Olen nyt tapaillut erästä miestä n. viiden kuukauden ajan. Päätimme jo parin viikon tapailun jälkeen, että olemme "inclusive" eli ei muita naisia/miehiä. Samalla silloin päätimme, että olemme "vain me" eli ei seurustella, ainakaan vielä. Olen ihan tosissani ihastunut häneen ja tiedän, että hänkin minuun. Nyt minulla on parin viime kuukauden aikana alkanut pyöriä mielessä, että haluaisin oikeasti seurustella. Minkään ei tarvitsisi välillämme muuttua, mutta olisi mukava kysyjille vaan suoraan vastata että "joo seurustellaa, hän on mun poikaystävä, yms" kuin selittää jotain epämääräistä.
Hän yli kuukausi sitten humalassa illalla mainitsi jotain seurustelusta ja sanoi sitten heti perään että puhutaan asiasta huomenna selvinpäin. Noh, aamulla hän ei sanonut mitään ja minä sitten samana iltana otin asian varovasti esille, ja pitkän keskustelun jälkeen lopputulos oli ettei hän haluakkaan vielä seurustella. Olin kovin pettynyt, sillä olin koko päivän odottanut, että hän sanoisi haluavansa seurustella. Hän kuitenkin sitten sanoi että meidän juttumme ei ole kaukana enää seurustelusta (mitä ikinä seurustelu hänen mittapuullaan sitten meinaa, koska minulle tämä sitä jo on) ja että minun pitäisi odottaa vielä hetki että hän olisi valmis.
No, niinkuin sanoin niin tuosta keskustelusta on jo yli kuukausi ja asiasta ei ole sen koommin puhuttu. Minä en enää viitsi ottaa asiaa puheeksi, sillä en halua olla painostava. Olen toisaalta aika varma, että hänkään ei tule asiaa ottamaan esille ja se harmittaa minua.
Miltä tämä teistä vaikuttaa? En keksi syitä miksi hänelle on niin vaikea kutsua meidän suhdetta seurusteluksi, kun se sitä kuitenkin periaatteessa on. Pidän hänestä kovasti, mutta välillä mietin olenko sittenkään tyytyväinen vain olemaan hänelle "joku vaan" Emme ole tavanneet toistemme perheitä (jota minä en siis haluaisi edes) ja hän ei ole ikinä esitellyt minua ystävilleen, vaikka samoissa paikoissa pyörimmekin ja emme ikinä käy missään kahdestaan, olemme aina vain jommankumman luona.
Hän yli kuukausi sitten humalassa illalla mainitsi jotain seurustelusta ja sanoi sitten heti perään että puhutaan asiasta huomenna selvinpäin. Noh, aamulla hän ei sanonut mitään ja minä sitten samana iltana otin asian varovasti esille, ja pitkän keskustelun jälkeen lopputulos oli ettei hän haluakkaan vielä seurustella. Olin kovin pettynyt, sillä olin koko päivän odottanut, että hän sanoisi haluavansa seurustella. Hän kuitenkin sitten sanoi että meidän juttumme ei ole kaukana enää seurustelusta (mitä ikinä seurustelu hänen mittapuullaan sitten meinaa, koska minulle tämä sitä jo on) ja että minun pitäisi odottaa vielä hetki että hän olisi valmis.
No, niinkuin sanoin niin tuosta keskustelusta on jo yli kuukausi ja asiasta ei ole sen koommin puhuttu. Minä en enää viitsi ottaa asiaa puheeksi, sillä en halua olla painostava. Olen toisaalta aika varma, että hänkään ei tule asiaa ottamaan esille ja se harmittaa minua.
Miltä tämä teistä vaikuttaa? En keksi syitä miksi hänelle on niin vaikea kutsua meidän suhdetta seurusteluksi, kun se sitä kuitenkin periaatteessa on. Pidän hänestä kovasti, mutta välillä mietin olenko sittenkään tyytyväinen vain olemaan hänelle "joku vaan" Emme ole tavanneet toistemme perheitä (jota minä en siis haluaisi edes) ja hän ei ole ikinä esitellyt minua ystävilleen, vaikka samoissa paikoissa pyörimmekin ja emme ikinä käy missään kahdestaan, olemme aina vain jommankumman luona.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tarkoitit varmaankin päinvastoin että olette "exclusive" jolloin olette toistenne kanssa yksinoikeudella muihin nähden.
