Ollaan tapailtu aivan ihanan miehen kanssa nyt suurin piirtein neljä kuukautta. Aluksi hän kertoi, miten ihana olen ja jaksoi helliä minua pienillä huomion osoituksilla. Ajan myötä hän ei ole enää osoittanut huomiotaan niin voimakkaasti, mutta silti yhteiset hetket joita ollaan viettetty ovat olleet hienoja ja mieleenpainuvia kummankin mielestä. Nyt yhtäkkiä, kun juttu on muuttunut ja muuttumassa entistä vakavammaksi, niin hän sanoo, ettei tiedä mitä tuntee, välittää kuulema kyllä, mutta ei tiedä kuinka paljon, eikä myöskään tiedä, että voiko seurustella... Ympärillä olevien ihmisten mielestä me ollaan varmasti seurusteltu jo useampi muutaman kuukauden verran, mutta keskenämme me ei olla siitä kunnolla koskaan sovittu. Nyt en vaan tiedä mitä pitäisi tehdä... Pitäisikö antaa hänen mennä, koska sattuu äärettömän paljon ajatuskin siitä, että me vain hengailtaisiin yhdessä ja silti toisen tunteet eivät ole hommassa mukana kunnolla. Vaikka toisaalta taas saattuu vielä enemmän ajatus siitä, ettei tämä ihminen enää olisi vierelläni. Mitä teen? Auttakaa hyvät ihmiset... Tämä on sietämätöntä, koska silti on itse koko sydämmellään jutussa mukana...
Järjetöntä!
Stella
111960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
näyttäisi, että hän ei ole vielä valmis sitoutumaan, joten hän ei koe riittävän vahvoja tunteita sinua kohtaan, vaikka myönteisiä tunteita sinua kohtaan hänellä onkin.
Tai hänelle on tullut ihastumisen jälkeinen, arkisuuden huomaaminen ja sitä kautta paniikki vakinaistaa suhdettanne, jättäisi suhteen kaiketi mieluusti ennalleen, eli sinut varalle.
Mä olen melkein samanlaisessa tilanteessa kuin sä. Ollaan tapailtu muutama kuukausi ja vietetään todella paljon aikaa yhdessä. Ympäristö on sitä mieltä että me seurustellaan, mutta mies ei sitä voi myöntää. Ei kuulemma ole valmis vielä.
Kyllähän se mua kaivertaa, koska haluaisin kuitenkin että oltais "virallisesti" pari. Mut toisaalta, meillä on hirveän hauskaa yhdessä, joten minkä takia pilaamaan sitä turhilla paineilla. Olen yrittänyt suhtautua asiaan niin, että miehillä se toiseen ihmiseen sitoutuminen vaan kestää ehkä vähän kauemman kuin meillä naisilla, ja kyllä hän sen sitten loppujen lopuksi jossain vaiheessa myöntää että me seurustellaan.
Että antaa vaan ajan näyttää.
Tsemppiä sulle :)
Miehelläsi on luultavasti sitoutumisvaikeuksia tai sitten hän on vaan ahdistunut jostain. Ehkä tauko tai jopa suhteen lopettaminen olisi varteenotettava vaihtoehto tässä tilanteessa. Kyllä se perässä juoksee jos ei halua menettää.
Kannattaisi joka tapauksessa selvittää tämä asia aika nopeasti, itseluottamushan tuosta kärsii..
Puhukaa toistenne kanssa niin eiköhän asiat selviä.
Voimia sinulle!!
Onkohan poikaystävillänne ex vielä mielessä? Oma entinen poikaystäväni on "seurustellut" eli viettänyt tosi tiiviisti aikaa (matkojakin) nykyisen tyttöystävänsä kanssa mutta homma vaikuttaa jotenkin samalta. Poika on jatkuvasti yhteydessä myös muhun ja ei edes kertonut seurustelustaan. Nyt homma on kai kaatumassa..kuulemma on vain seurustellut mut ei tunteella.
Tähän juttuun ei kyllä liity kolmatta osapuolta. Hän tuomitsee kovin jyrkästi kaiken tuollaisen yhtä aikaa monen ihmisen kanssa virittelyn... Ensi tapaamisella hän varmisti minulta, että olen ihan täysin varmasti sinkku ja kertoi, ettei voisi ikinä tapailla tyttöä, jolle ei riitä yksi mies kerrallaan. Näin siksi, koska hän ei voisi ikinä "lämmitellä" kahta naista yhtä aikaa...
..jos sun tilanne ei ole näin mutta jollain saattaa olla:
entinen poikaystäväni ei kertonut mulle, että seurustelee ja luonnollisesti ei myöskään tyttöystävälleen että on yhteydessä muhun. Kuulin seurustelusta hänen kaverilta vahingossa ja kaverini taas jutteli tytön kanssa ja oli ihan ihmeissään kun tyttö ei tiennyt mitään kenen luona/kanssa poikaystävä oli ollut kun sanoi näkevänsä kavereita.
Ole välinpitämätön. TEPSII!!!
Tarinasi on kuin mun elämästäni.
Joku sulle vastasikin, että ole vaikeasti tavoiteltava eli pidät tauon viestittelyssä/soitteluissa. Kyllä kuule tehoaa melko varmasti. Heti kun miehen jättää "rauhaan", hän kummasti ottaa yhteyttä.
