Viettekö kynttilöitä poismenneiden rakkaidenne haudoille? Kunnioitan ja edesmenneiden elämää ja muistoa, mutta kynttilöitä en alvariinsa hautausmaalle kiikuta. Ei kalmisto kaukana ole ja lenkkipolku kulkee ihan vieritse.
Olisi ollut juuri isän syntymäpäivä: en vienyt kynttilää. mutta osallistuin tuona päivänä uskonveljeni hautajaisiin. Ja jälleen olisi kai hyvä tapa sytyttää isän muistoksi kynttilä ja jälleen tulee pian isänpäivä..., sitten joulu ..., kuka tuota rumbaa jaksaisi.
Kyllä minä joskus kynttilän voin haudalle viedä ja poikkean silloin tällöin hautojen ääreen, mutta jatkuva kynttilöiden polttaminen on mielestäni täyttä materian ja ajanhukkaa. Rikastuttaa kynttilätehtailijoita ja saastuttaa luontoa. Mieluummin satsaan vielä täällä keskuudessamme oleviin: vierailen yksinäisten luona ja lähetän liikenevät varat evankeliumin asialle ja vaikka Patmos-säätiön Joulunlapsi-keräykseen.
Olisi ollut juuri isän syntymäpäivä: en vienyt kynttilää. mutta osallistuin tuona päivänä uskonveljeni hautajaisiin. Ja jälleen olisi kai hyvä tapa sytyttää isän muistoksi kynttilä ja jälleen tulee pian isänpäivä..., sitten joulu ..., kuka tuota rumbaa jaksaisi.
Kyllä minä joskus kynttilän voin haudalle viedä ja poikkean silloin tällöin hautojen ääreen, mutta jatkuva kynttilöiden polttaminen on mielestäni täyttä materian ja ajanhukkaa. Rikastuttaa kynttilätehtailijoita ja saastuttaa luontoa. Mieluummin satsaan vielä täällä keskuudessamme oleviin: vierailen yksinäisten luona ja lähetän liikenevät varat evankeliumin asialle ja vaikka Patmos-säätiön Joulunlapsi-keräykseen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Asiat muuttuvat usein merkityksellisiksi kun ne kokee itse.
Mulle kävi niin, että Pyhäinpäivän kynttilärituaali muuttui merkitykselliseksi, kun isäni kuoli. (Itse tosin ajattelen ajankohtaa mieluummin kekrinä, mutta tässä nyt on monta perinnettä ja kulttuuria päällekkäin).
Mulla on autossa hanskalokerossa muutama hautakynttilä. Ajelen ajoittain isäni haudan ohi ja joskus käväisen haudalla sytyttämässä kynttilän. Saatan käydä nytkin.
Mulla on myös kynttiläpaikka, muistopaikka, talon takana mäen päällä Siellä on laakea kivi, johon olen järjestänyt lyhdylle tasaisen sijan.. Jos en pääse haudalle, sytytän kynttilän sinne. Viikko sitten olisi ollut isäni syntymäpäivä: sytytin illalla kynttilän mäelle. Istuin saunan lauteilla ja muistelin isääni. Kynttilä näkyi saunan ikkunasta. Tuntui hyvältä istua saunassa, katsella kynttilää ja muistella isääni, semminkin kun saunominen oli myös hänelle aivan erityisen tärkeä toimi.
Itse en koe sitä materiaalin, enkä ajan hukkana. Eläville annetaan heille kuuluva huomio. Ajastani liikenee muutaman kerran vuodessa pieni hetki läheisten vainajien muistamiseen pikku rituaalilla. Itsellenihän sen teen, mutta sallin itselleni tällaisen pysähdyksen ajan äärellä.
Vaikka hautausmaalla käymmekin niin parvekkeellakin on ollut tapana paria kynttilää polttaa, sen kummempaa "muistopaikkaa" kun ei kaupungissa nyt ole.