Mutta joo, eipä tähän hirveästi ole neuvomista koska vain sinä itse tiedät, kuinka kauan ja minkälaista tilannetta haluat sietää. En tiedä kannattaako tosiaan painostaa asiassa, hyviä merkkejä kuitenkin on miehen puolelta se, että hän ei mitenkään absoluuttisesti vastusta seurustelun ajatusta ja tavallaan käytännössä kuitenkin jo seurustelette. Tietysti jos hän kovin pitkään "piilottelee" sinua kavereilta ja sukulaisilta niin homma alkaa haiskahtaa, mutta ei voi muuta kuin katsoa jonkin aikaa ja vetää sitten johtopäätökset.
Yksinkertaista. Varmaan pitää sinusta jonkin verran, mutta haluaa pitää 'takaporttia auki', jos vastaan tulee parempi.
Jos kaikki on kunnossa, niin kyllä tuossa ajassa on jo tutustunut toiseen sen verran, että pitäisi tietää haluaako olla toisen kanssa. Eihän kuitenkaan ole vielä kyse avioliitosta tai kihlauksesta, joka vaatii pidemmän tutustumisajan.
Itse tiedät, mitä olet valmis suhteessa hyväksymään.
Oletteko kovin nuoria?
Joo exlusive tarkoitin siis, heh. Hän ei siis kavereiltaan minua mitenkään piilottele, ihan halailee minua heidän nähden, mutta ei ole koskaan minua heille sen kummemmin esitellyt, mikä on mielestäni ehkä vähän outoa. En ymmärrä miksi seurustelu on hänelle niin iso juttu koska tosiaan, kyse ei ole mistään loppuelämän sitoutumisesta. Olemme molemmat reilusti päälle parikymppisiä, joten kyseessä ei voi enää olla mikään "villi ja vapaa"-syndrooma. Minusta tuntuu että olisi pitänyt pistää poikki jo aikoja sitten sillä haluan miehen joka haluaa oikeasti ja tosissaan olla kanssani, mutta on vaikea lopettaa suhdetta, kun vielä on tunteita.
Ja käy kyllä ihan järkeen tuo että hän odottelisi jotain parempaa, ja tuntuu hirveän pahalta ajatella, että se mies jonka kainalossa nukun öisin, pitää minua siinä vain siihen asti kunnes löytää paremman...:(
Auttaisiko, jos otat hieman etäisyyttä häneen? Otat hieman omaa aikaa, katkaisematta suhdettanne. Saat itse miettiä rauhassa, mitä haluat ja mitä olet suhteessanne valmis hyväksymään. Ja tavallaan annat hänelle myös tilaa ja mahdollisuuden kaivata sinua. Ehkä pieni paussi saa hänet tekemään päätöksiä?
Nyt en taas ymmärrä, että miten tuo eroaa seurustelusta :o
- olette ihastuneita toisiinne
- olette sopineet, ettei muiden kanssa enää olla
- vietätte aikaa yhdessä ja ilmeisesti seksikin kuuluu yhdessäoloon
- olette muiden (hänen ystäviensä) silmissä pari
Mitä on se myyttinen 'seurustelu' jota tuon lisäksi vielä toivoisit?
Ainakin kavereillesi voit sanoa seurustelevasi. Te seurustelette, sinä seurustelet, mies haahuilee henkisesti eli haluaa samanaikaisesti olla vapaa ja sitoutua yhteen naiseen. Eli mies seurustelee mutta ei kestä sitä että seurustelua sanotaan seurusteluksi.
Minäkin kehotan irtiottoon, sanot pojalle että haluat miettiä omaa elämääsi ja haluat vähentää tapaamisia. Älä ole jeesnainen kuten tähän asti (=liian helppo rakastunut nainen). Odota taika sanaa "seurustelu" ennen kuin palaat 100 %.
Miksi ihmeessä pitäisi kertoa kavereille seurustelevansa, jos mies EI halua seurustella???????
No sehän on siksi, että hän haluaa voida olla rehellinen tavatessaan muita naisia, ettei seurustele.
Veikkaan, ettei hän ole täysin uskollinen sinulle.
Ymmärrän itseasiassa häntä melko hyvin. Halutaan rusinat pullasta.
Hän haluaa ns vakituisen parisuhteen hyödyt, ilman haittoja, mutta niin että voi kuitenkin katsella muita naisia. Hän haluaa sinun sulkevan muut miehet pois tuolla inclusive/exclusive asialla, koska ei kuitenkaan tykkää ajatuksesta sinun deittailevan samaan aikaan muiden kanssa.
Itsekin olen harrastanut vähän samantyylistä toimintaa, mutta en ole edellyttänyt, että nainen on uskollinen. On mukavaa, että on joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja välillä tekee jotain kivaa. Kuitenkaan en halua menettää mahdollisuutta satunnaiseen hauskanpitoon esim työmatkoilla.
