Erosin tänään kolmevuotisesta suhteesta. Suhde oli todella myrskyisä, paljon rajuja riitoja ja molemminpuolista tuskaa ja ahdistusta. Rakastuin mieheen palavasti aikoinaan ja olin varma että kyseessä on elämäni mies. Vähitellen aloin kuitenkin huomata, että olemme liian erilaisia ja suhteen ongelmat kuluttavat minut loppuun. Erosimme riidellen, en tiedä kuulenko miehestä enää ikinä mitään. Itkettää ja satuttaa.. Vaikka tiedän ettei suhteesta tule mitään rakastan häntä silti. En ehkä niin palavasti kuin suhteen alussa, mutta rakastan häntä kuitenkin ihmisenä ja minulla on häntä ikävä. Aiemmista suhteista erotessani en enää tuntenut mitään näitä miehiä kohtaan, joten ero oli helpompi. Nyt tuntuu kuin sydäntä revittäisiin irti rinnasta :( Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa että se ihminen jota rakastaa eniten maailmassa, on myös se ihminen joka satuttaa niin paljon ja elämä hänen kanssaan on mahdotonta. Kumpa vain olisimme oppineet elämään toistemme kanssa...
Ero satuttaa :(
H&H
3322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitä väliä jos et ollut onnellinen, älä silloin sure rakkauttasi, pyri omaa onneasi kohden, miehestä oli sinulle enemmän murhetta, joten ei ollut se oikea, kyllä se siitä..
Kiitos viestistäsi. Se lohdutti unettomana yönä. Sattuu vain niin paljon... Mutta kai tämä kipu pitää kestää että pääsee seesteisempään ja onnellisempaan elämään.
Hei! Toivon paljon voimia! Olen itse vastaavanlaisessa tilanteessa, vaikea suhde ja kamala ero takana. Samaistun täysin tunteisiisi. Järjellä sanottuna suhteesta ei voisi tulla mitään hyvää, mutta sydämeen sattuu niin perkeleesti! Mietin vain milloin tämä kipu ja kaipaus helpottaa?