Hei vaan kaikille! Mikä on teidän mielestänne sopiva ikäero parisuhteessa? Joidenkin tutkimusten mukaan parisuhteella on suurin mahdollisuus onnistua kun sen osapuolilla on korkeintaan neljän vuoden ikäero suuntaan tai toiseen. Itse seurustelen oman ikäiseni miehen kanssa, ollaan vähän alta kolmikymppisiä. Usein vain kuulee kuinka miehet neli-viisikymppisinä vaihtavat suunnilleen samanikäiset vaimonsa huomattavsti nuorempiin. Miksi? Pönkittääkö se jotenkin miehen itsetuntoa? Vai pelottaako miestä vanheneminen niin paljon että sitä paetakseen vaihdetaan vaimo nuorempaan?
Olen joskus ajatellut että pitäisikö minun ottaa jo nyt itseäni reippaasti vanhempi mies, vaikka nelikymppinen. Säästynkö silloin siltä että minutkin joskus vaihdetaan nuorempaan? Oletteko te naiset ylipäänsä kiinnostuneita itseänne paljon vanhemmista miehistä vai samanikäisistä? Jos niin miksi? Tai miksi ei? Itse olen sitä mieltä että korkeintaan viiden vuoden ikäero suuntaan tai toiseen on sopiva. Mutta nyt kun ensimmäiset ilmerypyt alkaa hiipiä silmäkulmiin niin väkisin alkaa miettiä tällaista... että jaksaakohan se mun mies katsella mua vielä vanhana. Mietin millaista olisi seurustella itseään yli 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Haluaako nelikymppinen mies vielä lapsia? Riippumatta onko hänellä niitä jo entuudestaan. Jaksaisiko mies odottaa jos minä haluaisin lapsia esim. viiden vuoden päästä? Haluaako nelikymppinen mies käydä joskus baarissa, lasketella, tavata minun kolmikymppisiä kavereitani, tavata minun vanhemmat.... sopisiko hän minun elämään ja kaveripiiriin vai tuntisiko hän olevansa vanha? Me kun ollaan vielä aika meneviä, eikä lapsia ole kuin yhdellä kavereistani.
Entäpä kuinka monet miehet haluaisivat itseään huomattavasti (kymmenen vuotta tai yli) nuoremman naisen? Jos niin miksi? Pitääköhän tässä jo kohta turvautua plastiikkakirurgiin... ensin Botox, sitten laserointi ja sitten kasvojenkohotus! ;-)
Ajatuksianne odotellen.
Olen joskus ajatellut että pitäisikö minun ottaa jo nyt itseäni reippaasti vanhempi mies, vaikka nelikymppinen. Säästynkö silloin siltä että minutkin joskus vaihdetaan nuorempaan? Oletteko te naiset ylipäänsä kiinnostuneita itseänne paljon vanhemmista miehistä vai samanikäisistä? Jos niin miksi? Tai miksi ei? Itse olen sitä mieltä että korkeintaan viiden vuoden ikäero suuntaan tai toiseen on sopiva. Mutta nyt kun ensimmäiset ilmerypyt alkaa hiipiä silmäkulmiin niin väkisin alkaa miettiä tällaista... että jaksaakohan se mun mies katsella mua vielä vanhana. Mietin millaista olisi seurustella itseään yli 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Haluaako nelikymppinen mies vielä lapsia? Riippumatta onko hänellä niitä jo entuudestaan. Jaksaisiko mies odottaa jos minä haluaisin lapsia esim. viiden vuoden päästä? Haluaako nelikymppinen mies käydä joskus baarissa, lasketella, tavata minun kolmikymppisiä kavereitani, tavata minun vanhemmat.... sopisiko hän minun elämään ja kaveripiiriin vai tuntisiko hän olevansa vanha? Me kun ollaan vielä aika meneviä, eikä lapsia ole kuin yhdellä kavereistani.
Entäpä kuinka monet miehet haluaisivat itseään huomattavasti (kymmenen vuotta tai yli) nuoremman naisen? Jos niin miksi? Pitääköhän tässä jo kohta turvautua plastiikkakirurgiin... ensin Botox, sitten laserointi ja sitten kasvojenkohotus! ;-)
Ajatuksianne odotellen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meikä ainakin vaihto 35 kriisissä kolmekolmosen naisen huomattavasti nuorempaan kolmeyksi :)kaikki riippuu tietty ihmisestä mutta olen sitä mieltä että jos ei kestä omaa vanhenemista ei kyllä kestä kumppaninsakkaan..
Tuttavapiiriin nojaten,minun täytyy sanoa että iällä ei näytä olevan mitään merkitystä toimiiko suhde vai ei.Suurin ikäero tutulla pariskunnalla on 22v (mies vanhempi) ja ovat olleet tosi onnellisia jo vuosia.Uskoisin että ongelma esintyy ensisijaisesti yksilötasolla aivan kuten vanheneminenkin,joko sen hyväksyy tai sitten ei.
