Ahmimiseni heräilee jälleen unestaan tauon jälkeen, enkä enää tiedä mitä sille tekisin. Kaksi päivää ei ole samanlaisia.... Välillä hallitsen syömisiäni suvereenisti ja välillä taas ei ole äärtä eikä määrää mättämisellä, kaksin käsin pitää vetää sisäänsä jotain jolla täyttää tyhjyyttä sisällä. Vähän taustaa minusta. Ikää 36 v., sukupuoli nainen (yllätys yllätys...), pituutta 168 cm ja painoa varmaankin 125 kiloa. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä enää aikoihin. Naimisissa olen, ihanan miehen kanssa joka rakastaa läskejäni, mutta terveydellisistä syistä haluaa tukea laihduttamistani. BED minulla on ollut pienestä tytöstä lähtien, kuulun Tommy Hellstenin mukaan "näkymättömien lasten" kaartiin ja olen tehnyt itseäni syömällä näkymättömäksi, tukahduttanut tunteeni syömällä.... Mutta mutta. Mitä tehdä kun päässä ei ole mitään muuta kuin ruoka ja syöminen? Huomenna olen jäämässä kotiin yksin ja jo nyt suunnittelen, miten tulen illan ahmimaan, mitä kaikkea vetelen mahaani. Nautinto syömisestä on hävinnyt jo aikoja sitten, nyt se on vain pakonomaista ahmintaa: paljon ja nopeasti, ei väliä maulla, sillä makujakaan en ole tuntenut enää aikoihin. Jokin kynnyt terapiaan menossa on ja mielialalääkkeitä en halua syödä. En halua kainalosauvoja vaan aitoa apua. Mistä ja miten, onko teillä vinkkejä?????? Apua kaipaan, todella... Kirjoittakaa, kiitos!
Apua...
meritursas
141207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mutta ihan ensimmäiseksi tulee mieleen onko fyysinen terveytesi tutkittu, ettei ole esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa?
Sitten puhut terapiasta ja mielialalääkkeistä. Vaikea täällä palstallakaan arvioida niiden tarvetta, mutta jos olet selvästi ahdistunut ja masentunut, olen nähnyt monia tapauksia, jotka saavat elämänsä hallintaan, kun ovat lääkityksen aloittaneet.
Mutta jos ongelmasi on vain (enkä siis väheksy sitä) tuo lihavuus, niin eivät mielialalääkkeet tietysti ole oikea hoitokeino.
Olen itse kokenut saman, että ruoka ja syöminen hallitsevat elämää, kaikki tuntuu pyörivän sen ympärillä. Painoni ei kyllä ole koskaan päässyt noin korkealle, ennen kuin olen herännyt tekemään sille jotakin. Tärkeintä on tietysti pysäyttää painon nousu.
Tuntuuko mahdottomalta ajatus että jättäisit pois kaikki makeat syötävät, leivonnaiset, valkoisen leivän, hampurilaiset, pizzat ja makeat juomat (myös mehut)?
Nimittäin olen itse kokenut nyt ja aiemminkin, että hirvittävä syömishimo ja alituinen "nälkä" häviävät kun noista luopuu. Olen myös huomannut, että kun jätän juustoja lukuunottamatta kaikki maitotuotteet pois, sillä on vaikutusta syömishimon vähenemiseen. Nyt kun sorruin ostamaan jugurttia, ihan makeuttamatonta, niin tuntuu, että kun syön sitä kupillisen puolukoiden kanssa, nälkä vain kasvaa. Olisikohan maitosokerilla jokin sellainen vaikutus, joka sen nälän aiheuttaa? Kokeile.
Yritin paljon mainostettua vähähiilihydraattista dieettiä, mutta minulle se ei sovi. Huimaa, väsyttää, kurja olo. Jollekulle toiselle se voi sopia.
Jospa innostuisit tästä.
Onnea matkaan.
Missäpäin olet? Itse ihan samassa jamassa muutaman vuoden vanhempi mutta muuten kuin sinä? Voitaisiinko jeesata toisiamme jotenkin?
Lähdin 124 kg:stä ja tänään oli 116 mutta....
Mulla samanlaisia ongelmia oli, kunnes... Kyllästyin kipuihin, joita tuli vähän joka paikkaan...
Hedelmiä ja kasviksia, siitä se alkaa. Syö vaikka 10 kertaa päivässä, mutta syö niitä. Se auttoi minullekin. Kaikki kuitupitoinen myös auttaa, ne täyttävät pitkäksi aikaa. Ei tietystikään pidä unohtaa lämmintä ruokaa.
Painosi ei ole mahdoton, omani oli aluksi 126kg, nyt 111kg ja alaspäin mennään. Vaatii toki itsekuria ämpäritolkulla tämä diettihomma ja välillä väkisinkin lipsuu ote, me olemme ihmisiä.
Liiku jos suinkin jaksat, edes hetki joka päivä, se tekee hyvää aina jälkeenpäin.
Mielialalääkkeistä kannattaa keskustella alan asiantuntijan kanssa, hän tietää tarvitsetko niitä vai et. Ulkoilma tekee pieniä ihmeitä, vaikka vain kävisit puolisen tuntia päivässä istuksimassa ulkosalla.
Ota pieniä askeleita ja kuuntele itseäsi, sinä onnistut. Opettele pitämään itsestäsi. Hyvä, että sinun miehesi rakastaa sinua sellaisena kuin olet, puhu pahasta olostasi. Kirjoita niitä johonkin vihkoon. Tsemppiä, onnistu, voi paremmin! Jokainen on hyvän olon arvoinen!
