On se sitten kumma, että aina tiettyyn aikaan kuukaudesta syttyy meidän perheessä sotatila, milloin mistäkin asiasta. Tarkoituksena ei ole koskaan loukata avopuolisoani, mutta jotenkin vaan pään sisällä kihisee siihen malliin, että on pakko saada vähän purkaa paineita pihalle. Ja sitten selvitellään asioita monta päivää. Aina on osattu puhua ja päästy eteen päin, jotenkin se vaan aina toistuu...
Kysyisinkin nyt teiltä arvon kanssasisaret (ja herrat tietenkin), kuinka selviätte näistä "punaisista päivistä", onko samanlaisia ongelmia?
Kysyisinkin nyt teiltä arvon kanssasisaret (ja herrat tietenkin), kuinka selviätte näistä "punaisista päivistä", onko samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
aikoinaan vastaavaa, jonka katsoin jo silloin johtuvan pääasissa vaimon tunnetilan vaihteluista "kuukausittain", eli ei mitään järkiperustetta riidanhalun takana. Hissukseen opin suhtautumaan niihin varsin tyynesti ja en mennyt enää niihin mukaan. Ei vaimo pitkään jaksanut riidellä yksinään ja yrittää aikaansaada riitaa tyhjästä.
Nykyisin riitelemme harvemmin kuin kerran vuodessa, silloin on myös asiaakin mukana ja se puhdistaa yleensä ilmaa, mutta ei aina.
Minä aikoinaan kyllästyin lopullisesti näihin yksipuolisiin sodanjulistuksiin. Itse olen enemmänkin rauhaa rakastava, enkä hirveän lujasti edes usko riitojen "puhdistavaan" vaikutukseen, saati että näkisin järkeä siinä, että tarkoituksella haastetaan riitaa tyhjästä.
Jossain vaiheessa nämä kuukausittaiset raivonpuuskat pahenivat, enkä saanut lopulta edes nukkua rauhassa, kun vaimo ei ollut saanut räyhättyä räyhäämistään loppuun siltä päivältä.
Hyväksi onnekseni kesämökkimme on lähellä (n. 40km) kaupunkiasuntoamme, ja voin hyvin käydä töissä myös sieltä käsin. Eräänä "räyhäiltana" pakkasin auton ja ajoin sinne. Mikä ihana rauha. Siitä lähtien miltei joka kuukausi, kun näen myrskypilvien kerääntyvän, minä yksinkertaisesti ns. vaihdan residenssiä. Vaimo näistä reissuistä joskus rähjää, mutta mitäpä eroa se tekisi, kun niinä aikoina hän rähjää kaikesta muustakin.
Noin muuten vaimo on varsin leppoisaa ja mukavaa seuraa, ehkä siksi tämä kuukausittainen "muodonmuutos" niin pahalta tuntuukin.
Esimerkiksi eräissä afrikkalaisissa kulttuureissa asia on ratkaistu siten, että kuukautisten ajaksi kylän naiset sijoitetaan erilliseen, kylän ulkopuolella sijaitsevaan leiriin, josta he eivät saa poistua, ja jonne miehillä ei myöskään ole asiaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan metodi on mielestäni suorastaan nerokas, ja ihmettelen suuresti, miksi sitä ei sellaisenaan sovelleta myös kehittyneempinä itseään pitävissä yhteiskunnissa.
Autiolle saarelle vaan kaikki naiset tiettyyn aikaan kuukaudesta,niinkö??Eihän se tietenkään mukavaa ole,jos säännöllisesti joutuu naisen raivon kohteeksi.Mutta oletteko miehet ajatelleet,että naisenne saattaa kaivata juuri tuolloin miehen syliä.Aina ei kannata juosta suinpäin pakoon.Se pahentaa asioita entisestään.Monet naiset kärsivät hellyyden puutteesta ja osoittavat sen mitä oudoimilla tempauksilla.Tsemppiä vaan kaikille!!!
No, kun työt pitää tehdä. Ei se oikein auta, että pelkästään kuukautisten ajaksi sijoitetaan erilleen. Mielestäni pahin aika onkin ennen kuukautisia. Kuukautisten aikana olo onkin jo seesteistä. Tämä ei tietenkään ole samoin kaikilla. Eli jos kuukautiset kestävät 4-5 päivää ja sitä ennen 5-7 päivää epävakaista oloa, niin 9-12 päivää voisi olla toisaalla. Eli miehen kanssa 18-21 päivää. Tosin ehkäisy pidentää tätä aikaa, koska monesti pillerit sun muut lyhentävät kuukautisia.
Olisi todella nerokasta. Miehet hoitasivat kotia ja kaikkia juoksevia asioita sillä välin. Ehkä miehet alkaisivat arvostamaan enemmän kotitöiden hoitoa. : )
mies rähisee, niin hän on aggressiivinen, väkivaltainen, impulssihäiriöinen, juoppo ja pontentiaalinen vaimonhakkaaja, jota taatusti ei tule halimaan kuin paikalle soitettu poliisi, joka vie putkaan.
Jos nainen tekee saman, niin hän kaipaakin vain hellyyttä ja syliä?
Vihamielinen käytös on vihamielistä käytöstä, ei miehillä sen suhteen useinkaan ole sen parempi toleranssi kuin naisillakaan.
kun puolet kuukaudesta on miehen kanssa ja toisen puolen toisaalla, voi rakkauskin olla sitten tavatessa hehkeämpää. Kun nainen tulee rentoutuneena kotiin ja pelastaa miehen tiukasta työputkesta (työ kotityöt lastenhoito koululaiset), yhdessäolo voi olla tosi antoisaa. Tosin mietityttämään jää tulisiko enemmän uskottomuutta, koska nainen ei ole saatavilla kuin puolet kuukaudesta.
Mutta yritä nyt siinä mennä halaamaan ja lohduttamaan, kun tönitään vaan pois ja sanotaan että älä lässytä. Ei sellainen juuri rohkaise hellyydenosoituksiin. Paikalta poistumiseen kyllä.
No,eihän se itsetuntoa kohota jos pois ajetaan.Itse kyllä ottaisin kaikki halit avosylin vastaan.Meitä on moneen junaan...
mutta ei se mies minnekkään vieraisiin mene, ei se yksinkertaisesti ehdi ja jaksa. Mutta hyvää tekisi miehelle....Ehkä arvoistaisi edes vähän kotitöitä.
No ,miksi eivät. Hehän ovat hyviä delegoimaan asioita ja tehtäviä. Voivat valittaa kohtaloaan naapurin rouvalle, joka sitten auttaa mies ressukkaa ja......
Hei Doris!Eihän itselleen mitään voi.Pakkohan se on joskus höyryjä päästellä.Mutta onhan se kurjaa ja väärinkin että puoliso joutuu aina hyökkäyksen kohteeksi.Itse olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen ja kun se aika kuukaudesta tulee,puran kiukkuni johonkin muuhun kuin mieheeni.Teen esim.kodin suursiivouksen tai teen pitkiä kävelylenkkejä.Ihan vaan yksin oleminen ja jokin mielekäs tekeminen auttaa.Ei ole helppoa tämä naisen elämä,jos ei miehenkään.