Kyllä se on mukavaa avata aamulla silmänsä, kun tietää, ettei ole mitään kauheaa Jumalaa olemassa hirveyksiään suunnittelemassa tällekään päivälle. Ainoa riesa ovat nuo uskovaiset, jotka ovat alituiseen ikuisia tuomioitaan jakamassa ja ilkeyksiään keksimässä. Pääsisivät hekin jo viimein vapaaksi kuvitelma-addiktionsa vankeudesta, jotta saisivat paremman mielen.
Taas oli ihanaa herätä jumalattomaan maailmaan
Hyvää huomenta...
26248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 33 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Osalle uskovia juuri se ikuinen hel'vetti on kristinuskonsa hankalia asia. Eikä ihme, ikuinen kidutus on todella perverssi ajatus.
"Kysymykseen, mikä kohta kristinuskossa on kaikkein vaikein, Leif Nummela vastaa: – Helvetti. Jos olisi pieninkään mahdollisuus, että helvetti ei olisi totta, tarttuisin tilaisuuteen."
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/herra-tinkimaton
Mitä ajattelet siitä, että epäoikeudenmukaisuuteen ei puututtaisi?
Onko se parempi, että teoista ei ole vastuuta ja niistä seuraamusta?
Sekä siitä, että tunnustumalla omat tekosensa, voi niistä saada armahduksen?
Varsinkin kristityille, voi olla vieras ajatus siitä, että myös täällä ajassa vaeltaessa, on raamatun mukaan olemassa rangaistus ihmisen omista teoista, joka on ilmeinen.
Joten, kun tekosensa tunnustaa, seuraa siitä maallinen rangaistus, jos on rohkeutta puuttua omien tekojensa seuraamuksiin siten, että kertoo ne viranomaisille, jotka kantavat Jumalan miekkaa. Ja, jos taitoa on saattaa ihminen vastuuseen. Toki tekosistaan voi jäädä myös kiinni. Ja siitäkin voi seurata jotain.
Mutta, jos ne tunnustaa ja katuu, niin on olemassa oikeus ja mahdollisuus armahdukseen, joka koskee iankaikkisuutta.
Kyse ei siis ole helvetin tuomioista, vaan oikeudesta käyttää armoa oikein.
Armo ei ole oikeutta, se kumoaa oikeuden.
"raamatun mukaan olemassa rangaistus ihmisen omista teoista"
Aivan naurettavaa. Ei kukaan jaksa ruveta tonkimaan jonkun jo elettyä elämää ja pohtimaan, olisiko siinä rangaistukselle aihetta. Eläkää vapautuneesti ilman keksimällä keksittyjä syitä itsenne tuomitsemiseen! Elämä on annettu elettäväksi.
Oikeus vastaa siitä, että tekosilla on seuraamuksensa. Armo siitä, että on mahdollisuus jatkaa. Oikeus voi käyttää molempia. Laittaa vastaamaan seuraamuksistaan, mutta armahtaa tietyn ajan kuluttua.
Osana oikeusjärjestelmää on armahdus. On selvää, että tuomio ei täyden armahduksen tapauksessa perustu seuraamuksien ja vastuunkantamiseen, jos tekosiaan on tehnyt.
Joskus kyse on siitä, että joku toinen on voinut joutua tuomituksi joidenkin toisten tekosista tai tekemättäjättämisistä. Eikä kuitenkaan vasikoi niitä, jotka ovat olleet puuhastelemassa.
Todella vaikea tematiikka, jos sen noin esittää.
Onko oikein, että voi tehdä väärin, jos ajattelee, että siitä ei seuraa mitään?
Ajatteletko että ihminen joka ei usko ikuiseen kidutustuomioon, Helvettiin ei miettisi lainkaan tekojensa seurauksia?
"Mitä ajattelet siitä, että epäoikeudenmukaisuuteen ei puututtaisi?
Onko se parempi, että teoista ei ole vastuuta ja niistä seuraamusta?"
