Minulta toivottiin taannoin enemmän elokuva-arvosteluja palstalle. Ilmeisesti niistä on ollut puutetta. Eilen perjantaina kävinkin kaupungilla yhden katsomassa yhden festivaalinäytöksen, lupaavalta vaikuttaneen scifielokuvan nimeltä Automata. Siinä eräänlainen megakorporaation vakuutusagentti jäljittää "kelloseppää", joka on onnistunut peukaloimaan korporaation valmistamien robotteja niin, että ne ovat tulleet tietoisiksi itsestään. Asia tulee ilmi, kun yksi poliisi löytää robotin korjaamasta itseään, ja vähän sen jälkeen Antonio Banderaksen esittämä vakuutusagentti kohtaa robotin, joka yrittää tehdä itsemurhan.
Elokuvan alku on lupaava. Minulle tuli tunnelmasta mieleen Blade Runner (pitäisi katsoa se pitkästä aikaa). Postapokalyptinen maailma on viehättävä kuten se yleensä on - vähän samoin kuin esimerkiksi Fallout-pelien tai vaikka Metro 2033:n maailma viehättää aivan väistämättä. Loppua kohdin vauhti hiipuu, ja tylyn dystopiascifin tunnelma sokeroituu hieman. Erityisesti huvitti, miten Banderaksen hahmo Jacq opetti alunperin seksirobotiksi valmistetun Cleon tanssimaan: "1, 2, 3, 4! Tanssiminen on kuin matematiikkaa! Jos osaat laskea, osaat tanssia!". Robotti oppi. Minun pitäisi kai olla hyvä matematiikassa, mutta tanssia en osaa.
Elokuva on kuulemma tulossa kaupalliseen levitykseen ensi vuonna, ehkä keväällä tai kesällä. Scifiä ei koskaan ole tarpeeksi, ja Automata oli ihan hyvä. Voin kuvitella, että moni voisi tykätäkin siitä, ellei minulla nyt mennyt jotain erityisen pöyristyttävää siitä ohi - olen kuitenkin nukkunut vähän huonosti viime aikoina.
Yleisöstä sen verran, että Kinopalatsin ykkössaliin mahtuu 361 henkeä. Yhden naisen näin tulevan sinne yksin -- ja hänkin sattui olemaan tuttava. Uskoisin, että hänen miehensä oli paikalla myös, enkä vain nähnyt häntä. Muut naiset tulivat poikaystäviensä kanssa. Miehiä sen sijaan tuli paljonkin yksin. Minun viereenkin tuli istumaan joku nuori mies yksin. Muutenkin salissa näytti olevan selvä miesenemmistö, kuten arvata saattoi.
Elokuvan alku on lupaava. Minulle tuli tunnelmasta mieleen Blade Runner (pitäisi katsoa se pitkästä aikaa). Postapokalyptinen maailma on viehättävä kuten se yleensä on - vähän samoin kuin esimerkiksi Fallout-pelien tai vaikka Metro 2033:n maailma viehättää aivan väistämättä. Loppua kohdin vauhti hiipuu, ja tylyn dystopiascifin tunnelma sokeroituu hieman. Erityisesti huvitti, miten Banderaksen hahmo Jacq opetti alunperin seksirobotiksi valmistetun Cleon tanssimaan: "1, 2, 3, 4! Tanssiminen on kuin matematiikkaa! Jos osaat laskea, osaat tanssia!". Robotti oppi. Minun pitäisi kai olla hyvä matematiikassa, mutta tanssia en osaa.
Elokuva on kuulemma tulossa kaupalliseen levitykseen ensi vuonna, ehkä keväällä tai kesällä. Scifiä ei koskaan ole tarpeeksi, ja Automata oli ihan hyvä. Voin kuvitella, että moni voisi tykätäkin siitä, ellei minulla nyt mennyt jotain erityisen pöyristyttävää siitä ohi - olen kuitenkin nukkunut vähän huonosti viime aikoina.
Yleisöstä sen verran, että Kinopalatsin ykkössaliin mahtuu 361 henkeä. Yhden naisen näin tulevan sinne yksin -- ja hänkin sattui olemaan tuttava. Uskoisin, että hänen miehensä oli paikalla myös, enkä vain nähnyt häntä. Muut naiset tulivat poikaystäviensä kanssa. Miehiä sen sijaan tuli paljonkin yksin. Minun viereenkin tuli istumaan joku nuori mies yksin. Muutenkin salissa näytti olevan selvä miesenemmistö, kuten arvata saattoi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minäkin latasin tuon leffan netistä ja katsoin sen keskiviikkona, ihan ok pätkä oli, tosin Banderas ei oikein sopinut rooliinsa ja leffan tunnelma laimeni jossain vaiheessa aika reippaasti.
2.5/5
ps. Katsoin leffan naisseurassa kotisohvallani ;)
Siinä, kun Banderas eksyy autiomaahan, siinä alkoi alamäki. Noin muuten harmittaa, kun yrität tahallasi pahoittaa meidän mieltä, jotka emme ole enää edes vanhojapoikia, vaan jotain muinaisiapoikia :(
Lieventääkö se teidän muinaispoikien mielialaa jos sanon että olen itsekin yli 30 ja nainen oli lihava (kuten minäkin)?
Minun kohdalla ei tietenkään. Muiden palstan ikipoikien puolesta en tokikaan voi puhua -- luultavasti lieventää, koska kumppanisi ei ole 18-vuotias neitsyt-supermalli.
Antonio Banderas? Eiiiiiii :o
En ole koskaan pitänyt Banderaksesta, mutta itse asiassa en häntä tässä elokuvassa pistänyt niin pahakseni alkujärkytyksen jälkeen. Vähän samoin kävi joskus Leonardo DiCaprion kanssa -- ennen en sietänyt lainkaan, mutta sitten tuli pari ihan kelvollista roolia.
