuutta? Hän eroaisi sinusta välittömästi ja veisi omaisuutesi mennessäsi. Ja sitten kun eroatte on lapsi virallisesti sinun ja sinä maksat kalliit alatusmaksut. Mieti nyt hyvä ihminen loppuun asti, sillä vaikutukset kestää pitemmälle kuin se papin aamenen jälkeinen aamu. Haloo ja HERÄTYS!! Moni kakku päältä kaunis sisältä täyttä paskaa!!!
Heti vaan naimisiin, heti, heti.
Hyvä, hyvä, hyvä!!!!
Moi,
Kyllä täytyy sanoa että melkoinen tarinaniskijä olet. Rupeapa kirjoittamaan oikein tosissasi. Tarinoissa ei tarvita muuta kuin mielikuvitusta.
Ei muuta kuin mars Oriveden kesään ja kirjoítuskursseille!
olla provo.
ei ole totta. Sinulla on kirjoittajanlahjoja, valitettavasti käytät noita lahjojasi väärin.
Voiko tälläinen olla totta!!!!!
Vai on kauneus sokaissut miehen silmät. Hyväksikäytetyksi tulet reppana. Parin vuoden päästä sitten itket kulmakuppilassa katkerana. Meni vaimo, meni lapsi ja meni omaisuus.
Sinulla ei tule olemaan mitään sanavaltaa tuossa suhteessa. Paiskit töitä että tuleva rouva saa muhinoida ex miehen kanssa ja nauttio ylellisestä elämästä.
Ota nyt hyvä mies järki käteen ja ajattele aivoillasi.
En iki maailmassa suostuisi järkiavioliittoon. Ne ovat vuosisatojen aikaisia asioita!!!!
Varmaan jotenkin samalla tavalla kuin te ajattelisin ulkopuolisena itsekin. Sanotaan kuitenkin aluksi että muutamissa vastauksissa mainittuun oikeaan joka odottaa minua jossain olen menettänyt uskoni jo useita vuosia sitten. Olen alistunut totuuteen, joka on että minä en ole naisten mielestä mitenkään kiinnostava saalis. Olen tähän ikään mennessä seurustellut tasan kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta päättyi neljän kuukauden jälkeen ennen kuin ehti kunnolla edes alkaakaan. Toinen oli kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, jota tapailin reilun vuoden. Lopulta hän ilmeisesti löysi toisen miehen ja jätti minut. Että se siitä oikeasta ja sen löytämisestä.
Monet epäilevät kyseessä olevan pelkän hyväksikäytön ja tavallaan näin varmasti onkin. En ole aivan sinisilmäinen. Mutta tyttöystäväni on ainakin rehellinen mitä arvostan suuresti, hän ei väitä minua unelmien prinssikseen ja sanoo suoraan että tärkein syy suhteellemme on se että hän haluaa taata lapselle hyvän kasvuympäristön. Lapsi ja sen etu on hänelle nyt kaikkein tärkein. Hän sanoi että haluaa hoitaa lasta kotona ainakin ensimmäiset kaksi, mieluiten kolme vuotta. Lisäksi hän toivoo minun lapsen synnyttyä aluksi kantavan suurimman vastuun kotitöistä. Vaikka ehkä olette eri mieltä ovat nämä mielestäni aivan kohtuullisia toiveita.
Tyttökaverini on sanonut että meillä on hyvät mahdollisuudet tulla onnellisiksi, minulta hän edellyttää tasa-arvoista suhdetta ja sitä että olen hyvä lapselle. Keskustelimme eilen vielä kerran avioehdosta ja hän sanoi ettei ole valmis tinkimään siitä. Avioehdolla hän haluaa varmistaa etten liian kevein perustein jätä häntä ja jos niin teen ei hän ainakaan joudu täysin tyhjän päälle. Hän sanoi että haluaa liittomme olevan kaikilta osin tasa-arvoinen, vaikka se alkaakin hiukan erikoisissa merkeissä. Ilman avioehtoa näin ei todellakaan olisi koska minä voisin milloin vain esimerkiksi riitaantuessamme näyttää hänelle ovea. Tämä oli niin vakuuttava perustelu etten keksinyt tähän mitään vastaansanomista. Sillä näinhän asia lopulta on.