Kokemusta on kolmesta erosta. Itseni ikäisestä, itseäni 15 vuotta nuoremmasta, itseäni reilut 5 vuotta vanhemmasta. Ei siihen ikäero vaikuttanut vaan aivan muut seikat. Ensi kerralla otan miehen jonka toinen jalka on jo haudassa : )
kyllä jotkin miehet varmaan haluaa näyttää muille miehille-uhota että katsokaa miten nuoren olen löytänyt elämääni ja varmaan myös oma vanheneminen pelottaa-saa hoivaa jos sairastuu.Mutta luulis nolostuttavan jos on vuosikymmeniä nuorempi ja mitä tämä nainen etsii?
Yhden eron voin ymmärtää. Miksi haluat viellä mennä naimisiin? Epäonnistumisprosenttihan on hirvittävä.
Kuka sanoo että olen ollut naimisissa?
He hee,,, jotenkin viestisi sai minut ajattelemaan että toinen jalka haudassa,,,,, niin ei tartte kauaa tiliä odotella... oli varmaan uuvuttavaa sen nuoremman kaa !!!!!!!!!!!!!
;)))
Tossahan olisikin ideaa, jos hommaisikn reilusti sellaisen A-N Smith - tyyppisen hahmon, se ei ainakaan jättäisi kun se vaan kärkkyisi että koska kuolet ja jätät sille rahaa.
Olen huomannut omalla kohdallani kliseen "iällä ei ole väliä" toteutuneen. Enemmän kuin iällä, on vaikutusta elämäntilanteen (opiskelut, perheen perustamisaikataulu jne.) sekä luonteiden yhteensopivuuden kaltaisilla tekijöillä.
Itselläni on takana useampien vuosien seurustelusuhteet saman ikäisen, parikymmentä vuotta vanhemman, kymmenisen vuotta vanhemman ja melkein kymmenisen vuotta nuoremman miehen kanssa.
Kumpikin näistä vanhemmista "vaihtoi" minut vanhempaan naiseen, nuorempi kaveri "vaihtoi" minut nuorempaan ja oman ikäisen nykyinen vaimo on samanikäinen.
Olen myös huomannut treffaillessani (viimeisen vuoden aikana) sellaisen mielenkiintoisen seikan, että pari vuotta itseäni nuoremmille miehille ikäero on paljon vaikuttavampi tekijä kuin paljon nuoremmille tai vanhemmille.
Tällä hetkellä tapailen pääasiassa itseäni viitisen vuotta nuorempia miehiä ja pakko sanoa, että sen ikäiset tuntuvat olevan kaikkein lähimpänä omaa elämäntilannettani sekä ajatusmaailmaani nyt...Tässäkään ikä ei kuitenkaan ole mikään kriteeri. Mielenkiintoisia ihmisiä löytyy kaiken ikäisistä ;)
En myöskään usko että vanheneminen itsessään on syy eroon tai "nuorempaan vaihtamiseen". Se, miten vanheneminen sen sijaan vaikuttaa omaan itseluottamukseen ja sitä kautta suhteeseen, saattaa kuitenkin muodostua ongelmaksi.
En osaa ottaa kantaa muuhun, kuin siihen, etten tiedä juuri mitään seksikkäämpää kuin naururypyt silmäkulmissa.
Se kertoo kaiken mm. sen ettei olla ekaa kertaa pappia kyydissä, sen ettei olla enää pumpulissa, sen, että on perspektiiviä,nöyryyttä, kaikkea positiivista mitä ikä tuo. Sitä ettei tartte sanoa tarkoittaakseen paljon.
Minun täytyy kyllä myöntää, että olen kiinnostunut vain itseäni huomattavasti vanhemmista miehistä. Miksikö? en pysty tuohon vastaamaan mitenkään. Se vain on ollut niin siitä asti kun ylipäätänsä aloin kehenkään ihastumaan. Miksi jotkut miehet tykkäävät miehistä, naiset naisista? Sama kysymys loppupeleissä kuitenkin, eikö vain? Tai no, te sanotte tottakai että se ei ole sama asia, mutta ettepä olekaan elänyt minun elämääni. En voi asialle oikeasti mitään.
Koskaan ei vain ole pää kääntynyt saman ikäisiin päin, ja nytkin ihastukseni ovat yli 40 kymppisiä...
Mutta mitä tarkoitat sillä että miehet VAIHTAVAT naiset nuorempiin? ei kai sekään noin vain käy, että vaihdetaan vaan. Kai siinä pitää olla molemmilla tunteita???
Epäilen, että olisi iästä kiinni parin vaihtamisen tarve. Tosin, joissakin itsetunnon kohotusyritelmissä voivat oikeat arvot olla hukassa ja mies vaihtaa nuorempaan naiseen, nainen nuorempaan mieheen. En kuitenkaan haluaisi yleistää niitä moninaisia syitä, mitkä liittävät kaksi ihmistä yhteen. Mitä kukin pariltaan olettaa haluavansa.. mikä riittää, mitkä ovat ne tärkeät mittarit, joihin "tarrautua". Parisuhteen tekee kaksi ihmistä ja jos ne kaksi "poikkeavat" suhteessa siihen, mikä on olevinaan normi, niin ehkä silloin korostuu ikäeronkin merkitys ympäristössä. Tärkeintähän on, että jokainen ymmärtäisi olla rehellinen itselleen. Onnellinen.
