Nyt kun on helposti masentavin ja ärsyttävin kuukausi, eli marraskuu yllämme, on tullut aika nostaa seuraavanlainen kissa pöydälle.
Eli, kumpi sinua ottaa päähän enemmän:
Se että se kaunis nainen/komea mies/tai muuten vain mielitiettysi valitsee sinua paremman näköisen kumppanin vaiko rumemman?
Tai asiaa voi kysyä myös niin, että kumpi ottaa enemmän päähän, sekö että näet naisen ruman miehen kanssa, vaiko komean miehen kanssa.
Miten vain, mutta idea lienee selvä?
Molemmissa on puolensa.
Jos näet naisen vaikkapa komean miehen kanssa, tulee mieleen että "taas sitä naidaan ylöspäin" tai ehkä positiivisena puolena joku voi todeta että nainen nai tasonsa mukaan tai että voi ainakin luottaa siihen ettei hypergamian lait muutu miksikään.
Toisaalta sitten, jos näet naisen ruman miehen seurassa, voi myönteisenä ajatuksena olla, etteivät ne olekaan niin pinnallisia ja miksikös ei sinulleskin tulisi moinen flaksi käymään, kun taas negatiivisemmin ajateltuna mieleen voisi juolahtaa että mitä sinä teet väärin jo siinä, kun ylipäänsä yrität saada naisen pitämään itsestäsi. Myös varsin fatalistiset ajatukset voivat hiipiä mieleen tuossa tilanteessa, liittyen mm. kohtalon ivaan.
(Vaikka tämän kysymyksen voi esittää molemmile sukupuolille, niin sen tiedän että erityisen arka asia naisille on se, että YTM ottaa itseään selvästi nuoremman naisen).
Eli, kumpi sinua ottaa päähän enemmän:
Se että se kaunis nainen/komea mies/tai muuten vain mielitiettysi valitsee sinua paremman näköisen kumppanin vaiko rumemman?
Tai asiaa voi kysyä myös niin, että kumpi ottaa enemmän päähän, sekö että näet naisen ruman miehen kanssa, vaiko komean miehen kanssa.
Miten vain, mutta idea lienee selvä?
Molemmissa on puolensa.
Jos näet naisen vaikkapa komean miehen kanssa, tulee mieleen että "taas sitä naidaan ylöspäin" tai ehkä positiivisena puolena joku voi todeta että nainen nai tasonsa mukaan tai että voi ainakin luottaa siihen ettei hypergamian lait muutu miksikään.
Toisaalta sitten, jos näet naisen ruman miehen seurassa, voi myönteisenä ajatuksena olla, etteivät ne olekaan niin pinnallisia ja miksikös ei sinulleskin tulisi moinen flaksi käymään, kun taas negatiivisemmin ajateltuna mieleen voisi juolahtaa että mitä sinä teet väärin jo siinä, kun ylipäänsä yrität saada naisen pitämään itsestäsi. Myös varsin fatalistiset ajatukset voivat hiipiä mieleen tuossa tilanteessa, liittyen mm. kohtalon ivaan.
(Vaikka tämän kysymyksen voi esittää molemmile sukupuolille, niin sen tiedän että erityisen arka asia naisille on se, että YTM ottaa itseään selvästi nuoremman naisen).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei kumpikaan. Kateudesta ei ole mitään hyötyä.
Joo, on niin arka aihe et tekis mieli ampuu ytmiltä aivot pellolle. Varsinkin kun se tekee sen jo kolmannen kerran. Pitäs kai siirtyä tasottomiin....
Ei komeudella tai rumuudella ole ollut väliä vaan sillä onko kiinnostukseni kohde valinnut jonkun kusipäisen miehen. Itseasiassa sekin vituttaa jos tiedän että nainen on olevinaan fiksu mutta antaa jonkun miehen joka ehkä päällisin puolin on ok mutta selkeästi kusipää päästä sänkyyn.
Tosin eräs nainen jota tunsin toistaiseksi eniten elämässäni valitsi puolestaan miehen joka oli oikein kunnon kylläkylläkultaseni hömelö jolla vain oli statusta minua enemmän. Mitään muuta selitystä en sille löytynyt.
Eli jos olet mukava ja kiva mies niin muista hankkia riittävästi statusta ja olla valmis miellyttämään naisen kaikkia mielioikkuja kuin kiva pikku puudeli ilman omia mielipiteitä.
Jos taas sinulla on omat mielipiteet, olet vain ok näköinen enintään, ei ole paljoa statusta ja et suostu pompoteltavaksi niin sinussa on tällöin sitä "vääränlaista" särmää mikä tarkoittaa mm. täällä palstalla että olet vain naisia kritisoiva ääliö etkä siis mitään muuta.
