Parisuhteessa tarvitaan sekä oman itsensä että kumppanin arvostusta. Kuinka moni teistä arvostaa (rakastaa) kumppaniaan? Vai onko asialla mitään vitun väliä? Ja onko ylipäänsä mitään järkeä kysyä asiaa tällä palstalla :D
Don't ask me..
Kuka uskaltaa vastata.. saa korvapuustin.
Don't ask me..
Kuka uskaltaa vastata.. saa korvapuustin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voiko vaihtaa korvapuustin johonkin sokerittomaan herkkuun? :)
Arvostaminen on todella tärkeää. Minä haluan miehen, jota voin "katsoa ylöspäin". En tarkoita, että kokisin itseni häntä alempiarvoiseksi tai huonommaksi tai joutuisin häntä jotenkin "kumartelemaan", vaan että mies on sellainen jota voin ihailla ja arvostaa.
Ja samalla tavalla toivon hänen kokevan itseni suhteen; että minä olen hänelle ihminen, jota hän ihailee ja arvostaa.
Oma suhteeni on niin alkuvaiheessa (1,5 kk), että on ihan liian varhaista puhua rakastamisesta ja rakastUmisenkin sijaan puhun vasta ihastumisesta. Mutta se pohjautuu juuri siihen, että arvostan kyseistä ihmistä (ja näytän sen hänelle), ja hän osoittaa teoillaan ja sanoillaan arvostavansa minua.
"Arvostus" tuntuu olevan naisten uusi muotitermi.
En ole ikinä kuullut, että mies puhuisi moisesta. Mitä tästä sitten pitäisi ajatella?
Kyllä minun exä puhui aina, että pitää arvostaa toista ja tukea, rakastaa tietysti ym. Minä arvostin miestä niin kauan, kun jäi kiinni pettämisestä. Että näin.
Voi jösses! Mistäköhä sitten johtuu, että elämäni varrella juurikin joka ikinen MIES jonka olen kohdannut, on kovasti korostanut sitä, että suhteessa täytyy arvostaa toista. Että arvostaa myös mm toise harrastuksia, työtä, yrittämistä, toista vanhempata tai mitä ikinä.... Siis hienoa asia, en ole eri mieltä. Mutta siis vahvasti miehillä käytössä oleva sana.
Arvostan kumppaniani enemmän kuin minua. Välillä täytyy sikikin oikein tsempata, etten unohda arvostaa myös itseäni.
Puoliso on älykös, kivan näköinen, rauhallinen, mukava lapsille, ahkera, rehellinen ja luotettava, rauhaa rakenteva, joustava, omat näkemyksetkin omaava jne. Vieläpä bonuksena ihan mahtava sängyssä. Minun ei koskaan missää tilanteessa tarvitse hävetä häntä, tai jännittää minkälaisia ratkasuita hän tekee. Kunha ei sisustusliikkeeseen yksin päästä.;)
Pyrin myös osoittamaan arvostustani. Kerron hänelle päivittäin, että hän on mielestäni ihana.
Tapasimme aikoinaan aikuisella iällä. Molemmat n. 35 paikkeilla. Takana niin pidemmät parisuhteet, lapset aiemmista suhteista kuin sitten sinkkuvuosiakin. Hitaasti edennyt suhde otti sitten jossain vaiheessa ison hypyn ja sitouduimme. Siitä on nyt kohta 10 vuotta aikaa. Tähän päivää mennessä meillä ei ole ollut edes yhtäkään riitaa, ja molemmat olemme häkellyttävän tyytyväisiä helppoon mutta mielenkiintoiseen elämäämme. Jospa se eka riita joskus tulee.=D
Minäkin arvostan miestäni, mutta hän arvosta silloin minua, kun itsekin saa jotain.
En tarkoita seksiä pelkästään.
Hän ei voi arvostaa, jos ei saa yhtä aikaa arvostusta. Minä arvostan sillonkin , kun en itse hyödy mitenkään.
Syyttelyä saankin useimmin ja tietty, kun riita tulee syyhän kokonaan on mun.