Ero miehille helpompaa?

Ehkä juuri tuolla tavalla mitä yllä mainitsit.
Yäk!

on miehille sen helpompaa, vaan helppous tai vaikeus riippuu, enemmän siitä kumpi on ollut halukkaampi erota ja minkä takia, eli syyt ratkaisevat, ei sukupuoli.
Miehesi on jo pitkään halunnut palata poikamiehen elämään ja koheltaa vapaasti naismaalimassa, eli hän ei ole ollut vielä kuitenkaan valmis vakiitumaan, vaikka olikin kenties uskonut olevansa, koska olette olleet yhdessä jo aika pitkään.
Kertomasi mukaan hän tekee juuri sitä mitä on halunnut tekevänsä, mutta niiden naisjuttujen sinulle kertominen osoittaa, vain hänen itsekkyyttään ja keskenkasvuisuutta ihmisenä.

Sinuna en pitäisi enää yhteyttä häneen, sillä hän jatkaa vain sinun kärsimyksiä, vaikeuttaen erosta toipumistasi.

Täälä on joskus hiukan vaikeaa kommentoida näitä juttuja, koska ihmiset on niin erilaisia.

Sinun esittämäsi tapaus on jonkin moinen stereotypia. Mies joka säntää uuteen suhteeseen mahdollisimman nopeasti kun edellinen on vasta päättynyt. Kokee varmaan nöyrryytystä, epäonnistumisen tunnetta yms.
Mutta miesten "opetettu" toimintamalli on toiminta.
Niin ratkeaa moni ongelma, toimimalla.
Tosin sinun tueksesi ja myös siksi että totuus tulisi esille, on sanottava, että se tuntuu kurjalta useimmista mieheistä (olettamus) koska oikeastihan tunnen vain itseni.
Onko tuo toimintamalli sitten osoitus "keskenkasvuisuudesta" vai siitä että miehet on oppineet että, eronnutmies joka jää tuleen makaamaan, saa naistenkin silmissä viimeisen nahjuksen niitin ottaansa.

Elämä on hiukan kimuranttia. Ole siinä sitten, kolektiivisesti yksilöllinen.
(enkös keksiny taas hienon sanonnan opetettujen ominaisuuksien taakasta)

iloista pyhäinpäivää kaikille ;)

itsekkin taidan olla tällä hetkellä eron kynnyksellä. Ja voin sanoa että se tuntuu yhtä raskaalta kuin aina ennenkin.
Tilanne jossa toinen ei olisi tulossa lainkaan vastaan, vaan pakottaa minut kärsimään enempi tai vähempi.
Ymmärrän sinua hyvin, ja sinun kipusi on minunkin. :( Se että toinen kumoaa kaiken koetun teoillaan, ja välinpitämättömyydellänsä on hyvin raskasta.
Pyydä häntä ottamaan sinut huomioon edes empatiasta.
Bless you.

Kyseessä on selkeästi vain näyttämisen halu, lähinnä tyyliin "Katso kuinka halutun miehen menetit" ja ehkä siinä samalla haetaan sitten jonkinlaista laastarisuhdetta omaan pahaan oloon.
Sellaiset suhteet taas hajoavat ennen pitkää, varmaan aika nopeastikkin ja sitten taas tarvitaan uutta lääkettä....kierre on valmis, naisia ehkä riittää aina hiukan aikaa kerrallaan mutta paha-olo ja tyytymättömyys kasvavat kokoajan ja se kaadetaan sitten tulevien naisten niskaan aikanaan.

Itsekkin olen kadottanut jonkin aikaa sitten yhden elämäni parhaimmista suhteista tyhmyyttäni ja ylpeyttäni, mutta en voi kuvitellakkaan ryntääväni etsimään uusia suhteita, tämä tuska ja suru on pakko surra pois ja ehkä sitten joskus joku kohdalle osuu jos on osuakseen, mutta ajatus siitä tuntuu nyt kuitenkin aika mahdottomalta.

Vanhoja suhteita,siis muistoja niistä jotka merkitsevät jotain tai ovat merkinneet, eivät miehetkään kadota, muut lyhyet tai merkityksettömät suhteet kyllä unohtuvat nopeastikkin, eiköhän se ole sama naisillakin.

Vaikea tietysti on puhua kaikkien miehien puolesta ja heidän suhtautumisestaan eroihin mutta kyllä aivan varmasti suurin osa suhtautuu toisin kuin ex-poikaystäväsi. Lienee jossain parinkympin korvilla ja ehkä se vain on niin että tuo henkinen puoli ei sitten ole vielä kehittynyt riittävästi, varsinkin kun huomaa että ei välttämättä se ole tässä reilusti tuplat vanhemassakaan iässä sitä mitä pitäisi olla.

En tiedä, koska olen nainen.
Mutta minulla on samanlainen kokemus kuin sinulla.
Pitkästä suhteesta mies lähti, koska halusi vapautta. Ja nyt sitä sitten piisaa näköjään kaikkien menetettyjen vuosien edestä.
Hän ei ole enää parikymppinen vaan pitkälti yli kolmekymmentä ja lapsiakin meillä on, mielestäni aika säälittävää käytöstä aikuiselta perheelliseltä mieheltä.
Olen pettynyt ja loukattu, mutta katson silti tulevaisuuten positiivisin mielin ja uskon, että minulle on vielä joku jossain.

on hyvin läheistä kokemusta tuollaisesta. Olen ollut kaikkea muuta parisuhteissa paitsi väkivaltainen. Minun kohdalla ainakin tuo kuulostaa merkiltä, missä hän olisi menettänyt "intohimon" jos on oikea sana kuvaamaan asiaa. Elikäs ennen kuin parisuhteen päättää niin etsii muita kumppaneita. Ollut muiden kanssa kaikin puolin tekemisissä, vaikka en ainakaan IKINÄ sitä myöntänyt. Kunnes umpikuja tulee vastaan, milloin huomaa ruohon vihreyden muuallakin ja päättää kokeilla jotain uutta. (itselle aina Hokemalla, kokeillaan tarpeeksi naisia ennen vakiintumista)
Kunnes se päivä tuli eteeni, että olisin ylikaiken halunnut jatkaa seurustelua 3v suhteen jälkeen. Tällä kertaa naiseni tunsi samoin mitä olin aikasemmin itsekkin tehnyt. Enkä ole viellä 7kk jälkeen asiasta toipunut.
Ei muuta kuin voimia sinulle.

Moi! Uskoisin, että jokainen ihminen käsittelee asioita eritavalla, mutta mielenkiintoni herätti se että onko miehille ero helpompaa. Itse olen kokenut saman 13 vuoden yhteiselon jälkeen, että toinen lähti itsenäistymään ja voin sanoa aidosti, että kyllä nämä asiat satuttavat miehiäkin. Se on kumma miten se lähin ihminen voi muuttua niin lyhyessä ajassa ja tulla sellaiseksi, että ajattelee vain itseään ja haluaa tehdä kaiken itse. Toivotan parempia hetkiä ja vointia, kyllä tästä vielä noustaa ja elämä hymyilee.

Eiköhän toi sinulle hehkuttaminen on joku säälittävä yritys saada sinua voimaan vielä pahemmin tai joku sairas tapa kohentaa omaa itsetuntoa. Luulen että hän vaan esittää sinulle, kai hänelläkin on paha olla. Ainakin minulla on aina mutta meitähän on joka lähtöön valitettavasti. Toi on aika yleistä että haetaan nopeasti joku toinen tilalle ns. laastarisuhde.

Voimia sinulle!