Ikää on nytten jo 26 vuotta. En ole elämäni naista vielä löytynyt ja uskokin moisen löytymiseen hiukan horjuu välillä. Vaikkakin luonteeltani olen ehkä "epärealistisen positiivisesti elämään suhtautuva". Vielä viimevuonna ja sitä ennen mietin useasti mikä minussa on vikana, kun en ole vakituista tyttöystävää löytänyt. Mietin onko naamassa jotain vikaa, pitäisikö käydä useammin salilla tai ostaa trendikkäämmät vaatteet. Nyt olen onnekseni moisista murehtimisista suurimmaksi osaksi päässyt eroon. Mä oon mikä oon;) Yritän jatkuvasti kehittää itseäni henkisesti ja pitää myöskin fyysisestä kunnosta huolta. Lisäksi yritän nauttia elämästä aina, kun siihen on mahdollisuus. Jos en kelpaa jollekulle naikkoselle tälläisenä kuin olen, niin omapa on tappionsa ;)
Saattaa kuulostaa jonkun mielestä omahyväiseltä. Yritin kuitenkin tässä lähinnä sanoa suraavaa: Ainakin itse saan hyvän mielen jos yritän suunnilleen parhaani, enkä jää murehtimaan asioita. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mitenkäs se menee sitten aina käytännössä? Esimerkiksi tällä hetkellä mulla on mielessä yksi tosi kivan oloinen tyttö, johon haluaisin tutustua paremmin. Harmi kun vaan pitäää olla niin ######## hiljainen. En kyllä uskalla soittaa.. jotain kyllä pitäis keksiä.. pakko toimia, ettei tarvitse jälkeenpäin harmitella..
Saattaa kuulostaa jonkun mielestä omahyväiseltä. Yritin kuitenkin tässä lähinnä sanoa suraavaa: Ainakin itse saan hyvän mielen jos yritän suunnilleen parhaani, enkä jää murehtimaan asioita. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mitenkäs se menee sitten aina käytännössä? Esimerkiksi tällä hetkellä mulla on mielessä yksi tosi kivan oloinen tyttö, johon haluaisin tutustua paremmin. Harmi kun vaan pitäää olla niin ######## hiljainen. En kyllä uskalla soittaa.. jotain kyllä pitäis keksiä.. pakko toimia, ettei tarvitse jälkeenpäin harmitella..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pakkohan se on tsiikailla eteenpäin. Ihan kiva muistella menneitäkin, mutta no...
Kyllähän toi elämä tekee ajan kanssa realistiksi ja nöyräksi. Sellainen asenne mun mielestä muutenkin toimii. Mimmitkin diggaa yleensä enemmän tai sanotaan pidempään kuin pelkästä kiiltokuvasta.. ush.. mitäköhän mä tilitän tai yritän sanoa.
Itseään on ihan ok kehittää koko ajan kohti parempaa. Sitä minkä kokee parempana, mut harva sitä kuitenkaan sietää ihan täydellistä kumppania. Mä luulen et pienet retkahdukset ja pienet särmät antaa omanlaista perspektiiviä suhteisiin. Mut tottakai kaikki hyvä lähtee siitä, että on sinut itsensä kanssa. Se, ettei just nyt ole mimmiä ei ainakaan saa mua mitenkään alistumaan... Mä vaan ajattelen, että nyt näin ja sieltä se taas tupsahtaa eteen kun aika on..
mä vaan oon sellainen pateettinen ihastuja -tyyppi. Ihastun perkeleen helposti, mutta se hyvä siinä on, että ihastuminen haihtuu jos tarvis jo aamupäivässä.
vittu eihän tässä tilityksessä ollut mitään järkeä... kunhan tilittelin elämääni.. =)
kestäkää, kuten sanoit kohtalotoverit!
toveria ei jätetä!