Tuossa jonkin aikaa sitten paloi hermot parin naisen kanssa jotka vaikuttivat kiinnostuneilta ja toinen paljastui varatuksi joka nussi muita miehiä ja toinen taas nussi varattua naimisissa olevaan lasten isää.
En usko siis että sillä on ulkonäön kanssa sinällään tekemistä kun toteaa että miksi on alunperin kiinnostunut noista naisista tai miten naiset voi toimia tuolla tavoin.
"Ei komeudella tai rumuudella ole ollut väliä vaan sillä onko kiinnostukseni kohde valinnut jonkun kusipäisen miehen. Itseasiassa sekin vituttaa jos tiedän että nainen on olevinaan fiksu mutta antaa jonkun miehen joka ehkä päällisin puolin on ok mutta selkeästi kusipää päästä sänkyyn."
Vaikka tässä oli nimenomaan ideana käsitellä tuota ulkonäköä, niin kyllä tämä kuten moni muukin pointti sinulla on sattuvan osuva.
Ajatus siitä, miten naiset osoittavat irrationaalista vihaanasa kunnon miehiä kohtaan, nussituttamalla itseään kuspään kanssa, on luonnollisesti vastenmielinen, sekä myös eräs luonnollisimpia selityksiä misogynialle.
Naiset näkevät käsittämättömän määrän vaivaa, jotta heitä inhottaisi. Uhriutumisen tarve on sairas.
(Samoin, toisaalla ottamasi esimerkki tuosta itsetunnosta on todella hyvä. Se tuntuisi olevan näiden alehtivien tunneajattelijoiden tavaramerkki; naisen sopiikin ajelehtia, sillä lopulta aina joku tulee ottamaan hänet).
En jaksa kiinnostua toisten parinvalinta-asioista.
Eli ihan sama mulle, millaisen ihmisen joku on rinnalleen valinnut, ei hetkauta mua mitenkään.
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Teuvo-Hakkarainen-teinitytosta-Vien-hanet-vihille/1054172
Sua ei yhtään mietitytä että miten se henkilö jota kohtaan sinä tunsit jotain ja jonka sinä olisit valinnut itsellesi ja jonka ehkä kuvittelit tuntevasi valitseekin jonkin kumppanin?
Etkö koe että siinä olisi edes jotain...opittavaa?
En mä ajattele niin.
Meitä ei ole vaan silloin tarkoitettu toisillemme jos mies valitsee toisen. Aika yksinkertaista :)
Miksi vaivata päätään asialla, jolle ei voi mitään...?
Tarkoitettu toisillenne?
Siis jossain kohtalo tai biologisdeterministisessä mielessäkö? Vai sen takia että toinen osapuoli sai vain eräs kaunis päivä päähänpiston että sussa on jotain vikaa ja joku toinen on parempi?
Yleensä se "vaivata päätään" tarkoittaa uteliaisuutta ja älykkyyttä kohtaamiaan elämän ilmiöitä kohtaan ja jos kaipaa parisuhdetta niin eikös tuo tulisi niinkuin vähän kuin automaattisesti että pohtisi asiaa että miksi joku suhde ei toiminut?
Minua jotenkin itseäni kauhistuttaa tuo "antaa virran viedä eikä sille mitään mahda mitä kukin tekee" ajopuupsykologia.
No mutta oikeasti miksi pitäisi heti etsiä itsestään vikoja jos mies valitseekin toisen? Ne on asioita joille mä en voi mitään. Mä olen tällainen ja jos en kelpaa hänelle tällaisenaan, niin on parempikin että etsii toisen.
En mä aio itseäni ruveta radikaalisti muuttamaan jonkun miehen takia. Jos mies ei vaikka tykkää mun kropastani, vaan valitsee hoikemman, niin pitäiskö mun sit ryhtyä jollekin anoreksiadieetille? Ei todellakaan!
No, minkäs ohjeet annat sitten miehille joita ei valita koskaan?
Onko se tuo sama että "mä olen tällainen ja jos en kelpaa hänelle.."
Vai jotakin muuta?
Koska miehellä voi tosiaan olla se tilanne että KETÄÄN EI KIINNOSTA. Miksi miehiä kehotetaan etsimään vikoja itsestään ja laskemaan rimaa, mutta naisia ei?
Lähinnä ajoin sinun tapauksessani sitä että sinua ei lainkaan kiinnosta miksi olet kiinnostunut tuosta miehestä alunperin ja se psykologia sen taustalla jos hän sitten kuitenkin valitsee vaikka jonkun hoikemman naisen?
Tottakai olen ihastuneena kiinnostunut ja pohdin asioita, mietin mikä miehessä viehättää ja mietin mikä minussa mahtaa viehättää jne.
mutta jos mies sitten päättääkin ottaa sen nuoremman, hoikemman ja kauniimman, niin mitä mun sit pitäisi tehdä? Käydä faceliftissä ja rasvaimussa? Miksi? En mä sitä kuitenkaan enää takaisin huolisi.