Pyhäinpäivällä on kuitenkin tuo tietty merkitys, muistella vainajia ja on aivan hyvä että tällainen erityinen päivä on, ei niitä edesmenneitä välttämättä arkiaskareiden ja kiireiden keskellä pysähdy pohtimaan samalla tapaa kuin rituaalin suorittaessaan, sytyttäessään ne kynttilät. Se rituaali tuo asialle kuitenkin jotenkin enemmän merkitystä. Niin kai ihminen on sitten rakennettu.
Minä uskon että ihminen tarvitsee rituaaleja, sekä yksityisiä, että yhteisöllisiä. Rituaalit nimenomaan jäsentävät kokemuksia. Ne tuovat asioita myös näkyviksi.
Minä muistan kyllä edesmenneitä läheisiäni ihan arkeni lomassa, mutta rituaalinen muistaminen tekee asian eri tavalla merkitykselliseksi tehdessäni asioita, jotka liittyvät juuri näihin kuolleisiin. Se liittyy siihen juuri, että käytän aikaa juuri heihin. Se ei semmoissa arjen keskellä tapahtuvassa muistamisessa kuitenkaan samalla tavalla toteudu.
Kyllä joskus saatan kynttilän viedä.
Tai sitten käyn kiertämässä minulle merkityksellisten henkilöiden haudat ja
hiljennyn muistelemaan heitä.
Rutiininomainen kukkien haalaus ja kynttilöiden poltto ei oikein nappaa, mutta monille
se on tärkeä osa surutyötä läheisen poismenon kohdalla.
Olen tässä suunnitellut oman kekriperinteen kehittämistä jonkinlaiseksi sadonkorjuun ja talven alun juhlaksi.
Saapa nähdä, tuleeko mitään.
Kaupallinen halloween- sälä ärsyttää, mutta jos muksut haluvat johonkin halloween- diskoon niin menköön.
Niinpä niin tämän päivän Turkkarissa oli seuraava mielipide.
Siinä paheksuttiin angloamerikkalaista halloweenin viettoa.
Kyllä sitä kaikensorttista himphamppua maailmassa vietetään mutta mielestäni halloween-juttu ei oikein krääsäkulttuureineen istu oikein Suomeen
Mutta kun menee taas reilut 1,5 kk niin vastaava näytelmä toistuu kun rakennetaan monen sorttista aasitallia ja seimeä.
Siis missä on ero näiden kahden välillä?
http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/694566/Miksi halloween
Artikkeli päättyy:
"Eiköhän ole aika tehdä parannus ja palauttaa pyhäinpäivä alkuperäiseen tarkoitukseensa."
Alkuperäinen tarkoitushan on Suomessa ollut vainajien, esi-isien muistaminen ja sadonkorjuun, satovuoden ja luonnon kuolemisen päättymisjuhla. Ennen kristinuskoa vuosi vaihtui kekrin aikaan.
Oleellista tässä ajankohdassa - ja kaikissa eri versioissa siitä, on kuoleman ja kuolleiden läheisyys. On sama, juhlitaanko sitä kekrin, pyhäinpäivän vai halloweenin nimellä: ajankohdan ja juhlan syvin merkitys on kaikissa sama. Kuoleman läsnäolon tunnistaminen vuodenkierron rytmissä.
Ero on suunnilleen samaa tasoa, kuin kristillisen joulun, muinais-skandinaavisen yulenja suomalaisten pesäpäivien ero. Syvimmillään kaikissa juhlitaan, jälleen vuodenkierron rytmissä samaa asiaa: valon voittoa pimeydestä.
Yhtään krääsäjuhlaa enempää ei kyllä tarvitsisi tänne mistäänpäin maailmaa raahata.
Vai miten olisii kiinalainen uusivuosi, 2 vk yhtä hullunmyllyä?