Haluan vielä kysyä miten tämä "järjestely" lopulta eroaa normaaliuusperheestä, jossa vain toisella on lapsi(a) ? Ei kai monessa niissäkään ole tehty avioehtoa vaikka toinen olisi varakkaampi. Ja minun tapauksessani kyseessä eivät todellakaan ole mitkään miljoonat. Varmasti monissa suhteissa on tietyllä tavalla kyse hyväksikäytöstä, näin epäilen. Useimmat ovat vain niin epärehellisiä etteivät myönnä tätä puolisolleen eivätkä kaikki varmasti edes itselleen.
Toisaalta myös minä tavallaan käytän hyväksi tätä tilannetta, en ikinä normaaleissa olosuhteissa voisi edes uneksia hänen kaltaisestaan naisesta. Siinä mielessä puntit ovat kai tasan. Itse asiassa tilanne on tietyllä tapaa normaaliuusperhettä parempi, nythän minä saan olla lapsen kanssa aivan alusta lähtien eli lapsen ja minun suhteella on varmasti paremmat edellytykset kuin useimmissa uusperheissä. Ja lapselle ei tietenkään kerrottaisi koko totuutta siitä miksi me menimme naimisiin vaikka oikeaa isää ei olekaan tarkoitus mitenkään salata häneltä.
Exän menemisistä ja tulemisista hän sanoi että epäilee ettei tätä tule paljon näkymään. Hän tosin sanoi ihan lapsen takia toivovansa että tämä muuttaa asennettaan. Mielestäni tämä nyt on aivan luonnollinen asenne onhan ex kuitenkin lapsen biologinen isä. Varmasti itsekin toivoisin tyttöystävänäni näin. En usko että tämä häiritsee minua.
Kaiken kaikkiaan minä näen tämän yllättävänä mahdollisuutena päättää jo lähes krooninen naisettomuuteni ja vieläpä todella upean naisen kanssa. Tiedän ettei tämä mahdollisuus tule enää ikinä toistumaan. Uskon että miettisin vielä eläkkeellä jos nyt kieltäydyn. Aion siis vieläkin sanoa kyllä. Lupasin lopullisen vastauksen lauantaina. Luen vastaukset ja saatan kommentoidakin vaikka olenkin jo lähes varmasti päättänyt mitä teen. Kerroin tämän jo eilen epäsuorasti tyttöystävälleni minkälaista vastausta hän voi odottaa, sanoin kuitenkin haluavani vielä miettiä sillä haluan olla varma ennen lopullisen vastauksen antamista. Hän oli todella ilahtunut ja laittoi käteni vatsalleen ja käski kokeilemaan voinko tuntea kuinka lapsi potkii. Hän sanoi että tavallaan siitä tulee meidän lapsemme vaikka en olekaan lapsen isä. En osaa sanoin selittää miksi mutta oli varmasti elämäni eroottisin hetki kun sain pitää käsiäni hänen paljaalla pyöreähköllä vatsallaan.
että avioliitossa syntyvä lapsi on sinun
automaattisesti?
Että naisen jättäessä (voi niinkin käydä)
sinut,seuraavat elatusmaksut perästä?
Lapsi perii sinut ja jos vaikka saat
omia lapsia myöhemmin jakavat he perinnön
sopimuslapsen kanssa.
Mutta jos todella rakastat naista,niin menoa
se varmaan on....
Olen nämä käynyt läpi ja näin tuumasin.
Se etä lapsi on minun on tyttöystäväni ehto tälle hommalle. Näin me olemme tässäkin asiassa samalla viivalla ja näin hän sanoo varmistettavan että minä todella ajattelen myös lasta tehdessäni ratkaisuja. Ja päinvastoin hän joutuu ottamaan minut aina huomioon koska olen lapsen juridinen isä. Hyvänä puolena tässä on luonnollisesti se että jos meille kuitenkin tulisi ero on minulla kaikki oikeudet eli en voi vastoin tahtoani joutua täysin eroon lapsesta.
perinnöllä en ole päätäni vaivannut enkä aio vaivata. Epäilen etten omia lapsia tule saamaan ainakaan kenenkään muun kanssa.