Alussa hämmentelin sisareni 22 vuotta nuorempaa paria, vaan en enää tutustumisen jälkeen. Vaikuttavat onnellisilta edelleen. (N50M28) Minut on sitten kai "vaihdettu" vanhempaan, kun exäni avioitui erosta parin vuoden kuluttua 10 v. vanhemman kanssa. Minusta se on ollut erinomaisen hauska vitsi kerrottavaksi. :) Kyseisen avioliiton aikana minulla kehkeytyi suhde 7 vuotta nuorempaan mieheen. Eroni jälkeen suhde nuorempaan jatkui/u vaihtelevaisesti: tunteet puhuria ja tyyntä, lisäksi ilmaantui elooni itseäni 15 v. vanhempi mies: älykkö, vakaa. Molemmat ovat jollain tavalla liki ajatusmaailmaani vaikkakin aivan eri tyyppisiä - kaikin tavoin. :) No, ehkä tuohon 22 v. ikähaarukan väliin vielä mahtuisi lähemmä itseni ikäinen, mutta kunhan nyt katselen.
Luulen, että omalta osaltani kyse on mukautumiskyvystäni, luontevasta suhtautumisesta elämän erinäisiin ilmiöihin. Ei se ole miehen ikä mikä vaikuttaa, vaan se, miten hän henkisesti sieluani hivelee, sillä silloin heilimöivät myös kehot. :)
Antaa toivoa tuo kertomasi!
Itselläni 20 iässä suhde itseäni 22v vanhemman miehen kanssa (jota vieläkin tervehdin kun tavataan) -nyt ihastunut vahvasti n. 30v mieheen ja itse 40 ............eli kummasti nuo vuodet meitä kuljettaa!
Päivääkään en kadu enkä pois vaihtaisi, muiden katseet ja ajatukset ovat toisarvoisia jos korvien väli synkkaa yksiin!!!
Tämä kai asiaan mitenkään liittynyt,mutta...
kolmekymppiseksi elämänarvosi vaikuttavat kovin keskenkasvuisilta, joten murrosikäinen voisi sopia elämänvaiheeseesi paremmin kunnes kasvat hieman henkisesti ensin itse.
sinun kohdallasi en suosittele vanhempaa miestä koska normaali keski-ikäinen mies on älykäs ja haluaa älykkään kumppanin, lisäksi haikailet vielä lapsia elämääsi! tunnen kyllä edesvastuuttomia keskenkasvuisia 40v miehiä joilla on jo lapsi edellisestä suhteesta ja haluaisivat niitä lisää jonkun nuoren plondin kanssa aloittaakseen alusta!
Jotkut asia ei muutu hetkessä jopa suomen kaltaisessa lintukodossa. Eli evoluution on kehittänyt miehen sellaiseksi että pitäis päästä levittämään omia geenejä mahdollisimman laajalti :-). Ja kun kumppanin hedelmällisyysikä alkaa olla ohi niin....Ja samanlailla se evoluution on naista kehittänyt ;-)...Nainen haluaa mahdollisimmman hyvät geenit jälkeläisilleen, joten se yrittää saada laumasta parhaan mahdollisen uroon.
Nykyihminen vaan on kehittänyt asioista monimutkaisia. Evoluutio on vaan ainoa tapa jolla ihminen on tähän kehitysasteeseen tullut. Ja evoluutiohan on armoton järjestelmä....jos et pysty aurinkoon kurottatautumaan niin olet historiaa :-(,
Tässä sulle vastaus miehen suusta.
Lue tuo juttusi läpi uudestaan ja ihmettele miksi mies ei vaihtaisi nuorempaan.Noita löpinöitä kun kuuntelisi niin ei tulisi miehelle muuta vaihtoehtoa.
Keskittyisit kuule johonkin oleelliseen elämässäsi niin ei tarvisi miehesi katella vieraisiin pöytiin.
pelkoa taikka itsetunnon pönkitystä, vaan biologiaa. Neljänkympin jälkeen nainen on jo ohittanut potentiaalisen lisääntymisiän, mutta mies pystyy jatkamaan sukuaan niin kauan kuin keppi nousee. Ja jos ja kun nousee, niin luonnolliset vietit kehottavat suuntaamaan kiinnostuksen mahdollisimman lisääntymiskykyiseen -eli nuoreen- kumppaniin. Ei siinä botoxit auta.
Vaikea kysymys? Viisaus vanhassa vara parempi pätee kai jossain määrin tässäkin. On asioita joita joita parikymppiset miehet vasta opettelevat ja nelikymppiset taitavat. Mieti kuitenkin haluatko olla vanhemman miehen itsetunnon pönkittäjä, vai tasavertainen kumppani toisen kunnioitukseen ja rakkauteen perustuvassa suhteessa.
Jaa vai niin. kuka sitä nyt haluaisi olla tasavertainen kumppani toisen kunnioituk.... jne.perustuvassa jutussa?
Löytyiskö vielä yhtään vinkkiä vähän lähempää arkitodellisuutta?