Miniä

On kaksi tapaa sanoa asiat: ystävällisesti ja töksäyttämällä.
Moni ihminen kertoo sanoneensa suoraan ja totuuden jollekin päin naamaa.

Ihmettelen aina, miksi "totuus" on usein negatiivinen tieto, joka voidaan sinkauttaa toisen kasvoille. Sanotaan vielä, "ei se suuttunut, totuudenhan minä sanoin".
Miksi pitäisi olettaa, että toinen suuttuu totuuden puhumisesta!

Tällaista totuudenpuhujaa nimitetään usein ilontappajaksi, sillä hän voi ihan tavallisessa hyväntuulisessa keskustelussa äityä totuuden torveksi ja sivaltaa toista "totuudella".
Itse ei ehkä edes ymmärrä, että on sovittanut sanansa epäkohteliaasti ja ylimielisesti.

Mä kuule sanon, että kirjoitti:

On kaksi tapaa sanoa asiat: ystävällisesti ja töksäyttämällä.
Moni ihminen kertoo sanoneensa suoraan ja totuuden jollekin päin naamaa.

Ihmettelen aina, miksi "totuus" on usein negatiivinen tieto, joka voidaan sinkauttaa toisen kasvoille. Sanotaan vielä, "ei se suuttunut, totuudenhan minä sanoin".
Miksi pitäisi olettaa, että toinen suuttuu totuuden puhumisesta!

Tällaista totuudenpuhujaa nimitetään usein ilontappajaksi, sillä hän voi ihan tavallisessa hyväntuulisessa keskustelussa äityä totuuden torveksi ja sivaltaa toista "totuudella".
Itse ei ehkä edes ymmärrä, että on sovittanut sanansa epäkohteliaasti ja ylimielisesti.

Lue lisää

Vaan paljonko pitää tällaisen ihmisen kantaa vastuuta kaikkien muiden ihmisten tunnereaktioista vai pitäisikö jokaisen kuitenkin yrittää hallita tunnemaailmaansa ihan itse? Jos ihminen ei ymmärrä ja tekee tätä jatkuvasti niin luultavasti ajattelee asioista jotenkin ratkaisevasti toisin kuin muut eikä yritä tahallisesti olla ilkeä kokoajan kaikille. Olisiko parasta vain olla lopultakin hiljaa , välttää ihmiskontakteja ja jättää jutustelu kaunopuheisemmille? On vaan tilanteita ja yhteisöjä joissa vetäytymistäkin katsotaan pahalla silmällä. Siinä sitten ollaan tilanteessa jossa sekä suun aukaiseminen loukkaa ja suututtaa muita ja sen kiinni pitäminen vielä enemmän. Yhtäkkiä väitetysti enemmän sosiaalista silmää ja taitoja omaavat ovatkin yhden kimpussa kaikki ja kovin kiinnostuneita teki mitä teki, milläs se selitetään jos se sosiaalinen ymmärrys kerran on niin paljon parempi? Sillähän se yleensä selitetään että toinen on aloittanut ja ansaitsee vaikka kuinka suuren sakinhivutuksen kaikessa epäkohteliaisuudessaan ja ylimielisyydessään, eikös niin.

No, tämä tuli vaan mieleen. Luultavasti sellainen joka viljelee laajemminkin sanontaa "Tottahan se on" ei ole sosiaalisista kiemuroista ihan noin pihalla. Ei hän ymmärtäisi kuitata tölväilyjään kyseisellä aamenella jos ei ymmärtäisi sanoneensa hieman oudosti. Ellei sitten säikähdä muiden venähtäneitä naamoja ja yritä jotenkin paikata yllätyksenä tullutta mokaa...

Mä kuule sanon, että kirjoitti:

On kaksi tapaa sanoa asiat: ystävällisesti ja töksäyttämällä.
Moni ihminen kertoo sanoneensa suoraan ja totuuden jollekin päin naamaa.

Ihmettelen aina, miksi "totuus" on usein negatiivinen tieto, joka voidaan sinkauttaa toisen kasvoille. Sanotaan vielä, "ei se suuttunut, totuudenhan minä sanoin".
Miksi pitäisi olettaa, että toinen suuttuu totuuden puhumisesta!

Tällaista totuudenpuhujaa nimitetään usein ilontappajaksi, sillä hän voi ihan tavallisessa hyväntuulisessa keskustelussa äityä totuuden torveksi ja sivaltaa toista "totuudella".
Itse ei ehkä edes ymmärrä, että on sovittanut sanansa epäkohteliaasti ja ylimielisesti.

Lue lisää

Tuokin on tulkinnan varainen juttu, mikä on ylimielistä- tai töksäyttämällä sanomista. Jokainen meistä tulkitsee asiat omalla tavallaan.

Eikö olisi parempi yrittää vain tulle toimeen keskenään ja unohtaa tuollaiset vähäpätöset asiat. Sillä elämässä nuo on vähäpätöisiä asioita.

Ajattele että olet haukkumassa sellaista ihmistä täällä joka on rakas pojallesi. Miltähän hänestä tuntuisi jos sen tietäisi.