Ja kyllä minä tyttöystävääni rakastan vaikka tilanne onkin kieltämättä melko monimutkainen. Toisaalta kukaan nainen ei aiemmin ole ollut minusta kiinnostunut yhtä vakavasti.
Tee sellainen liikku, että hanki ihan omistusasunto teille ja ota siihen lainaa ja koita saada asunto omiin nimiisi. Kun sinulla on velkaa ja JOS sattuu, että kyseessä olisikin hyväksikäyttö tms, niin lähtöhetkellä voit vihjata ositukseen ja pikku lainaasi, josta kannetaan avioliiton jälkeenkin yhteinen vastuu.
Eli minulla siis on jo omistuskaksio, jossa on kohtuullisesti lainaakin jäljellä, about puolet asunnon käyvästä arvosta. Muuta omaisuutta ei ole kuin auto ja hiukan sukanvarressa. Eli ei tässä nyt rahallisesti kovin mittavista summista puhuta. Siinä mielessä tämä avioehtokeskustelu on mielestäni saanut jo kohtuuttoman suuren painoarvon.
Siis miten voit olla varma suhteen kestävyydestä tai siitä, miten tulette keskenänne toimeen, jos olette tunteneet vasta 3 kuukautta? Pelkkä ulkonäkö ei parisuhteessa auta. Sitä paitsi eihän tuo "tyttöystäväsi" ole kiinnostunut sinusta, vaan omasta edustaan. Hän haluaa, että hänellä on mies, jottei joudu synnyttämään aviotonta lasta. Oletko varma, että haluat asua yhdessä noin vastuuttoman ja aivottoman bimbon kanssa? Onko sinulla itselläsi aivoja vai ajatteletko alapäälläsi?
Todellakin toivon, että tämä juttu on provo. Toisaalta, jos tämä onkin totta, niin oikeastaanhan te sovitte toisillenne: kumpikaan ei ole mikään ruudinkeksijä.
mutta ei oo pitkään aikaan ollut näin hauskaa, kun olen lukenut tätä ketjua. Ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Voiko tää olla totta? Sanokaa joku, ettei se ole.
Sori vaan, mutta isyytesi voidaan kyllä avioeron myötä myös kumota isyyden kumoamiskanteella, vaikka lapsi olisikin syntynyt avioliitossa ja olisit väestörekisterin mukaan hänen isänsä. Eli kyllä sinä tässä pelissä tulet häviämään, miten paljon, onkin sitten itsestäsi kiinni.
Kerropa vielä minkälaista "seurustelu" tyttöystäväsi kanssa oikein on tällä hetkellä? Seksiä hän ei siis anna sinulle, mutta antaako muuten hellyyttä, koskettaako, antaako koskettaa.
Kyllä avioliiton pitäisi perustua naisen ja miehen väliseen suhteeseen, se on myös vanhemmuuden perusta. Jos ei teidän välillänne ole naisen ja miehen välistä normaalia suhdetta, niin todennäköisesti lapsen syntymän jälkeen olette vain isä ja äiti. Näin voi käydä avioliitoissa, joissa on oltu romanttisesti rakastuneita suhteen alkuvaiheessa.
Onko tyttöystäväsi esitellyt sinut ystävilleen poikaystävänäsi? Tai perheelleen?
Sinulla on nyt 1000 palan palapeli edessäsi, josta olet saanut kasattua ehkä 50 palaa. Loput 950 palaa kuvasta kuvittelet mielessäsi, varmaankin lapsuudenkotisi antaman miehen ja naisen mallin pohjalta. Kuvittelet automaattisesti, että teidän suhteenne ja kotielämänne olisi samanlaista kuin lapsuudenkodissasi. Samanlaiset juhlapyhät, perinteet, lomanviettotavat jne.