Jos hän onkin varattu
Oletko varma että mies on vapaa?
Satavarma, me siis pyörimme samoissa porukoissa ja meillä on yhteisiä kavereita ja tuttavia, hänen olisi mahdotonta seurustella minulta salaa. Asumme myös suht pienellä paikkakunnalla, joten joku olisi varmasti tietoinen jos hänellä olisi joku toinen.
Juuri tämän takia en suostu deittailemaan nykytyyliin. Että tapaillaan, hengaillaan, tekstaillaan, pussaillaan, sekstaillaan, ja sitten pitää taas odottaa epävarmuudessa että mitäs tää oikein on.
Jos mies haluaa olla mun kanssa, se on sitten seurustelua. Ensin toki tutustutaan mutta ilman seksiä ja hänen pitää olla tosissaan. Arvostan todella paljon sitä että mies soittaa ja pyytää treffeille - tekstari ei ole mitään! Se ei vaadi eikä maksa mitään laittaa naiselle pari sanaa että hei tule mun luokse ja nainen juoksee kuin käskystä... (Tätä tapahtuu kaveripiirissäni jatkuvasti. Ei näistä mitään suhdetta tule kun mies saa kaiken mitä haluaa ilman sitoutumista ja vastuuta.)
Ei, mun kanssa tämmöinen peli ei vetele. Miehen tulee kohdella mua alusta asti hyvin, ja sitten kun aika on, sopia suhteemme laadusta ilman vastentahtoisuutta, esitellä kavereille ja perheelle tyttöystävänä, kertoa kaikille olevansa varattu. Ja seurustelun tarkoitus mulle on selvittää voitasiinko mennä naimisiin, ei hengailla päämäärättömästi 7 vuotta jonka jälkeen mies ilmoittaa ettei hän haluakaan perustaa perhettä eikä kyllä oikeastaan rakasta mua.
Näistä asioista pitää puhua heti, sävelet selviksi jo alkumetreillä, niin ei tarvitse elää epävarmuudessa siitä mitä se toinen oikein meinaa.
(Huom. Puhun tietenkin vain omasta elämästäni - minä kun haluan naimisiin ja perustaa perheen. Siksi tarvitsen miehen joka haluaa samaa eikä jahkaile loputtomiin.)
Sinä Nti numerosarja, hienoa että sinun laisiasi vielä löytyy. Moraali on hukassa niin keski-ikäisillä kuin heidän pojillaan ja tyttärilläänkin. Olen ymmärtänyt että esim irtosuhteet ovat paheksuttavia tyttöporukoissa, mutta jos tosikomea poika lähestyy, sellaisen kanssa huoraaminen onkin ihan OK ja WAU. Toivottavasti olen ymmärtänyt väärin..
Ei ole tyttösten asia koettaa miellyttää jotakuta pojankloppia sängyssä ja sen ulkopuolella loputtomiin, peläten kysyä ihan ilmiselviä kysymyksiä joista pitäisi ottaa selvää ennen sänkyyn menoa. Aletaan kännistä ja yhdynnästä ja sitten ollaankin ihan ymmällä että "tykkääköhän toi toinen musta" jne. No kuten sanottu ei valitettavasti sinkkuuntunut 40 äiti-ihminen ole tuosta juuri yhtään viisastunut, itsekin tiedän fiiliksiä asian tiimoilta.
Jep, ihmiset ovat aika pihalla nykyään... Olen ihmetellyt samaa, että sanotaan että minä etsin sitä oikeaa rakkautta tositarkoituksella, mutta lähdetään ensimmäisen hyvännäköisen miehen tai naisen matkaan, ja sitten itketään ja ihmetellään kun siitä ei tullutkaan mitään. Joo joo, totta kai pitkiä suhteitakin alkaa näin, ei sitä kukaan kiellä, mutta kun itse ei halua tätä riskiä ottaa, saa kuulla olevansa liian arka ja "ethän sä koskaan tule löytämään ketään".
On pakko olla muukin tapa tavata ja tutustua kuin epämääräinen hengailu ja toisen intiimialueiden kimppuun käynti. Tuntuu että niin monet vain seilailevat maailmassa tahdottomina olioina ja asiat "vain tapahtuvat"... Ei - me voimme itse päättää mitä teemme ja kenen kanssa, huonoon epämääräiseen kohteluun ei tarvitse suostua, ja aikuisten ihmisten pitää saada kysyä suoraan mitä toinen aikoo. En voisi kuvitellakaan että tapailisin jotakuta kuukausia tietämättä seurustelemmeko vai emme...
Ihmiset on ihan pihalla nykyään.