Ihan samoja fiiliksiä teillä. Juuri tuo massaluontoinen joukkovaellus säännöllisin kalenteripäivin ja jopa arvostelut, ettei sen ja hänen haudalla ollut yhtään kynttilää ja suorannainen pakkomielle tuntuu oudolta.
Kyllähän esim, jouluaattona on elämys vierailla hatausmaalla myöhällä katselemassa kynttilämerta.
Vuosi sitten tein sukututkimusta ja hautausmaa tuli tutuksi, mutta on jäänyt nyt kyllä vähiin.
Toiselle tuottaa edesmenneiden jatkuva ja säännöllinen muistaminen mielihyvää.
Harvalla nykyihmisellä enää on suvun omia hautapaikkoja, joille tulla muistelemaan. Kaupungistumisen myötä ei juuri ole sukuhautoja kaupunkien hautausmailla. Krematointi ja muistolehtoon tai mereen sirottelu vähentävät tarvetta muistella kuolleita tuolla tavalla. Itsestäni ei tule jäämään "matkalaukkukiveä" muistelupaikaksi. Sitä paitsi, vainajalle eläessään se hautakivihän ei merkinnyt mitään.
Kaikkein suurin kyntilämeri hautausmailla pyhäinpäivänä on juuri "muualle haudattujen" muistopaikalla.
Meidän perheessä sytytetään kurpitsalyhty. Happy Halloween!
Tiesittekö muuten että jossan maissa kynttilän polttamista vainajan muistoksi pidetään pakanallisena...
Jännä juttu että pyhäinpäivänä kauppojen litää anoa poikkeuslupaa aukiololleen ja aika kitsaasti niitä annetaan. Samaan aikaa saa kuitenkin, onneksi, vaikka en itse menekään, saa pitää seksimessut, ja kirkon, Vantaan Tikkurilan srk:n edustus on paikalla.
Mutta samalla pakotetaan pyhittämään pyhäinpäivä, pitämään ikävää, mm. kauppojen aukioloa rajoittaen, ja itse mennään seksimessuille!
Kas kun saa pyhäinpäivänä YLE radiossa lähettä tangokuninkaalisten yhteiskonserttitaltioinnin. Tangohan on syntistä musiikkia ja transsia, Buenos Airesin tunkkaisista työläiskortteleista.
Huomatkaa Buenos Aires (hyvä, raikas ilma) kotra tunkkainen.
Seksi mitään syntiä ole, eikä pienyrittäjän ahneus. nalleja vaan vähän kiusataan kun kerrankin voidaan ja ovat ne sentään sen ansainneetkin. Ainakin tuotannollisista syistä irtisanottujen mielestä.
Pyhäinmiesten päivä, tms. on aika uusi tulokas kotimaisessa perinteessä. Suomalaiset juhlistavat Kekriä, joka taas on maatalousjuhla...
Ei, en vie tähän aikaan vuodesta kynttilöitä. Perinteenä on ollut viedä jouluaattona. Symbolina kiva, kysehän on talvipäivän seisauksen juhlasta. Muistetaan kuolleita sinä päivänä, jolloin päivä alkaa pitenemään ja elämä voittamaan (juu, ei se juuri aatolle osu, mutta se on hyvä vapaapäivä).
Rahat toki laitan mielummin vaikka kynttilöihin, kuin lahjoitan lahkoille. Kynttilöihin panostamalla tietää, että rahoista on jotain hyötyäkin. Keräyksiin laitetuista rahoista ns. hyväntekeväisyyteen päätyy kovin pieni osa - ja sekin suurilta osin pikemminkin pahentaa tilannetta kuin parantaa sitä...
Hietaniemeen jokunen kynttilä muualle haudattujen muistomerkille. Niin kuin ennenkin.
Ei se kuolleita auta jos heitä ajatellaan kuten esikristillisinä aikoina ajateltiin. Muistelen kuitenkin edesmenneitä silloin tällöin, ei minulle tarvitse olla päivää jolloin sitä tekisin koska kaikki muutkin ovat haudoilla jne.