Miksi tämä on sinkkupalstalla?
Miksi sinä olet sinkkupalstalla? Suksi vittuun.
Se on jälleen yksi todistus siitä, että sinkkunaiset eivät ole näkyvillä missään, jos ovat olemassa.
Toki elokuvasta voisi hakea palstaa sivuavia teemoja -- jotka varmaan oleellisesti liittyisivät mainittuun seksirobottiin. Banderaksen hahmohan kehittää elokuvassa jonkinlaisia tunteita sitä kohtaan, opettaa sen ainakin tanssimaan. Käy mielessä, että jopa keinonaisilla käy parempi flaksi kuin alemman tason miehillä.
Ehkä vähän kaukaa haettua. Oikea syy, miksi tämä on sinkkupalstalla, on siinä ettei minua huvita kirjoittaa millekään muulle Suomi24:n palstalle, ja paremmille foorumeilla pitäisi keksiä jotain syvällisempää sanottavaa elokuvasta. Palstan otsikossahan lukee: "Kaikkien sinkkujen oma palsta", eli kai aihe on vapaa, kunhan edes jotkut meistä on sinkkuja.
Banderasilla oli hyvä rooli leffassa "Iho, jossa elän". Hyvin vähäeleinen, puuttui se tavanomainen sooloilu.
Totta. Nyt kun muistutit, pitäisi katsoa sekin uudestaan. Olin katsomassa sitä aikoinaan leffateatterissa (naistyökaveri suositteli, mutta en nyt muista yleisön sinkkunaistilannetta), mutta torkahdin ilmeisesti leffan loppupuolella -- en muista miksi, mutta olin väsynyt silloin -- ja harmitti, koska leffa oli tuntunut niin hyvältä.
En löytänyt äkkiseltään (töissä ei paljoa aikaa viitsi Palstaan käyttää) sopivaa ketjua, joten jätän tämän vain tähän. Hesarissa oli siis artikkeli, jossa puolusteltiin matkustamista yksin. Siellähän sitten olikin 26-vuotiaalta naiselta - eli siis tietysti "kaikilta maailman naisilta" - kommentti, joka todistaa huuruiset harhani tosiksi:
"En menisi Suomessa yksin edes elokuviin, mutta ulkomailla nautin siitä, että voin tuijottaa suurkaupungin valoja cocktailin ääressä."
Oijoi, aijai. En menisi Suomessa yksin edes elokuviin. Mikä siinä on niin kamalaa? Paitsi tietysti se että joku ruma ätmi huomaa ja ihmettelee sitä itsekseen.
http://www.hs.fi/matka/a1415938852770
yksin elokuvissa ja minua ärsyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka tulevat elokuviin lähinnä juttelemaan. Viimeksi kun kävin katsomassa Interstellar-leffaa takanani istuivat mies ja nainen juttelivat miltei koko leffan ajan. Eikö sosiaalisuttaan voisi toteuttaa, jossain muualla kun elokuvissa.
Mä teen paljon asioita yksin. Käyn ravintolassa syömässä, elokuvissa, messuilla, matkoilla...
Luulen, että nuo "en voi tehdä mitään yksin"-naiset ovatkin enimmäkseen aika nuoria ja ne on just niitä, jotka käyvät vessassakin kaverin kanssa.
Elämä on takuulla aika vaikeaa jos pitää koko ajan miettiä, et voiko tehdä jotain jos ei ole kaveria mukana...
Niinpä, miehenä tätä ei pysty hahmottamaan oikein millään tasolla (paitsi DarkFear). Itse menen mieluiten yksin leffaan, tämän jälkeen saatan kiertää vaikka Tähtitornin mäen kautta himaan pohtien yön hiljaisuudessa elokuvan sisältöä.
Ehkä syy on kasvatuksessa, naisen ego (freudilaisessa merkityksessä) ei kehity, hän ei aikuisenakaan osaa erotella omia halujaan ympäristön vaatimuksista ja toiveista? There is no there there.
En ymmärrä ollenkaan miksi yksin ei voi mennä leffaan onpa sitten nainen tai mies, mutta
"tämän jälkeen saatan kiertää vaikka Tähtitornin mäen kautta himaan pohtien yön hiljaisuudessa elokuvan sisältöä"
Voit tehdä noin koska olet mies. Jos nainen haluaisi tehdä noin niin hänen pitäisi vähintään osata jotain itsepuolustuslajia hyvin ja olla lisäksi hyvässä kunnossa.
Kyllä sen tietää mitä naiselle sanottaisiin, jos hän tulisi hakatuksi ja/tai raiskatuksi siellä Tähtitornin mäellä? "Ei siellä pidä naisen yöllä yksinään liikkua, kyllähän sen nyt pitäisi jokaisen naisen tietää. Ihan saat syyttää itseäsi tuosta."
Samoin.
Voi olla että ei lohduta, mutta sanonpahan silti. Sinkkuna on aikaa ja rauhaa katso juuri sellaisia elokuvia kuin tahtoo, silloin kun haluaa ja missä haluaa. Parisuhteessa joudut sietämään naisen huonoa makua ja muita rajoitteita.
En ole koskaan käynyt elokuvissa yksin. En tiedä miksi.
Voisin hyvin kuvitella, että jonkun pätkän haluan nähdä, eikä ketään kaveria kiinnostaisi, kävisin itsekseni.
Luulen, että koska tunnen paljon erilaisia ihmisiä, aina löytyy joku vastaamaan alati vaihtuvia mielenkiinnon kohteitani.