Omassa suhteessa paha kriisi ja hain turvaa ja lohtua toiselta. Mikä oli sinänsä minulta väärä liike. Lohduttaja teki selväksi että hänen varaansa ei kannata mitään laskea ja asiasta juteltiin ja molemmat oli siinä oletuksessa, että tämä on aika myöten ohi.Tein myös selväksi, etten haluakaan purkaa pitkää suhdettani sellaisen miehen takia,jolla on ns. monta rautaa tulessa. No, saimme kriisin mieheni kanssa selvitettyä. Minulla ja lohduttajallani oli ruma loppu, se että hän olisi käyttäytynyt asiallisesti minua kohtaan, niin alkoi tylytys:"Luulitko tätä joksin vitun romanssiksi?" "Voidaan olla kavereita kunhan sinä olet käsitellyt nuo tykkäämisen tunteet!Nämä kommentit olivat vielä kevyemmästä päästä. Kun asiallisesti kysyin syytä tähän tökeröön käytökseen, sain selityksen, että piti päästä pois ahdistavasta tilanteesta, että tunteita alkoi olla enemmän kuin kaveritasolla. Siis on anatnut koko ajan ymmärtää, että minähän, se olin joka piti enemmän ja se oli totta, pidin hänestä hyvin paljon.Mutta en roikkunut yms.juttuja. Nyt sitten kun minusta on päästy eroon, vaix yritän asiallisesti puhua vaikka esim.urheilusta ja kun kehun jotain miespuolista urheilijaa, niin toinen osapuoli käyttäytyy kuin kehut olisivat siltä pois, sekä pilkkaa että olen mieheni kanssa vain turvallisuuden tunteen vuoksi. Hän on ilmoittanut kuinka on menekkiä yms. ikään kuin en tajuaisi sitä, että hki:n yöelämässä on raamikkaalla uroolla vientiä. Ei suostu ymmärtämään, että olen ymmärtänyt jo aikaa sitten pointin ilman tätä lapsellista käytöstä.Juttumme kesti 7 kk.Yrittääkö hän nyt väen väkisin todistaa, että lujaa menee, vai sattuuko kenties pieneen sydämeen, senkin löysin kovan kuoren alta,eli ihan tunteeton hän ei ollut.Olen hiemn ymmälläni, koska hän oli nimenomaan juttumme ajan se, joka hoki, ettei sitoumuksia yms. ja nyt käyttäytyy kuin teini-ikäinen mustasukkainen poikaystävä. Ikääkin sentis molemmilla on 31.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ei kysyvä tieltä eksy
61516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
näyttää, että kaverin tunteet eivät pysyneet kaveritasolla ja alkoi toivoa suhteeltanne enemmän, purkaa katkeruuttaan sinuun, kun palasit entisen luo. Lienee myös itselleen vihainen, kun niin pääsi käymään. Rauhoittuu aikanaan, joten ei kannata sitä sen paremmin selvitellä, koska hän varmaankin haluaisi päästä jutusta eroon, eikä enää käsitellä asiaa varsinkaan sinun kanssa.
kiitos vastauksesta!Ihmettelen tätä suuresti, koska tarkensin hänelle, etten ole häntä alttaria kohti viemässä, koska hän oli ilmeisen sitoutumispelkoinen ja muisti koko ajan tarkentaa,ettei hänestä ole mihinkään seurusteluun yms. niin siksi ihmettelen moista reaktiota.Ilmeisesti kannattaa pitää vahvaa etäisyyttä, eikä edes yrittää lähestyä kohteliaasti.
varmaan tilanteen silloin ymmärsi, mutta tunteet eivät yleesä järkeä kuuntele, joten ne saivat vallan hänen mielessään, vaikka järkiosa hänellä pisti kovasti kampoihin.
Etäisyyden pito lienee viisaita, ajan myötä hän asettuu ja rauhoittuu, mutta tuskin välinne koskaan palaavat aivan samalle tasolle, mitä ne olivat ennen hänen tunteiden kuohumista.
Miksi ylipäätään soittelet tai vastaat puheluihin, teit selväksi, että oli muitakin säätöjä, ei ole sitoutumiskykyinen ja kuitenkin haluat puhua urheilusta. Mies kertoo, että vientiä on ja sinä vedät herneitä nenään ja että on sanonut tunteitakin olleen. Huh huh. Jos olet sitoutunut nykyiseen suhteeseen ja haluat sen onnistuvan, lopeta typerä haikailu, mutta jos haluat tämän sitoutumishaluttoman retostelijan, jätä nykyisesi ja yritä.
En soittele, vaan olemme samassa työpaikassa ja yritän ylläpitää kohteliasta keskustelua yllä kun tapaamme. Ei tunnu onnistuvan! Nyt hän onkin sitten löytänyt toisen kohteen samasta työpaikasta ja piirittää tätä hyvinkin kiivaasti. En ole kommentoinut asiaa hänelle millään tasolla, enkä kommentoi, tuli mieleen, että onko tämä nyt sitä, että pitää minulle todistella, että johan nuorempiakin tyttöjä kiinnostaa. Huvittavaa tässä on se, että jos hän olisi oikeasti kiinnostunut tästä henkilöstä, hän olisi piirittänyt tätä jo aikaa sitten eikä vasta nyt keksinyt. Olen tullut siihen tulokseen, että mies on epävarma, kerää valloituksia, haluaa että hänestä puhutaan ja saa huomiota. Itse hän koko ajan vakuutteli,ettei hänestä ole mihinkään seurusteleen, ei mitään vakavaa yms. ja sitten eron hetkellä kun olisi pitänyt keskutella asiallisesti, niin vaipuu teini-iän tasolle. Pidin hänestä kovasti, sääli, välimme eivät varmaan ksokaan korjaannu. Minä opin tästä sen, että yksi mie skerrallaan ja jos turvaa tarvii, niin tilaa sitten vaikka jutteluajan psykologille.
Toi on miesten ja naisten välinen ero, mikä on meidän itsenäisten naisten vaikea käsittää: Mies tekee selväksi että kysymyksessä on vain seksi tai lyhyt suhde tai mitä ikinä ja nainen hyväksyy tämän. Sitten erotaan, vaikka itsestäkin voi tuntua pahalta ja tunteitakin voi olla vielä jäljellä, mies suuttuu jos nainen ei jääkkään perään maukumaan, tai vähintään osoita että sattuu. Alkaa kiukuttelu ja todistelu, että ei tunnu missään. Katkeruus purkautuu aina sillä ikävällä mahdollisella tavalla ja siinä missä nainen haluaisi puhua ja sopia jne. mies ei katkeruudeltaan halua enää olla yhtään samalla aaltopituudella, vaan on tosiaan muuttunut hurmaavasta miehestä pikkupojaksi. Tuntuu että ne miehet on sitten kuitenkin itse niitä "heikompia" näissä tilanteissa. Minkä ihmeen takia sen pitää mennä niin? Vaikka tuntuukin pahalta, niin sellaista on elämä...
Ennen kaikkea luulen kyseessä olevan vain itsekkyys. Ehkä niitä tunteita ei edes ole niin paljon, mutta ajatus että nainen olisi jonkun toisen kanssa ketuttaa.
Tai sitten ne miehen ressukat ei vaan kerta kaikkiaan osaa kertoa tunteistaan loppuviimeksikään ja kierivät sitten siinä onnettomuudessaan, ettei enää voi menettää ylpeyttään tunnustamalla välittämistään.
Ja naiset on muka vaikeita.. joopa joo.