Noinkin on, kuolleita voi ajatella milloin vain mutta yksi syy ainakin minulle käydä haudoilla huomenna on kun siellä on se pirun hieno kynttilämeri. Sama jouluna, tosin silloin käydään usein pienen pitäjän hautausmaalla jossa joulut useimmiten menee mutta yhtä lailla hieno on sekin.
Vaimoni menehtyi äkillisesti muutama vuosi sitten ja sattumalta luin tekstin pätkän Juhani Pietarisen kynästä lähteneen ja hän kehotti muistamaan poistuneista vain niitä kauniita asioita.
En tiedä kuka on seuraavan tekstin kirjoittanut mutta hienosti ajatus kulkee.
”Anna aaltojen kohinan viedä mennessään sisäisen myllerryksesi jyly - se on paras tapa tyhjentää mielensä”
Minullakin on ollut tapana muistaa ihmisiä pyhäinpäivänä. En korista oman sukuni hautoja koreilevin ja ylpeilevin kynttlöin, vaan vien aina sähkökynttilän aina jollekin aivan vieraalle haudalle, jossa ei näy kynttilää. Ajatella miten köyhimysraukka ilahtuu huomatessaan, että joku täysin tuntematon on muistanut hänen poismennyttä läheistään vaikka hän itse ei ole viitsinyt.
Juuri pyhäinpäivä on juhla, jolloin niin helposti keskitytään vain niihin omiin suruihin eikä muisteta lainkaan toisia ihmisiå. Mutta minäpä muistan ja minut siitä vielä palkitaan, toisin kuin muut, jotka vielä saavat ansionsa mukaan.
Näin uskovaisena inhottaa lukea sinun viestejäsi missä jotenkin ylistät aina omaa ylivertaisuuttasi ja miten muut on huonompia kuin sinä. Tästä syystä uskon sinun olevan vain trolli. Koskaan tavannut tuollaista ihmistä missään... Älä tuomitse muita ettei sinua tuomittaisi!
"Mutta minäpä muistan ja minut siitä vielä palkitaan, toisin kuin muut, jotka vielä saavat ansionsa mukaan."
Saat siis palkkiosi ansiotta?
Teen kävelylenkin hautausmaalla ja pieraisen aina tutun haudan kohdalla. Se on minun tapani suitsuttaa noille edesmenneille. Pahaltahan he haisivat jo eläessään. Pieni kaasutus on kuin vanhoja muistelisi. Tämä pitäisi ottaa käytännöksi jokaisessa seurakunnassa. Olisi kotoisan turvallista kokoontua sankoin joukoin töräyttelemään haudoille.
Kyllä, Jeesuskin päästeli henkiä. Hengenpäästö tekee hyvää.
Jos aikaisemmin kuolleet ovat Taivaan riemussa,heitä tuskin kiinnostaa muistetaanko heitä maan päällä,olemme näet kaikki kuolevaisia.
Jos he ovat Helvetin ikuisessa vaivassa,muutaman tuikun polttaminen ei heidän tuskiaan vähennä.
Kuolleet läheiset ovat haudoissaan ja pysyvät siellä kunnes luonnon kiertokulun myötä häviävät olemattomiin. Se ei silti estä muistamasta ja muistelemasta heitä viemällä vaikkapa kynttilän haudalle. Ja jos haluaa tehdä samalla konkreettisempaa hyvää voi tarkoitukseen valita kotimaassa valmistetun kynttilän.
Samoilla linjoilla kanssasi, ei edesmenneiden muistoa tarvitse mielestäni tiettynä päivänä ajatella. Kun heitä voi muistella muulloinkin.
Muistella.
Kun ei edes voi olla muistamatta. Läheiset lusikkansa nurkkaan heittäneet ovat useinkin mielessä ihan arkielämän tilanteissa ja ne muistot ovat hyviä.