Eihän kristityt piittaa siitäkään ettei heitä rangaista teoista. Miksi sen ikuisen rangaistuksen tulisi koskea vain ei-uskovia? Kristityillehän ei teoista koidu seuraamuksia kristinuskossa. miksi kaipaat seurauksia vain ei-uskoville?
Kristinuskon "armo" on pervessiä koska armon saadakseen tulee lipoa ja palvoa tuomaria. sellainen palvonnalla saatu armo ei ole pyyteetöntä. se olisi pyyteetöntä jos ateistikin saisi armon.
Mitä tulee sitten itse rangaistukseen niin rangaistuksen tulee olla suhteessa tekoihin. Hellvetti on ajallisesti ääretön joten se on kaikkien kohdalla ylimitoitettu dramaattisesti. siksi se on epäoikeudenmukainen. on mahdoton ajatella että 80 vuodessa ihminen tekee sellaisen määrän vääryyttä ettei se ole sovitettu edes 100 000 vuodessa.
Ajatukset eivät ole minun omiani.
Mutta ajattelen niin, että jonkun on vastattava ihmisten tekosista.
Ja, että vastuuvelvollinen on ihminen, jos joku muu ei ota vastuuta asiasta hänen puolestaan.
Tämä kuitenkaan ei tee ihmistä vapaaksi velvollisuudesta ajassa ollessaan ja vaeltaessaan. Mutta tämä mahdollistaa kuitenkin sen, mihin ihminen ei itse kykene.
Tekoset on vain saatettava sellaisen järjestelmän eteen, jossa ne hyvitetään ja sovitetaan, että tulos voisi olla paras mahdollinen.
Mielestäni tällainen palvelee myös sellaisen osapuolen etua, joka on ollut tekosien seuraamuksien kärsijänä. Olipa sitten kyseesä luonto, ihmininen tai itse Jumala.
Ajatus lopullisesta tuomiosta tekee mahdolliseksi sen, että se mikä on rikki ja pahaa saa jatkaa toimintaansa. Samoinkuin se mikä on rikotusta ja pahasta korjattu ja pelastettu.
Kaikenkaikkeaan tämän oikeudenmukaisuusjärjestelmän tarkoitus kuitenkin on se, että ihminen itse kokisi ja tiedostaisi asioiden oikean tolan. Ja jokainen oikealla ja omalla hetkellään sitten vastaisi kutsuun, joka koskee tätä oikeudenmukaisuudenjärjestelmää.
"Eihän kristityt piittaa siitäkään ettei heitä rangaista teoista.
Miksi sen ikuisen rangaistuksen tulisi koskea vain ei-uskovia?
Kristityillehän ei teoista koidu seuraamuksia kristinuskossa.
miksi kaipaat seurauksia vain ei-uskoville?"
Esimerkki ihmisestä, joka oli paljon velkaa ja sai ne anteeksi. Mutta vaati velalliseltaan täysimääreisenä kaiken, kertoo siitä. mikä velan anteeksisaaneen vastuu omia velallisisiaan kohtaan.
Jos jotain kaipaan niin se voisi olla rajojen käsittäminen. Sille, jolle on annettu vastuuta, opetuksen kautta ja oppien, myös vaaditaan enemmän vastuuta, koska muutoin asiat eivät toimi.
Mutta tilanteeseen vaikuttaa myös se, että on tehty jotain sellaista, joka häiritsee ja haittaa ihmisen näkökykyä asioiden suhteen. Ja tämän seuraukset ihmisessä saavat heidät toimimaan siten, että sen lopputulos on monilta osiltaan nähtävissä.
Tarkoitus on, että asia on tiedossa.
"Kristinuskon "armo" on pervessiä koska armon saadakseen tulee lipoa ja palvoa tuomaria. sellainen palvonnalla saatu armo ei ole pyyteetöntä. se olisi pyyteetöntä jos ateistikin saisi armon."
Tarkoitus on, että ihminen saattaa asiansa oikeuden eteen. Ja pyytää siihen ratkaisua, joka on oikeudenmukainen, sekä oikeaa ymmärrystä ratkaisun kanssa elämiseen. Tämä mahdollisuus on jokaisella. On kuitenkin niin, että joskus joutuu kolkulttelemaan, että avataan. Koska asioiden virta on kuitenkin sellainen, että voi olla, että joku muu asia on käsittelyn alaisena.
