Ero satuttaa :(

Erosin tänään kolmevuotisesta suhteesta. Suhde oli todella myrskyisä, paljon rajuja riitoja ja molemminpuolista tuskaa ja ahdistusta. Rakastuin mieheen palavasti aikoinaan ja olin varma että kyseessä on elämäni mies. Vähitellen aloin kuitenkin huomata, että olemme liian erilaisia ja suhteen ongelmat kuluttavat minut loppuun. Erosimme riidellen, en tiedä kuulenko miehestä enää ikinä mitään. Itkettää ja satuttaa.. Vaikka tiedän ettei suhteesta tule mitään rakastan häntä silti. En ehkä niin palavasti kuin suhteen alussa, mutta rakastan häntä kuitenkin ihmisenä ja minulla on häntä ikävä. Aiemmista suhteista erotessani en enää tuntenut mitään näitä miehiä kohtaan, joten ero oli helpompi. Nyt tuntuu kuin sydäntä revittäisiin irti rinnasta :( Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa että se ihminen jota rakastaa eniten maailmassa, on myös se ihminen joka satuttaa niin paljon ja elämä hänen kanssaan on mahdotonta. Kumpa vain olisimme oppineet elämään toistemme kanssa...