Kyllä tyttöystäväsi pitäisi suostua siihen, että asutte avoliitossa jonkin aikaa, että näette sopivatko elämäntyylinne mitenkään yhteen (vrt. aamu/iltavirkku). Vaikka nainen olisi miten kuvan kaunis tahansa, voi hänessä olla vaikka mitä ärsyttäviä tapoja ja luonteenpiirteitä.
Älä hyvä mies puhu aivan sekavia. nyt mietintää kehiin. Unoha koko juttu!
Mikäli avioehdottomuus on tytölle kynnyskysymys, niin se todistaa hänen vain käyttävän sinua hyväkseen.
Paljon on vastauksia päivän aikaan tullut ja sävy on kaikissa sama. Sen verran eilen lukemani vastaukset vaivasivat että päätin vielä kerran käydä tämän asian avioehtoineen läpi.
Etsin käsiini tyttöystäväni siskon puhelinnumeron, joka siis on entinen luokkakaverini lukiosta. Nykyään hän asuu eri kaupungissa joten minulla ei ollut mahdollisuutta tavata. Päätin kysyä suoraan hänen mielipidettään asiasta, hänhän on ainoita ihmisiä jotka tuntevat sekä minut että tyttökaverini. Tietystikään hän ei varmasti ole aivan puolueeton mutta ajattelin ettei minulla ole mitään hävittävääkään. Keskustelumme oli melko lyhyt, hän on niitä tyttöjä joita en ikinä ole osannut lähestyä vaikka samalla luokalla koko lukoin ajan olimmekin. Kysyin ensinnäkin mitä mieltä hän on meidän liittomme onnistumismahdollisuuksista. Hän vastasi että vielä vuosi sitten hän ei olisi uskonut yhteiseen tulevaisuuteemme mutta tässä tilanteessa hän piti mahdollisuuksiamme yhtä hyvänä kuin kenellä tahansa muulla. Hän sanoi että nyt hänen siskolleen on ymmärrettävästi tärkeintä lapsen hyvinvointi ja jos minä osoitan olevani tässä asiassa luottamuksen arvoinen voi mitä tahansa tapahtua. Hän totesi että ensimmäiset pari vuotta varmaan kuluvat pitkälti lapsen ehdoilla ja loppu onkin sitten minun omissa käsissäni. Hän sanoi että minulla on varmasti hyvää aikaa tehdä joko hyvä tai huono vaikutus. Hän totesi myös että monet miehet eivät varmasti olisi valmiita asumaan yhdessä toisen miehen lapsen kanssa. Minut tuntien hän kuitenkin epäili että osaan sopeutua tähän paremmin kuin useammat ja hän sanoi myös uskovansa että olen tarpeeksi lapsirakas jotta voin aidosti kiintyä tähän lapseen. Hän sanoi kertoneensa tämän myös siskolleen ja epäili tämän ainakin osaltaan vaikuttaneen hänen päätökseensä pyytää minua miehekseen. Kysyin myös hänen mielipidettään avioehdosta. Hän sanoi kuulleensa siskoltaan että tämä asia tuntuu olevan meille jonkinlainen kynnyskysymys. Hän kävi läpi lähes samat asiat kuin siskonsa ja kysyi ymmärränkö minä hänen siskonsa kannan ja olenko eri mieltä näistä asioista. En osannut ja pystynyt kovin vahvasti väittämään vastaan kun olen ainakin osin samaa mieltä. Lopulta hän kysyi paljonko minulla lopulta omaisuutta on kun tämä on minulle niin tärkeä. Kun kerroin tilanteeni hän kysyi onko tämä mielestäni todella niin valtava omaisuus että sen kannattaa antaa kaataa tämä asia. Vastasin etten usko niin. Lopuksi hän toivotti onnea ja hyvää jatkoa ja kehotti miettimään asiaa sydämessäni ja tekemään kuten minusta oikealta tuntuu.
