Työpaikkaromanssit yleensä päättyy paskasesti. Toiset työtoverit kyttäilee ja seuraa. Jos toinen on seurustelukumppaneista korkeemmalla pallilla, niin kateuskin tulee esille. Yleensä nämä tarinat päättyy työpaikkakiusaan, tai itsemurhaan... Älä syö kuormasta!
Työpaikkaromanssit
Varo
6396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämän periaatteen piikkiin oon mukamas laittanu sen etten vaan uskalla alkaa työkavereiden kanssa vehtailemaan. Tuskaa tekee kun naisia olis tarjolle tullu töissä ja niitä en oikein muuallakaan tapaa. Yksinäinen loppuelämä tiedossa, mutta minkäs teet.
Niin kuin aloittajankin kirjoitus, kumpuaa kateudesta. Ihmiset ovat huomattavasti kateellisia, varsinkin jos kyseessä ovat suomalaiset ja Suomessa sijaitseva työpaikka. Mitä korkeammalla ja kauniimpia/komeampia toinen tai molemmat ovat, sitä suurempaa on kateus. Kukaan henkisesti vahva ja terve ei tee kuitenkaan koskaan itsemurhaa, olkoon ympärillä olevien ihmisten kateus sitten miten suurta tahansa. Kateelliset ihmiset jaksavat jauhaa, että älä syö kuormasta, mutta miten olisi vastaava tilanne heidän omalla kohdallaan, miten itse toimisivat vastaavassa tilanteessa. Siinäpä on miettimistä kerrakseen varsinkin jos kyseessä olise se elämää suurempaa oleva rakkaus, Se Oikea tai vaihtoehtona loppuelämä yksin ja onnettomana. Kumman sinä valitsisit?
Jep,paskasesti päättyi.Mutta kun sen oven suljin avautui uusi ja parempi. Näin jälkikäteen ajatellen...ehkä se virhe kannatti tai ainakin opetti.
Itsemurhan tekevä on aina, ihan aina, äärimmäisen epätoivoinen ja henkisesti rikki ja ei niin balanssissa. Kukaan terve ihminen ei tee itsemurhaa työpaikkaromanssin/suhteen takia, vaikka toki se koskeekin sieluun ja sydämeen (ja niin kuuluukin koskea).
Itseänikin on petetty toista kymmentä kertaa ja jätetty sama verran. Osa on ollut työpakkaromansseja tai työpaikoilta alkaneita suhteita. Silti en ole tehnyt itsemurhaa, koska olen henkisesti tarpeeksi vahva. Elämään kuuluu yksinkertaisesti ilot sekä myös ne murheet. Rakkaus satuttaa, toisinaan erittäin kovastikin, mutta terve ihminen pääsee siitä jossain vaiheessa yli. Toisilla se kestää vähemmän aikaa toisilla hyvinkin pitkän aikaa. Jos rakkauden tai kateellisten ihmisten takia tekee itsemurhan, kaikki ei ole ihan balanssissa sillä henkilöllä. Tarkoitan siis muu elämä ei ole ihan balanssissa. Työpaikkakiusaamisesta ja -syrjinnästä voi hakea rahallista korvausta yhteiskunnalta ja valtiolta, mutta eihän se ikinä korvaa sitä henkistä puolta.
Kukaan terve ihminen tai hyvä ystävä ei mene kieltämään työpaikkaromanssia tai estämään sitä. Hyvä ystävä lähinnä sanoo, että tee miltä sinusta parhaimmalta tuntuu. Jos ystävä kieltää rakkauden toiselta, kyseessä ei ole oikea ystävä.
Tietysti yksinkin voi luoda menestyksellistä uraa ja olla muuten onnellinen, ei ne kateelliset ihmiset sitä estä. Kateellisten ihmisten pitäisi mennä itseensä ja miettiä, miksi juuri minä olen kateellinen. Mitä voisin tehdä toisin, jotta en olisi kateellinen? Voisinko minä saavuttaa myös tuon kaiken, mistä itse olen kateellinen ja millä tavoin?
Se on valitettavasti juuri näin, suomalaiset ovat maailman kateellisinta kansaa: kun ei välttämättä mene itsellä hyvin, niin onnea ei suotaisi toisillekaan. Ollaan yhdessä sitten kaikki onnettomia vai??
Älkää hyvät ihmiset välittäkö muiden ihmisten ajattelemista!!! Toisten ihmisten elämä ja asiat ei kuulu kenellekään mitään! Jos joku selvästi kyttää toisten menemisiä, ja se alkaa asianosaisia harmittamaan, niin ainahan teillä on suu sanoa, että meidän asiat ei kuulu kuulkaa PÄTKÄÄKÄÄN teille! Pitäkää huoli vaan omista asioistanne!
Napakkaan mutta vastaansanomattomaan sävyyn kun tämän räväyttää päin juoruakkojen/-ukkojen pläsiä, niin luulen, että loppuu se supina! Ja te voitte elää elämäänne rauhassa eteenpäin. Sydämiä kaikille! :)
ÄLÄ SINÄ VÄLITÄ PAHANSUOPAISISTA ÄÄLIÖISTÄ! OLET ITSE OMAN ONNESI SEPPÄ? TAO RAUTAA SILLOIN KUN SE ON KUUMAA? TIESITKÖ RAKAS SEN?