MENIN PAINONVARTIOIHIN
SIELTÄ SAAN TIETOA JA RYHMÄSTÄ TUKEA
SAAN IHANIA RUOKARESEPTEJÄ JA VINKKEJÄ
EI KYSE LAIDUTUSKUURISTA VAAN ELÄMÄNTAPAMUUTOKSISTA PYSYVISTÄ JA ASENNEMUUTOKSESTA RUOKAAN
APUA ON OLLUT JA MUUTAMIA KILOJA JO PUDONNUT
POSITIIVINEN ASENNE ITSEÄ KOHTAAN JA ANTEEKSIANTO
USKO ETTÄ VOI LAIHTUA KUTEN MUUTKIN
Hei!
Olen lähes nelikymppinen perheen äiti. Aviossa myös ihanan miehen kanssa joka rakastaa minua läskeistäni huolimatta. Pituuteni on 163cm ja painoa 107kg, joka on aivan liikaa.
Olen päivisin yksin ja piehtaroin painoni tuomissa ongelmissa ja toivoisin saavani jostain "sielun kumppanin" laihdutus kaveriksi.
Itse asun itäisessä suomessa.
Täällä suunnalla ei tahdo vain olla muita ylipainoisia joiden kanssa voisin yhdessä tsempata ja pudottaa ehken yhdessä liikkuenkin painoaan.
Minulla on eräs ystävä jonka kanssa olen käynyt kävelylenkillä parikertaa, mutta hän on "normaali" painoinen, niin enpä tahdo pysyä hänen perässään... ;))
Ihan Suomen etelästähän minä, paikkaa en nyt tähän viitsi laittaa... Kirjoita, [email protected] niin vaihdetaan ajatuksia. Jookosta?
Et tarvitse laihdutusapua, vaan ammattiapua, se nyt on sanomattakin selvää. Ei tuossa tapauksessa enäää auta karkkien ja vaaleiden leipätuotteiden vähentäminen, kuten joku edellä ehdotti, ahmiminen on syömishäiriö, jonka lähtökohdat ovat psyykeessä. Ammattiapua vaan hakemaan sillä MIKÄÄN muu ei auta. Kyllä ammatti- ihmisillä on muitakin parannuskeinoja kuin nappeja ja Subutexia. Rohkeutta.
Tiedostettu on että apua tarvitaan. Tänään on kylläkin ollut oikein hyvä päivä, olen tässä parin viime päivän aikana purettua miehelleni näitä omia kuvioitani ja koen, että hän on jopa ymmärtänyt mistä tässä on kyse. Ihanaa. Niin että nyt tuntuu oikein hyvältä, ja ihan ilman ammattiapua. Ehkä tämän viestin laitto ihmisten ilmoille ja siihen tulleet kommentit ovat auttaneet avoimmuuteen ja itsensä tutkiskeluun... Joskus asiat voivat olla karmean yksinkertaisia. Ehkä se ammattiavun hakeminenkin on paikallaan, mielenterveystoimiston numero on jo kännyyn ohjelmoituna...
Mutta kiitos kaikille vastanneille. Ahmimiseni on oire jostain joka on minulta vielä piilossa. Mutta oikealla polulla ollaan. Kirjoittaa mulle saa mielellään, osoite on [email protected]
Olet saannut hyviä vinkkejä. Tässä pari lisää.
käy paikkakuntasi terveyskeskusessa ja juttele lääkärille kaikesta ylipainnon liittyvistä oireistasi, saat ajan ravintoterapeutille ja sitä kautta voit käydä terveydenhoitajalla säännöllisesti punnituksessa ja juttelemassa. painon vartiatkin on hyvä mut itse kaipaan hekilökohtaista juttelemista omista ongelmista ja onhan terveydenhoitajalla käyminen ilmaista, samalla voi mitata verwnpaineen ja tarvittaessa sokerarvot.
Yksinäisyys ahdistaa; täällä samanlainen.
Älä osta herkkuja, vaan pari kiloa porkkanoita ! JA EI ALKOHOLIA! Siinä saa käsi käydä ja leuat louskua, eikä painoa kerry lisää. Ahmiminen on vaan paha tapa, josta on syytä päästä vaan eroon ! Ennen 38/170/95, nykyään 39/170/75.
Kannattaa huomioida, että kaikkieb maha ei kestä kilokaupalla raakoja porkkanoita päivässä. Itse sain sillä tyylillä aikaan pahan ripulikauden :(
Anonyymit ongelmasyöjät kokoontuu jo aika monella paikkakunnalla, se on vähän kuin Anonyymit alkoholistit eli ryhmätapaamisia, vertaistukea:
www.oafinland.org
Kävin aikoinaan pari kertaa anonyymien ongelmasyöjien kokouksissa, mutta tuli vähän sellainen olo ettei kuulu mulle.
Tunnelma oli hurmahenkinen, ja vaikka väitetään ettei ole uskonnollista, niin silti sellainen viritys oli. TUntui että kantaporukka oli jotain helluntalaisia tms. Eli tämä on hyvä tietää ennen kuin menee ettei pety.
Tiedän tuon tunteen,itse "sairastanut" ko.tautia n.5 vuotta....lisänä vaan kaiken ulos oksentaminen...mutta nyt tänä syskynä otin itseäni niskasta kiinni ja läksin salille.jo viikossa jäin hikoilemiseeen koukkuun ja nyt uskoisin olevani paremmalla tiellä.
Paino oli ylimmillään 120kg nyt 98kg...voimia sinulle :)