Nyt kaivataan kohtalotovereita, auttamaan ja käsittelemään kipeää asiaa. Mieheni petti minua ja sai tämän kanssa lapsen. Olimme perhe, mutta miestä päätti piristää perhe-elämäälle uudella (suhteen ulkopuolisella) vauvalla. Minun on todella vaikea hyväksyä tätä syrjähyppyn mukanaan tuomaa lasta. Pitäsikö edes? Miten te olette pystyneet jatkamaan elämäänne tämmöisen tilanteen jälkeen? Oletteko pystyneet hyväksymään tätä lasta tai tätä toista äitiä? Niin ja pystyttekö koskaan antamaan anteeksi miehellenne? Tällä hetkellä viha on niin suuri, että oikein sattuu. Auttakaa ja neuvokaa.
Haluaisin unohtaa, että tämmöistä on edes tapahtunut, mutta tämä on totta.
Haluaisin unohtaa, että tämmöistä on edes tapahtunut, mutta tämä on totta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ompas sinulla ikävä tilanne. Mielestäni sinun ei todellakaan tarvitse hyväksyä tilannetta. Minä ainakin jättäisin tuollaisen ns. "suhteen" sikseen, ja eroaisin. Helppo sanoa, mutta turha tekohengittää suhdetta jossa on jotain TODELLA pahasti pielessä, jos miehelle on tullut pettäminen tai varsinkaan lapsen hankkiminen toisen kanssa edes mieleen...
On todella vaikea tilanne. Mitä voi tehdä? Ainakaan ei voi siirtää vihaa lapseen, koska hän on täysin syytön tilanteeseen, vaikka on sen seuraus. Täytyy uskaltaa antaa kaikille vihan sävyille tilaa, ikä jättää mitään tuntematta. Ei kannata ainakaan laikaista mitään, inhottavan alkukantaisiakaan tunteita, maton alle. Kertokaa miten käy.
Jos ukko laittaa vierasta paljaalla ja vielä päästää sisään, niin eiköhän sellaisesta sankarista ole paras luopua. Eipä ole tyypillä millään mitään väliä.
Moi,
On siulla varmaan paljon mielessä ja tämä pettäminen jo yksistään nakertaa sisintäsi.
Unhoittaa sitä ei kylläkään voi koskaan, vaikka kuinka tahtoisi. Voimia sinulle...
Tämä lapshan on syytön kaikkee. Yritä olla vihaamatta häntä.
Se minua kiinostaisi tietää, että onko miehesi tunnustanut lasta ja maksaako siitä elatusapua?
Jos näin on, on tämä lapsi myös lain silmissä perivä aikanaan isänsä osuuden yhdessä teidän lastenne kanssa (jos niitä on)
Juu, mies sai kutsun isyystestiin ja todettiin, että hän on lapsen isä. Hän maksaa lapsesta elatusta. Meillä on yhteinen lapsi. Uusi vauva siis on perimässä aikoinaan.
mitä teet... Avioerokaan ei koskaan ole helppoa, oli syy sitten mikä hyvänsä. Itse asiassa se on hyvin repivää, oli sitten lähtiä tai jäävä osapuoli eikä voittajia ole.
Ja niille jotka sanovat, että jätä se mies tahdon sanoa, ettei se aina niin yksinkertaista ole. Se on jokaisen oma päätös. Ainahan voi yrittää ja kokeilla. Joskus se voi jopa onnistua. Toisinaan "kuppi" taas jossain vaiheessa täyttyy ja menee yli ja silloin ainoa vaihtoehto on avioero.
Ainoa joka sinun elämääsi elää olet sinä itse, tukea kannattaa lähiystäviltä hakea, mutta päätökset tehdä itse. Ja yksi vinkki: Meillä on vain yksi elämä..pyri elämään se niin että olet onnellinen ja tyytyväinen, oli päätöksesi mikä hyvänsä.
Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Mutta kuuntele sydämesi ääntä. Itse heittäisin ukon pellolle saman tien. Tässä maailmassa on varmasti monta monta sellaista ihmistä joka pystyy tekemään sinut onnelliseksi. Koskaan ei ole myöhäistä. Mutta jos olet päättänyt antaa miehellesi anteeksi ja pystyt elämään asian kanssa niin ihailen sinua.
kaikkea hyvää sinulle ja muista että tälläkin asialla oli jokin tarkoitus ja ehkä jokin hyväkin..
Minä kyllä laittaisin ukon kävelemään, vaikka olisi yhteinen lapsikin! Tunteet tulee aivan varmasti pintaan ja saat miettiä joka kerta katkerana ukkosi tekoa kun hän käy tapaamassa tuota toiselle naiselle tekemäänsä syrjähyppyä!Minun exäni teki saman tempun...lemppasin hänet pihalle vaikka kuvitteli muuta..no, onneksi (mun mielestä) meillä ei ollut lapsia joten helppoa sikäli! Sulla on nyt sellainen tilanne etten toivoisi missään vaiheessa olevani samanlaisessa tilanteessa..tiedän että riudut jos jatkat kyseistä liittoa..no,jos haluaa kuolettaa tunteensa...jossain vaiheessa elämää ne vanhat tunteet tulisivat kuitenkin pintaan! Muistan kun eräälle sukulaiselleni kävi samoin kuin sinulle ja nainen päätyi ratkaisuun jota on katunut tähän päivään saakka..minä olisin pannut miehen maksamaan!!Ja miksi hän ansaitsisi teollaan sinun rakkauttasi ja luottamustasi enää!!
Mikä on kuvio? tapaako miehesi säännöllisesti tätä uutta tulokasta vai onko pelkästään elatusavun maksaja? Mikä rooli on muksun äidillä? Itse en pystyisi ikinä antamaan anteeksi. Jo itse pettäminen olisi mielestäni anteeksiantamatonta, mutta ehkä keskustelujen jälkeen pystyisin jatkamaan suhdetta. Toisaalta pettäminen on pettämistä, syntyi siitä lapsi tai ei. Varmaa on, että katkeruus nousee pintaan ennemmin tai myöhemmin. Ymmärrys riittää tätä toista lasta kohtaan, myös hänellä on oikeus isään, vaikka saikin alkunsa noin. Pistäisin miehen kävelemään, miksi pitäisi uskoa, luottaa ja ymmärtää kun toinen on petäänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla?
Vaikea tuohon on oikein hyviä neuvoja antaa.
Eiköhän mies ole jotakin nyt oppinut. Monesti asiat eivät aina parane sitä ukkoa vaihtamalla.
Päätöksen tekee jokainen itse, eikä siinä saisi liikaa antaa toisten helppojen neuvojen vaikuttaa. Eli että heitä ukko mäkeen. Anteeksi antaminen on varmasti vaikeata, mutta ainoa mahdollisuuus jos aikoo yhdessä jatkaa. Mutta miten sitten konkreettisesti se tehdä. Siinäpä pulma.
Lapsi sinänsä on syytön tapahtuneeseen. Oletko ajatellut kohdata tilanteen ja tämän naisen ja lapsen. Onko se liian raju ehdotus. Mitä siitä voisi seurata? Tuoko se realismia sen sijaan, että mielessään ajattelee asioita. Se on aika kuluttavaa. Voisit olla mukan tilanteessa miettimässä miten eteenpäin. Niin ei sitten selkäsi takana sovita jotain sellaista mitä et halua. Kai he nolostuisivat itsekin, kun joutuvat kohtaamaan sinun kanssasi tilanteen. Ja suhde siinä mielessä loppuisi heidän väliltään.
Ajattele ainakin, että haluat antaa anteeksi, vaikka et siihen tällä hetkellä pysty, koska se on tärkeätä sinun itsesi kannalta ja jaksamiseni kannalta. Viha vie kaiken voimasi ja elämän ilosi muuten. Kirjoita se helpottaa ja anna kirjoitustesi avulla tunteesi tulla ulos. Toivottavasti se helpottaa sinua. Voimia kovasti!