Lapset eivät sovi yhteen

Ei ne lapset mitään velipuolia ole kun pitäisi olla sama äiti tai sama isä niin ovat velipuolia muuten ovat sinun lapsi ja naisesi lapsi eikä mitään puolikkaita. Kun mies on tehnut kaksi lapsta eri naisille niin ne ovat velipuolia tai naisella on kaksi lasta jolla eri isät niin ovat sisarpuolikkaita ei muuten.

Ihan totta,lapset ei määrää aikuisten elämää. Se on tahto vanhempien taskussa vielä tuonikäisillä!
Isompi, joka siis "suunniltaan" menee, pitäisi saada uskomaan ja tajuamaan, ettei nuorempi ole uhka eikä häneltä äitiä vie.
Rankkaa teillä tulee olemaan ainakin alussa, ja parisuhde on koetuksella. Siksi olisi hyvä hakeutua vaikka perheneuvolaan koko porukalla. Sieltä saisitte ihan arkipäivän vinkkejä miten pärjätä arjessa ja miten hoitaa parisuhdettanne joka tulee olemaan tosi kovilla.
Elämänmuutoshan on todellinen mullistus naisystäväsil apselle, joka ikänsä on vain äidin kanssa.elänyt. Ei ihme että hän reagoi! Koko tuttu maailma mullistuu! Lisäksi tuonikäisille tuonkin verran ikäeroa on todella suuri. 11-vuotiaan on vaikea olla 4-vuotiaan kaveri. Ennemminkin esikuva ja malli "isoista pojista". Vähän niinkuin idoli! Se, kutsutteko heitä velipuoliksi tai miksi hyvänsä on teidän yhteisen perheen oma sisäinen asia. Minä olen mieheni pojille "varamutsi", tai "mude".
Tarvitsette vahvaa tahtoa, joustavuutta ja paljon rakkautta niin tästä selviätte! Siksi olisitodella tärkeää hakea tukea ja apua asianatuntijataholta.
Älkääi hmeessä heittäkö kirvestä kaivoon tässä vaiheessa!

Hienoa. että yritätte, Mutta, lasten kanssa monesti hankalaa aluksi uusioperheessä.. Mitäs, jos yrittäisitte tehdä asioita kaksin, niiden omien lastenne kanssa. eikä vaan yhdessä. Ehkä lapsi kokee menettäneensä vanhempansa ja hänen huomion. Älkää luovuttako, aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii.

Pojillanne on niin paljon ikäeroa, että minkäänlaista kaverisuhdetta heille ei varmaankaan koskaan tule muodostumaan eli sitä ei kannata edes toivoa. Vanhemman on vaan nyt hyväksyttävä, että ei omistä äitiään yksin vaan äidistä riittää kaikille. Yksi ongelma varmaan on se, että jos pojat laitetaan nukkumaan samaan huoneeseen, niin vanhempi kokee toisen vievän hänen valtakuntanasa. On ihan normaalia, että vanhemmat lapset ihan perusperheessäkin stressaantuvat siinä vaiheessa kun nuoremmat sisarukset alkavat työntyä heidän reviirilleen. Naisen poika on saannut pitää reviirinsä melko vanhaksi ja siitä on sitä vaikeampi luopua.

Jos mahdollista niin hankkikaa niin iso kämppä, että saatte molemmille pojille omat huoneet ja sitten yhdessä panosttte lasten knssa koko kämpiän suunnitteluun..on aina helpompi aloittaa kokonaan uudessa yhteisessä asunnossa kuin siten, että jompi kumpi muuttaa toisen luo. Usein tämä ei ole mahdollista, mutta jos on, niin se voi helpotta asiaa.

Toinen asia on, että vanhempi lapsista on tulossa murrosikään j hänen oikutteluaan ei kannata ihan joka tilanteessa edes hyväksyä vaan häntä on vaadittava rauhoittumaan ja liika paapominen johtaa yleensä siihen, että lapsi huomaa saavansa tahtonsa läpi ja käyttää temppuiiluan hyväkseen.

Onnea matkaan, mikään perhe ei toimi jos sitä hoidetaan pelkästään lasten ehdoilla. Lapsi on lapsi ja aikuisten kuuluu tehdä päätökset tärkeistä asioista. Usein myös vähemmän tärkeistä.

Perheissä ei saisi koskaan mennä tilanteissa, että lapset päättävät aikuisten asioista! Yhden huoltajan perheissä näin saattaa helposti käydä. Lasta voidaan suojella liikaa, aikuisesta voi tulla liian "merkittävä" lapselle (ts.lapsi on liiallisen mustasukkainen aikuisen elämään kuuluville muille ihmisille). Aikuisen tehtävä ei ole olla lapsen kaveri vaan kasvattaja ja tuen ja turvan antaja. Nykypäivänä kasvatus on monesti pielessä siinä, että lapset päättävät asioista, joita heidän ei kehitystasonsa puolesta vielä edes pitäisi päättää. Tämä aiheuttaa myös turvattomuutta.
Uusperhetilanteissa lasten täytyy antaa rauhassa sopeutua uuteen perheeseensä ja sen jäseniin. Syntyviä ristiriitoja kannattaa yrittää rauhoitella ja laimentaa. Aikuinen(set) on kuitenkin se perheen pomo.
Toivottavasti ap:n tilanne ratkeaa ja tulette keskenänne toimeen. Päivänjatkoja.