Mutta kuitenkin on huomioitava, että oikeus ei viivyttele suotta, vaan on valmis ratkaisemaan asian kiireellisesti ja pikaisestikin, jos se sitä vaatii.
"Mitä tulee sitten itse rangaistukseen niin rangaistuksen tulee olla suhteessa tekoihin. Hellvetti on ajallisesti ääretön joten se on kaikkien kohdalla ylimitoitettu dramaattisesti. siksi se on epäoikeudenmukainen. on mahdoton ajatella että 80 vuodessa ihminen tekee sellaisen määrän vääryyttä ettei se ole sovitettu edes 100 000 vuodessa."
Olisiko mielestäsi oikein, että oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus jatkaisivat yhtäaikaa olemassaoloaan samassa paikassa? Vai onko parempi, että niille voidaan saada aikaiseksi ero?
Eikö se ole jotenkin vahinkoakärsineen oikeusturvan mukaista, että on olemassa tulevaisuus, jossa voidaan taata, että samoja asioita ei enää tapahdu. Mutta valitettavasti vakuutuksia ei ole ilman ennakkokartoitusta ja ehtoja, joita sen saaja sitoutuu noudattamaan.
Eihän ihminen täysin itse määritä sitä, milloin onnettomuus tulee ja mitä siihen hankittu vakuutus korvaa sen. Sen tekee joku muu.
"Onko oikein, että voi tehdä väärin, jos ajattelee, että siitä ei seuraa mitään?"
Ei ole ketään, joka jaksaisi kaivella toisten elettyjä elämiä ja etsiä sieltä jotakin tuomittavaa. Mitä hyötyä siitä edes olisi? Ja miten kuollutta voisi edes rangaista? Turhaa touhua.
Nedda sanaili:
"Onko oikein, että voi tehdä väärin, jos ajattelee, että siitä ei seuraa mitään? "
Ei ole oikein, mutta näin se vaan todellisuudessa usein on. Uskonnolla voi tosin huijata itsensä uskomaan että saa "oikeiutta" edes kuoleman jälkeen.
"Onko se parempi, että teoista ei ole vastuuta ja niistä seuraamusta?
Sekä siitä, että tunnustumalla omat tekosensa, voi niistä saada armahduksen?"
Kristinuskon kauppaama armo ja oikeudenmukaisuus on, että lastenraiskaajasaarnaaja, joka "uransa" jälkeen katuu tekojaan ja pyytää niitä Jeesukselta anteeksi viettää ikuisuutensa taivaan riemussa ja hänen uhrinsa palaa helvetissä jos ovat hylänneet kokemuksensa takia ainoan oikean uskon.
Maailma ei ole täysin Jumalaton, koska tämä ei ole täysin helvetillinen, vaan kohtalaisen hyviä ihmisiä on yhä olemassa.
P1: Jumalasi ei voi olla synnin lähellä.
P2: Maailmankaikkeus on syntiinlankeemuksen vuoksi syntinen.
===================================================
Q: Jumalasi ei voi olla lähellä maailmankaikkeutta.
Toisin sanoen, maailma on täysin jumalaton. Oman tunnustuksesi mukaan maailma ei ole täysin helvetillinen ja maailmassa on kohtalaisen hyviä ihmisiä, vaikka maailma onkin täysin jumalaton.
Olet tällöin kumonnut oman väitteesi.
"Jumalasi ei voi olla synnin lähellä."
Millä perusteella?
"Olet tällöin kumonnut oman väitteesi. "
Minä en ole sanonut maailman olevan täysin jumalaton.
Erikoinen tapa sinulla vääristellä totuutta. Ei ihme, että olet päätynyt ateismiin, kun et näytä näin yksinkertaisessa kohdassakaan pysyvän totuudessa.
""Jumalasi ei voi olla synnin lähellä."
Millä perusteella?"
-- Tuolla on perusteltu ajatusta miksi syntiset (tai laajemmin synti) eivät voi päästä Taivaaseen.
