Olen 19-vuotias ja mieheni on 25-vuotias. Hänellä on 7-vuotias poika, joka on miehelläni joka toinen viikonloppu. Vaikka pidänkin lapsista, en oikein tiedä miten suhtautua mieheni lapseen. Itselläni lapsia ei ole. Olisiko parempi olla vain kaveri vai jotain äitipuolen tapaista? Mm. komentaminen tuntuu minusta vaikealta.
Poika sinänsä ihan mukava, mutta tunnen olevani hieman eksyksissä. Ollako "äiti" vai sitten vain isän kaveri. Ja sanoa suoraan se myös tuolle pojalle, etten ole äiti oikeasti, mutta tykkään hänen isästään ja hänestä myös?
Ymmärtääkö 7-vuotias tällaista selittelyä?
Poika sinänsä ihan mukava, mutta tunnen olevani hieman eksyksissä. Ollako "äiti" vai sitten vain isän kaveri. Ja sanoa suoraan se myös tuolle pojalle, etten ole äiti oikeasti, mutta tykkään hänen isästään ja hänestä myös?
Ymmärtääkö 7-vuotias tällaista selittelyä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä vanhemmaksi poika kasvaa, sitä enemmän se sinusta tykkää. Kokemusta on ;) pidä tiukkoja vaatteita ja ole aina seksikkään näköinen, niin poika on jo 13v aivan lääpällään suhun! 16v se on jo mies ja voit leikkiä sillä mielesi mukaan.
Jos aloittaja olisi kaivannut mautonta provoa, hän olisi varmaan sellaista pyytänyt....
Itsellä on tulossa sama tilanne ensimmäistä kertaa, tosin poika täyttää vasta kohta 5. Isähän minä en sille ole, enkä tule koskaan olemaan koska sellainen on jo olemassa. Toisaalta olen sitä mieltä että minunkin tulisi pystyä tarvittaessa komentamaan, jos on tarvis. Pojan äitikään ei voi aina olla paikalla ja huomata kaikkea. Jonkinlainen kaverimainen rooli kai olisi kuittenkin hakusessa. Eipä olekaan ihan yksinkertaista tämä.
Olet vaan oma itsesi. Ja Vastuullinen aikuinen lapsen elämässä.
Ihmisen roolit vaihtelee elämässä/parisuhteessa paljon. Et ole kokoajan jossain roolissa vaan. Lapsi ymmärtänee kun selität että et ole hänen biologinen äiti, mutta välität hänestä hyvin paljon ja riippuu mistä olette keskustelleet, että osalistutko hänen kasvatukseen myös. Tärkeintä on että on lapsella on läsnä turvalliset aikuiset. Eli sinulla on iso rooli ja tärkeä rooli. Hyvin ymmärrettävää, jos et pysty olemaan läsnäoleva ja turvallinen aikuinen tälle lapselle. Sitten sun pitä kertoa se laosen isälle.
Riippuu paljon lapsesta ja mitä hän kaipaa/tarvitsee juuri nyt, isällä ollessaan. Yritä simuloida hyvä isosisko-roolia, siis tarvittaessa tomera auktoriteetti, joskus myös kiva kaveri vaikkapa ulkona ollessanne (esim. huvipuistossa), ja kuuntelija/lohduttaja jos huomaat että sellaista tarvitsee. Tuntosarvet pystyyn, luota itseesi!
Aikuisen ihmisen malli paras esikuva.
Hei, minusta sulla on kiva suhtautuminen:). Ihanasti sanottu, että pidät isästä ja lapsesta myös, kerro ihmeessä se lapselle:).
Oma lapseni on ollut jo vanhempi erotessamme, mutta ainakaan itse en tulevia kumppaneitani miettiessä toivo uutta isää ja varsinkaan komentelijaa - vaan ihmistä, joka rauhassa voi luoda omannäköisensä terveen suhteen lapseeni. Esimerkiksi pleikkaa lapsen kanssa pelaava komistus olisi kiva:)
Sitä en tiedä, mitä sinun miehesi toivoo, mutta minä pidän lapseni äitinä minua, ja jos jonkun täytyy olla vanhempi, niin teen sen homman ihan mielelläni. Toisenlaisia vanhempia ja eri tavoin ajattelevia löytynee kuitenkin:)