Näin kävi minullekin juuri tällä viikolla. Sain viikon tauon jälkeen mieskaveriltani (jonka kanssa meillä meneillään samantapainen "juttu" kuin sullakin) viestin, jossa ihmetteli kun on ollut hiljaista... Jätti viikko sitten vastaamatta "vakavaan" tekstiviestiini. ...Nyt vuorostani pidän häntä jännityksessä... Ehkä vastaan tekstariinsa joskus vkl, ehkä ens viikolla.
Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta jos mies ei osaa päättää, missä mennään, mitä tämä meidän tapailumme on, niin ihmetelköön rauhassa mun hiljenemistäni. Mielestäni rehellisyys näissä asioissa on ainoa oikea tie. Jos toinen vaikuttaa mahdottomalta kumppanilta mihinkään vakavampaan suhteeseen, olisihan se reilua kertoa hänelle suoraan. Toisen varpaillaan ja varalla pitäminen on...alhaista.
Sulle oikein hyvää jatkoa ja selvittele puhumalla asiaa ja jos ei auta, unohda mies. Tiedän, se ei ole helppoa kun on tunteita. Muttei itseään kiusata kannata, tiedäthän!
luettuani juttusi, tuntuu ettet pahemmin arvosta miehen omaa itsenäisyyttä. Jokseenkin mieleeni jäi tunnelma, että "painostat"miestä välittämään ja hellimään etc..
Jos haluat että miehesi ylipäätään pysyy kainoalossasi, niin anna hänelle omaakin aikaa olemiselle ja tunteiden läpikäymiselle...jotkut miehet ahdistuvat jos vaaditaan noinkin lyhyen seurustelun jälkeen jo vannomaan ikuista rakkautta...ymmärrän täysin jos miehesi ei vielä tällä hetkellä tunteistaan puhu, olen huomannut, että alle vuodenkin kestäneissä suhteissa ollaan vasta ihastuneita, ne tunteet tulevat, kasvavat ja vahvistuvat aikanaan.
Olen pahoillani jos tämä tuntuu pahalta lukea, mutta miehet eivät ole välttämättä aina ihan yhtä nopeatempoisia kuin me naiset. Omaa aikaa kun antaa, niin sitä kullan näkemistäkin alkaa arvostamaan...mutta kukapa tykkäisi olla kahlittuna....?
Tarinassasi kerroit vain omia visioitasi ja jokseenkin tuntuu että haaveilet jostakin elokuva-suhteesta...keräilet ilmeisesti muiden ihmisten näkemyksiä, kulissiako olet rakentamassa? arki on koittanut, siihen kannattaa herätä nyt ennen kuin tipahtaa liian syvälle pettymykseen...elikkäs jos kerran pahalta tuntuisi jättää mies, niin varmasti yhtä pahalta tuntuu luovuttaa aikaakin miehen omalle elämälle, mutta se on mielestäni suhteen perusta, omaakin elämää ihminen kaipaa, jolloin asioita voi selventää joko yksin tai kavereiden kanssa. tsemppiä kuitenkin, toivon että saatte kaikki sujumaan parhain päin.
Asumme eri kaupungeissa. Siinä tilanteessa toista on mahdotonta kahlita liikaa, sillä kummallakin on oma elämä omassa kaupungissaan. Vaikka olisimme samassa kaupungissa yhtä aikaa, niin ei se estä meitä olemasta erillämme omien ystävien kanssa. Luotan häneen täysin ja tiedän hänen luottavan minuun. Voi todella olla, että luottamus omaan itseeni ja päätöksiini ei ole aina hirvittävän korkea, kun jotakin tämän suuntaista tapahtuu, mutta kenelläpä se olisi, kun elämä potkii... Muutaman viime päivän aikana olemme jutelleet todella paljon asioista, enkä minä todellakaan ole ollut se, joka on yhteyttä ottanut. Lisäksi hän on tehnyt tekoja, jotka kertovat, että hän ajattelee minua ja yhteisiä juttuja, joita aikaisemmin on tiellemme osunut. On vaikeaa tarkastella itseään aina hirvittävän objektiivisesti, en usko, etä siihen pystyy kukaan, joka on kovin ihastunut, eivätkä kaikki teot ole aina loogisia, siksi on mielestäni ihanaa, kun voi kirjoittaa kokemuksistaan ja saada ehkä hieman uusia näkökulmia asioihin. Se selvittää kummasti ajatuksia ja saa huomaamaan, ettei ole ainoa ihminen tämän maan päällä, jolla on saman suuntaisia kokemuksia.
Parisuhteet on aika hankalia asioita eikä niihin juuri mitään neuvoja voi antaa kun ei itse oo siinä samassa tilanteessa. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen suhde on erilainen..
On hyvin mahdollista että miehesi ei vaan oo kypsä tai valmis sitoutumaan, syy siihen voi olla ihan mikä vaan. Se ehkä selviäisi jos puhuisitte tästä asiasta, tietääkö miehesi miltä sinusta oikeasti tuntuu? Ja ainahan voi vaan antaa tilanteen rauhoittua vähän aika, saa mieskin selvittää päähänsä rauhassa.. Eihän sitä tiedä, sehän voisi jopa ”herättää” jos tapaamiset vähenee ja soittaminen loppuu.
Loppujen lopuksihan se on vaan yhdestä ihmisestä kiinni, sinusta itsestä..