Kaveruus - seurustelu - kaveruus, mahdollista?
Kun tunteet eivät syvene oikealla tavalla ja seurustelu ei tunnu oikealta jutulta, vaikka kuitenkin tuntee tarvitsevansa toista, niin onko se kaveruuteen takaisin siirtyminen kuitenkaan niin helppoa? Kokemuksianne voisitte kertoilla.
Kun tunteet eivät syvene oikealla tavalla ja seurustelu ei tunnu oikealta jutulta, vaikka kuitenkin tuntee tarvitsevansa toista, niin onko se kaveruuteen takaisin siirtyminen kuitenkaan niin helppoa? Kokemuksianne voisitte kertoilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki on mahdollista...paitsi ajan kääntäminen taaksepäin...*nostaa toista kulmaansa ja kaivaa piipun esille alkaen tuprutella*
Yleensä kun lähdetään kaveri pohjalta niin toinen tuntee enemmän alussa kuin toinen...kun erotaan niin voi olla jopa syventää entisestään vanhaa kaveruutta mutta kolikolla on kääntöpuolensa...se voi myös tuhota kaiken...ei heti mutta pikkuhiljaa...kuitenkin hyvää ystävääni lainaten: "parempi erota ja luottaa ystävyyteen kuin pysyä suhteessa jossa ei ole suurempia tunteita" ...kaikessa on riskinsä mutta joskus ne riskit on pakko ottaa
Oma kokemukseni :
Tapasin exäni 6 vuotta sitten ja sovimme hänen kanssaan, että olemme vain ystäviä (en halunnut murskata sydäntäni ja olin päättänyt olla muutaman vuoden ikisinkkuna). Sitten ihastuimme, rakastuimme ja loppujen lopuksi rakkauden huumassa porhalsimme naimisiinkin.
Noh, mainitsemattomista syistä tulin siihen tulokseen vuoden vaihteessa, etten ole itselleni rehellinen jos jatkamme. (Suhteemme hajoamiseen oli syynsä, jota en nyt ala repostelemaan...) Asia puhuttiin selväksi, sovimme, että pysymme ystävinä kaikeasta huolimatta sillä pidämme toisistamme ihmisinä vaikka rakkaus menikin rikki. Asuimme yhdessä kunnes hän lopulta löysi asunnon.
Ja, uskomatonta, mutta totta, olemme erittäin hyviä ystäviä tällä hetkellä. Hänen kanssaan olen jauhanut mies'huoliani' (Hänen suhtautumisensa uuteen suhteeseenikin on ollut yllättävää. Hänestä on hienoa, että olen onnellinen, vaikka sitten jonkun toisen kanssa jos hänen kanssaan en sitä voinut olla.:) ja hän kertoo naisasioistaan minulle. Yhdessä niitä sitten analysoimme. :) Olemme tulleet siihen tulokseen, että meidän olisi oikeastaan pitänyt pysyä vain ystävinä - vaikka toisaalta kivaa meillä oli yhdessä ollessammekin. :)
Kuulostaahan tämä 'hieman' perverssiltä, tiedän. :D ...mutta suurinta rakkautta on antaa toisen olla onnellinen. :)
Samanlainen kokemus. Ja parasta kaiken jälkeen on juuri tuo, että kun tuntee toisen vielä paremmin kuin ennen suhdetta, ja kun ymmärtää toisen käyttäytymistä ja tunnetiloja vielä paremmin niin pystyy olemaan jonain. Samaa olemme harrastaneet mekin. Jakaneet omia nais/mieshuoliamme toistemme kanssa.
Kyllä se on mahdollista...ei tietenkään kaikille. Omalla kohdallani voin sanoa(vertaan yllä vastanneeseen) että on todella kiva kun tuntee toisen hyvin ja tietää mitä toinen kelailee. Voi puhua oikeestaan mistä vaan ja nauraa menneisyydelle. Aika kultaa muistot, eli pahoja aikoja ei edes jaksa ajatella. Olen jopa exäni nykyisen tyttöystävän kanssa hyvissä väleissä ja exäni kannustaa minuakin kovasti etsimään uutta miestä. Erostamme on n.3v ja koko ajan ystävyys on säilynyt ja on paljon parempaa kuin silloin ennen seurustelua. Kuten sanoin että se on mahdollista mutta ei kaikkien kohdalla mutta suosittelen jos se vain on mahdollista.
jos mies/naishuolet vaan jatkuvat molemmilla????
ihan aikuisten oikeasti tämäkin vääntää rautalangasta?