Seksuaalinen identiteetti :)

Jos miehesi hyväksyy nuo satunnaiset seksisuhteet, ja itse ihan oikeasti rakastat miestäsi niin mikset jatkaisi.

Jos ne taas lasketaan teillä pettämiseksi , eikä teillä ole lapsia ja sinun menojalka vipattaa vastustamattomasti, niin ei kun ero ja baanalle.

Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Itse menin ihan pentuna parisuhteeseen ja nyt vasta erottuani 40 olen päässyt keräämään kokemuksia.

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

On ihaltävä nähdä kuinka kaunis teidän tarina on olut. Varmasti oli ihana kun tapasitte ja aloitte seurustelemaan! Jokaisen suhteen on jossain vaiheessa kriisejä. On se henkisia tai ajallisia. Ymmärrän sinua että sinulla on vastustamattomia tunteita. Mutta me voimme vastusta niita! Tärkein suhteessamme on se mitä rakennamme yhdessä, on se rakaus,arvostusta, kunnioitusta ja tunnemme toista kohta ja siitä että voimme jakaa elämämme ja olla tukena ja ilona toinen toisiamme. Seksi on osa suhdettamme mutta se ei ole kaikkia oikeastaan se on piene asia jos vertaamme ne muut ilot ja ihanat asiat joka voimme yhdessä yehdä ja näytti. fysystä suhdetta tärkeä mutta ei ole kaikki. Uskon että tullet saamaan loppupelissä enemmän onea, iloa ja rauhaa jos kuniotat sinun kumppania ja yrittäisi ymmärtää ja hillitä tämmöisiä tunteita joka ei todennäköisesti tulee auttamaan sinun kehitytystä päinvaistoon tulee enemmän sotkemaan sinun todellinen minä. Ja niin kuin sanoin voimme hillitä ne tunteet jotka haluavat viedä meitä hunonpaan suuntaan, kyllä ne tulevat mutta meillä on älyä ja viisauta valita oikein ja parempa. Meidän ruumiimme on paljon haluja mutta meillä on voima hillitä sen ja löytää ihan eri tasosta iloa ja rauha. Ja jos olemme joskus antautunut halujamme on aina mahdollisuus tehdä muutoksia, aina!!

En kutsuisi tuota henkiseksi kasvuksi. Jokin muu kohta on kasvanut kuin sielu?
Käy jonkun psykologin kanssa juttelemassa. Mitähän alemmuuskompleksin kompensointia tuo seikkailusi lie, ihmettelen miten mies sietää tuota ympäriinsä huoraamista?