"Minä en ole sanonut maailman olevan täysin jumalaton."
-- Jos jumala ei voi olla synnin lähellä ja maailmankaikkeus on syntinen, niin tällöin jumala ei voi olla missään kohtaa maailmankaikkeutta. Tämä tekee maailmasta täysin jumalattoman.
"Jos jumala ei voi olla synnin lähellä"
Itse uskon Raamattua, eikä siellä sanota, ettei Jumala voi olla synnin lähellä.
Tietääkseni perustelevat seuraavalla jakeella:
Johanneksen ilmestys 21:27
"Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan."
Tosin tuossakin puhutaan vain Uudesta Jerusalemista, joka ei välttämättä tarkoita Taivasta. Teillä on niin moninaiset tulkinnat.
Se ainakin on selvää, ettei siinä puhuta, etteikö Jumala voisi olla synnin nlähellä. Kohdassa puhutaan vain siitä, ettei mikään paha pääse kyseiseen paikkaan. Synti tai paha ei voi olla kaikkialla.
Ateistitko postaavat ja kiusaavat?
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194937410298/artikkeli/piispa irja askola saan vihapostia kolmesta syysta.html
Ja jälleen oikein mahtavaa huomenta! Jumala se pysyttelee edelleen tänään perinteiseen tapaansa hissukseen olemattomissa, joten jumalattomasti se myös tämä päivä alkaa, ihan niin kuin pitääkin. Reippaan energistä päivää kaikille ilman turhia mielikuvituskavereitten palvontoja!
Voi sinullekin aloittaja olla joku aamu se viimeinen kun heräät jumalattoman tähän maailmaan ja heräät helvetissä. Joka tapauksessa kerran viimeinen aamusi tulee, pilkkaaja.
Ystävättäreni lapsenlapsi menehtyi tapaturmaisesti tänä syksynä teini-ikäisenä. Suru on tietenkin, mutta valtavasti lohduttaa, kun nuori oli uskossa. Sanoi, että olisi se kauheaa, jos ei enää ikinä häntä tapaisi, mutta tietää että kerran hän on vastassa.
Jumalan suunnitelmissa hänen aikansa oli lyhyt maan päällä.
Näinhän se on, denialismi on pohjalla monen uskossa.
Ateistina ajattelen että kuolema hyvin todennäköisesti on lopullinen, aivojeni hermoverkosto joka muodostaa minuuden ja sisältää muistoni tuhoutuu kuollessani.
Ateistina minun on kuitenkin lohdullista tietää se että en ole ainutlaatuinen ja minulla ei loppupelissä ole mitään merkitystä, olin, nautin elämästä ja kuolin, uudet sukupolvet tulevat nauttimaan minun jälkeeni. En ole paras, en ole suuri, olin vain pieni hitunen joka tuikahti kerran maailmankaikkeudessa.
Minä en tule koskaan KOKEMAAN kuolemaa, kuollessani kun lakkaan olemasta eikä ole enää minuutta joka sen kuoleman ymmärtäisi sitä ei tarvitse pelätä. Elän elämäni niin että jälkeenjäävätkin sen ymmärtävät, minua ei kannata surra ylenmäärin, olin onnellinen, tarjosin muille itsestäni kaiken mitä pystyin , elin niin että hyväksyin kuolemani , mitään ei minulta jää kesken.
Hyvä! Erinomaisen hienosti kiteytetty. Tästä kelpaa päivää jatkaa hyvillä mielin.
"Joka tapauksessa kerran viimeinen aamusi tulee, pilkkaaja."
Tiedän viimeisen aamun tulevan. Enkä ole pilkkaaja, sinä säälittävä nimittelijä,
toivottaessani hyvää jumalatonta aamua!
Toivottavasti tajuat itsekin joskus kuolevasi. Usko ei tee sinustakaan ikuista,
minkä varmasti pystyt myöntämään rehelliseksi ryhtyessäsi. Kannattaa siis nauttia täysin siemauksin jokaisesta jumalattomasta aamusta, koska se Jumalahan siitä aivan täysin puuttuu.