Tyttöystävääni en eilen tavannut koska halusin vielä pohtia kaikkia näitä asioita aivan rauhassa. Mitä enemmän mielin sitä selvemmältä tuntuu että tämä päinvastaisista mielipiteistänne huolimatta on tilaisuus joka ei tule toistumaan ja tilaisuus jota en halua hukata. On varmasti kuten tyttökaverini sisko sanoi, minulla on muutama vuosi aikaa ja jos tänä aikana pystyn tekemään hyvän vaikutuksen on kaikki mahdollista. Uskon että mahdollisuuteni tässä tilanteessa ovat paremmat kuin perinteisessä seurustelussa olenhan perusluonteeltani hiukan syrjäänvetäytyvä ja siten todelliset vahvuuteni kuten juuri lapsirakkaus pääsevät esille parhaiten kotioloissa.
aikamoiseen välikäteen joutunut. Ymmärrän ajatuksesi ja tunteesi, sillä olen itsekin ollut tilanteissa, joissa riskit tuntien tunnen kuitenkin pakottavaa tarvetta tarttua tilaisuuteen. Mitä on täysin riskitön elämä? Sellaista ei olekaan. Jos sellaista yrittää luoda, huomaa pian elämän lipuneen ohi sitä elämättä. Ja sitten vanhana vaarina/mummona katuu käyttämättä jääneitä tilaisuuksia. Onko se rahan arvoista?
Sinä tunnet riskit: voi tulla takkiin, mutta voi käydä myös hyvin. Tärkeintä on kuitenkin, että se maistuu elämältä ja olet itse tehnyt valintasi. Ei pidä jäädä sivusta seuraamaan, kun muut elävät, vaan mennä rohkeasti mukaan.
Riskitöntä elämää ei ole, mutta kuitenkin riskit voi ja pitää minimoida. Sinusta tuntuu nyt, että omaisuudessasi ei ole kyse mistään suuresta. Entä sitten, jos todella joudut pesänjakoon? Monen vuoden työ hukkaan. Jos tosissasi avioon aiot, pidä kiinni avioehdosta. Mielestäni olet osoittanut kylliksi ymmärtämystä tyttöystävällesi. Hän sanoo, ettei suostu avioehtoon, sillä hän haluaa varmistaa sen, ettei putoa tyhjän päälle ja ettet heitä häntä kevyin perustein kadulle. Entä sinä itse? Kuinka hän varmistaa sen, ettet sinä putoa tyhjän päälle?
Ettet avioliiton arjessa huomaa asuvasi patologisen tapauksen/narsistin kanssa?
Lapsen asema on turvattu luonasi ja avioehto olisi jonkinlainen takuu siitä, että lapsen äiti toimii yhteistyössä kanssasi myös myöhemmin. Ettet ole hänelle pelkkä raha-automaatti.
Avioehto on vapaamuotoinen ja jos kaikki menee hyvin, voitte avioehdosta huolimatta lopulta sopia niinkuin sitä ei olisikaan. Se on kuitenkin varmistus siitä, että voit itse myöhemmin päättää varoistasi. Ja tyttöystävälläsi on täysin vapaat kädet rakentaa tulevaisuuttanne.
Viikonloppu on ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan. Olkoot tämä nyt loppuyhteenveto. Lähes kaikki on jo kai sanottu puolesta ja vastaan. Nyt päätös on kuitenkin tehty ja asiat pyörivät eteenpäin, toivottavasti kaikille onnelliseen loppuun.
Ja niille jotka ovat epäilleet minua tyhmäksi en sitä mielestäni ole. Ikinä en ole ollut luokan välkyin oppilas mutta aina keskivertoa parempi niin peruskoulussa, lukiossa kuin teknisessä oppilaitoksessakin. Ongelmani on se että olen kuitenkin ilmeisen epätasokas niin ulkonäöllisesti kuin sosiaalisilta taidoiltanikin. Tästä on sitten seurannut sosiaalinen paitsio ja yksinäisyys josta olen todella kärsinyt enemmän kuin tarpeeksi.