Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    onko toivoa

    Meillä oli mieheni kanssa avioeroprosessi jo hyvin pitkällä, mies asui lähes puoli vuotta toisen naisen luona ja avioero oli viittä vaille selvä, kun mies päättikin palata kotiin. Koska kyllähän minulla jostain syystä on yhä häntä kohtaan tunteita päätin ottaa miehen vastaan. Jotenkin vain sanotut sanat ja tehdyt teot kummittelevat mielessä. Onko meillä mahdollisuutta onnnistua siis muutenkin kuin vain yhteisten lasten vuoksi, vaikka ovathan lapset iso syy yrittää, mutta onko lapset riittävä syy ei ainoa mutta suuri syy?
    3993
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Tähänkin pätee tuo, niin kauan kun on elämää on toivoa.
    Iästänne en tiedä mutta luin juuri että 40-45 iän kieppeillä tulee sellainen kasvukriisi jolloin ollaan tyytymättömiä vallitseviin olosuhteisiin. Se on koetinkivi perheissä. Silloin alkaa jauhaa mielessään kaikenlaista. Se on vain kasvun paikka ja siitäkin pääsee yli. Voihan syyt olla mininaiset, mutta kuten sanoin toivoa on ja kannattaa yrittää. Puida syntyjä syviä avoimesti ja rakentavassa hengessä. Lapset ovat aina suurin kärsijä erossa. Kyllä se vaan itseenkin sattuu vaikka olisi ollut millainen tilanne. Kokemusta on.

    Äänestä

    Joo tota varmaan se sen naikkonen potkas sun ukkos pihalle. Kas kummaa että, se palas takaisin sillä olithan sä himas odottamassa.

    helppoa riistaa olet et mitään muuta..

    T: se toinen

    Äänestä

    Anteeksi anto on hankalaa, mutta suurin asia maailmassa

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    äityli kirjoitti:

    Meillä oli mieheni kanssa avioeroprosessi jo hyvin pitkällä, mies asui lähes puoli vuotta toisen naisen luona ja avioero oli viittä vaille selvä, kun mies päättikin palata kotiin. Koska kyllähän minulla jostain syystä on yhä häntä kohtaan tunteita päätin ottaa miehen vastaan. Jotenkin vain sanotut sanat ja tehdyt teot kummittelevat mielessä. Onko meillä mahdollisuutta onnnistua siis muutenkin kuin vain yhteisten lasten vuoksi, vaikka ovathan lapset iso syy yrittää, mutta onko lapset riittävä syy ei ainoa mutta suuri syy?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu