Päätin sitten että jospa sitä pitkästä aikaa kävisi baarissa kun kärvistelty himassa useampi kuukausi putkeen. Tarkoitus oli käydä muutamalla ja lähetä himaan. Noh, törmäsin sitten tosi mukavan oloiseen tyttöön baari tiskillä ja menin juttelemaankin. Jos jotain voi mennä pieleen niin menee-no alkoi sitten paniikkikohtaus kumpuamaan :D Onneksi kuppilan toisella puolella pyörivä kaverini äkkäsi minut ja tuli pelastamaan, mutta juttutuokiosta ei tämän tytön kanssa tullut enää mitään... En onneksi alkanut flippaamaan mutta näyän kuulemma tosi poissa olevalta aina kun näitä väliepisodeja sattuu-- no en tietenkään alkanut siinä selitellä että on paniikkihäiriö, ei liene paras keskustelun aloitus. Punnitsin nopeasti tilanteen, tyttö näytti melkosen kiusaantuneelta niin ei siinä muuta sitten kuin maisemien vaihtaminen...
Onko täällä ketään muita jotka alkaa flippaamaan aina kun joku yrittää ottaa kontaktia?? Mua on alkanut ärsyttää tämä tilanne nyt oikein toden teolla. En oo oikeen ikinä noista yhen illan jutuista perustanut ja haluisin vähintäänkin tutustua ihmiseen ennen kuin menee yhtään mihinkään suuntaan juttu. Semi "hidas" luonne ja noi paniikit van iskee aina just silloin kun pitäisi sosialisoitua... Ja alkaa tuntua joltain pahalta karmalta kun sama toistuua aina kun lähen jonnekkin ja tapaan jonkun. Ystävät kysyy että miksen seurustele....no johtuu ehkä tästä...PFFFFFF!!! Hajottaa
Onko täällä ketään muita jotka alkaa flippaamaan aina kun joku yrittää ottaa kontaktia?? Mua on alkanut ärsyttää tämä tilanne nyt oikein toden teolla. En oo oikeen ikinä noista yhen illan jutuista perustanut ja haluisin vähintäänkin tutustua ihmiseen ennen kuin menee yhtään mihinkään suuntaan juttu. Semi "hidas" luonne ja noi paniikit van iskee aina just silloin kun pitäisi sosialisoitua... Ja alkaa tuntua joltain pahalta karmalta kun sama toistuua aina kun lähen jonnekkin ja tapaan jonkun. Ystävät kysyy että miksen seurustele....no johtuu ehkä tästä...PFFFFFF!!! Hajottaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mieti onko jokin sellainen paikka, missä voisit tutustua toisiin ihmisiin niin "turvallisissa" oloissa, ettei paniikki pääse nousemaan. Seurusteleminen muiden kanssa voisi olla helpompaa baby steps -tyylillä, jossa voisit ottaa heti etäisyyttä jos tulee ikävä olo. Jos on hankalasta panikoimisesta kyse, kannattaa käydä juttelemassa siitä lekurille (ehkä olet niin jo tehnytkin).
Kiitos jeesistä!
Joo, oon käyny puhumassa ja on työn alla ollut jo pitkään. Mulla ei siis muuten iske noi attackit paitsi just noissa tietyissä tilanteissa. Tossa oli vielä tuhottoman pitkä päivä takana koska halloween,ym.... Ei yleensä oo tuntemattomien kanssa ongelmaa ja pystyn joskus heittämään läppääkin mutta mutta aina kun.... :/
Oon tietenkin voinut kehittää tästä jonkunlaisen pään sisäisen mallin/ itseään toistavan ennustuksen... Kyllä se vähän sapettaa kun kaikki tilaisuudet oikeasti kiinnostavan oloisten ihmisten kanssa menee lyttyyn siksi että iskee tää tyhmä oire ja tulee varmana semmonen kuva ettei mua muka kiinnostais yhtään...no siltähän se varmaan näyttää jos pälyilen vaan ympäriinsä tai tapitan hiljaa... Periaatteessa tästä ollaan itseironialla selvitty tähän asti mutta nyt alkaa jo kyrsiä aika huolella....
Tarkoitus ei ole esittää neuvomaan pätevää, mutta jospa antaisit sen paniikin vyöryä yli ihan reippaasti. Kirpaisee varmasti, mutta kun sen muutaman kerran tekee, niin ehkä se helpottaisi kun sen tulemista ei tarvitsisi pelätä. Ehkä se loppuisi kun sitä ei enää pelkäisi eikä yrittäisi estellä. Kohdalle sattuneiden silmissä voit ehkä vaikuttaa sen jälkeen oudolta, mutta myöhemmin voisi olla sitten helpompaa tutustua uusiin. Ja onhan paniikkihäiriö kaikille nykyisin ihan tuttu juttu. Jos kertoo panikoivansa, ei se ketään hätkäytä. Jos hätkäyttää, ovat joka tapauksessa väärää seuraa.
Mulla oli sama ongelma kaksvitosena, ei ollut edes vaikeuksia miesten kanssa, varsinkin flippasin, jos olin rakastunut ja toinenkin vaikutti siltä, muttei oltu vielä yhdessä ja sitten olen ollut suhteessa.
samankaltaiset ongelmat myös mulla. Olen 30v mies. Kiinostunut nainen saa minut paniikkiin jolloin punastun, sydän hakkaa, änkytän, kiusaannun ja toinenkin kiusaantuu. Monesti pakenen paikalta jonkun ilmiselvän tekosyyn turvin, jolloin vaikutan töykeältä, torjuvalta ja ei kiinostuneelta. Pitäisi kai hakea lääkäristä betasalpaajat
En nyt ota tässä kantaa mihinkään paniikkikohtauksiin tai siihen mitä joku reseptiä käteen tunkeva neuvoo, mutta jotakin käytännön yleispätevää tuli mieleen.
Hengitys. Eli miten hengität. Esim. kamppailulajien taitajat ja urheilijat tietävät sen merkityksen. Jos/kun jännität, niin silloin hengityksestäsi tulee sellaista nopeaa pintanykimistä, jolloin niskahartiaseutu menee kyyryyn ja sitä myöten menee se pääkopan sisältökin jumiin. Olotilasta tulee itseään ruokkiva noidankehä.
Tätä muistaakseni pidetään vanhana "taistele tai pakene" reaktiona.
Eli, "opettele" hengittämään? Syvältä palleasta, pitkään ja rauhallisesti. Menee nyt ehkä johonkin joogan tai meditaation tai sensellaisen puolelle, mutta jokatapauksessa syvä ja rauhallinen hengitys. Hartiat alas ja taakse. Näytät rennommalta ja ryhtikin paranee siinä samalla?
Noin muuten yleensäkin, nainen lukee lähestyvän olemuksesi nopeammin, kuin ehdit kissaa sanoa eli miltä näyttää ensivaikutelmasi? Kyyryssä oleva koira, jota vedetään hihnasta vai, selkä Rennosti suorana, hartiat alhaalla "irtonaisina", rauhallisesti, kaikessa rauhassa hengittäen. Muista vaikka näin, että nainen ei ole mikään loukkuun jäänyt petoeläin, jota pitää lähestyä kaartaen suojahanskat kädessä.
Noita hengitysohjeita ei aikoinaan antanut mikään satojen eurojen palkkiota kiskonut lääkäri tai konsultti vaan, palstatermiä käyttäen "jännämies" eli tässä tapauksessa pitkän linjan katutappelija, joka oli useasti hankalissa tilanteissa, missä piti pitää pää kylmänä.
Mulla noi beetat aiheuttaa aina närästystä, toisaalta stressaan myös aika lailla( se sitä hauskinta onkin kun koittaa pitää mind setin positiivisena ja näyttää ulospäin rennon positiiviselta kun mahassa jyllää happo-orkesteri :D )
Magnesiumia kokeillut tohon jännittämiseen ja jokseenkin toimii. Mieli pysyy virkeämpänä ja pysyn ainakin keskustelussa mukana vaikka muuten mieli heittäisi volttia. Auttaakohan tommoseen paniikkiin muu kuin ne positiiviset kokemukset ja jos ja kun niitä alkaa tulla niin alkaa luottaa itseensä vähän enemmän? Jos aloittaisi vaikka jostain kaveripiiristä, tutustuisi kaverina uusiin ihmisiin ja jos sitä kautta löytyisi....ääh en tiiä :D
Taidan jatkossa pysyä kotibile-akselilla ihan tuttava/kaveripiirin kanssa