Harmittaahan se varmaan hetken, mutta elämä jatkuu. Mun rima on ihan oikealla tasolla, enkä havittele kuuta taivaalta. Mutta silti ei vaan aina synkkaa vaikka olisin kuinka hyvännäköinen, kiva ja ihana jne.
En vaan edes yritä olla täydellinen, olen paras oma itseni. Teen tästä annetusta materiaalista niin hyvän kun vaan voi ja panostan siisteyteen, vaatetukseen, hygieniaan, sosiaalisiin taitoihin ja itseni kehittämiseen, jos se ei riitä, niin en murehdi sitä sitten enää.
Luovutan ilomielin paikkani paremmalle :)
ET siis mieti asioita ollenkaan. Ok.
Ajopuu tai lehti tuulessa.
Ei oikeastaan kiinnosta. Kukin tyylillään.
Kiva jos löytää jonkun jota rakastaa, joten toivon heille onnea matkaan.
Täällä on paljon ihmisiä, joilla on terve ja hyvä itsetunto. He kertovat, etteivät jumittaisi ja jäisi pohtimaan asiaa jolle ei voisi mitään. Itse en taida olla noin itsevarma. Jos olisin ihastunut johonkuhun ja minusta me sopisimme toisillemme ja meillä olisi kivaa yhdessä, kokisin vaikeaksi jos hän valitsisi toisen. Todennäköisesti kiusaisin itseäni jonkin aikaa miettimällä miksi hän ei valinnut minua, en pääsisi heti siihen ajatukseen, ettei häntä ollut tarkoitettu minulle tai hän ei ollut sopiva minulle kun koki toisen naisen paremmaksi. Jos hänen valitsemansa nainen olisi kauniimpi kuin minä, ajattelisin ehkä että siinähän se valinnan syy oli. Jos hän valitsisi rumemman, se voisi kirpaista aika kovaa. Silloin ajattelisin, että toinen nainen on ihmisenä ihanampi kuin minä ja se tuntuisi jotenkin kurjemmalta.
Eihän sillä ole mitään tekemistä "terveen ja hyvän itsetunnon" kanssa.
Samat ihmiset jotka uskovat tähän "terveeseen ja hyvään itsetuntoon" eivät yhtään edes mieti asioita ja sivuuttavat ne tuosta vain.
Nimenomaan se että sinulla on itsevarmuutta miettiä asioita eri kulmasta ja nähdä sinussa itsessäkin mahdollisesti jotain joka saa toisen valitsemaan jonkun muun jne. on sitä joka kertoo että tunnistat todellisuuden sekä omat mahdollisuutesi.
Ethän sinä koskaan kohtaan mitään sisäisiä haasteita elämässä jos suhtautuu kaikkeen "toi ei huolinu mua, ihan sama".
Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää erottele niitä ominaisuuksia vaan OIKEASTI pitää jotain toisia ihmisiä "parempina", "ihanampina" jne. niin silloin voidaan miettiä noita identiteetti ja itsensä arvostamisjuttuja.
Tietysti arvaan että naisilla asiassa on taas helpompaa koska ottajia riittää ja mies taas joutuu sinä aktiivisena osapuolena miettimään että mikäs tässä taas meni pieleen. Nainen taas lähinnä avautuu sitten siitä että "no se sika halusi vain seksiä, olen sitä parempi pyh!"
Ei se nyt mitään tunnontuskia omasta itsearvostuksesta tarkoita jos toteaa että vituttaa kun joku josta oli kiinnostunut ja näki jonkun jonka kanssa olisi tulevaisuuden yhdessä valitsi jonkun toisen x ominaisuuden takia.
Jos toinen valitsee jonkun muun ja rupeaa seurustelemaan niin "se sika halusi vain seksiä" puhe olisi epäreilua. Jos olisi sellainen mies kyseessä, joka hyppäisi vain seuraavaan vuoteeseen ja taas seuraavaan, niin sitten kyllä..
Uskoisin, että jokainen joutuu miettimään parisuhteiden kohdalla miksi jostain lupaavasta alusta ei tullut mitään tai miksi jokin jo alkanut loppui. Siinä tuskin on eroa miehillä ja naisilla.
Jos on ollut oikeasti kiinnostunut toisesta, voiko se koskaan olla "ihan sama" jos toinen ei tunnekaan samoin? Ehkä nämä ihan sama ihmiset vain tunnustavat sen tosiasian, että itseään on vaikea muuttaa jos tekee jonkin saman virheen parisuhteissa usein.
Kysymyksen mahdottomuus kaatuu siihen, että jos "mielitiettyni" valitsisi jonkun toisen, niin minun olisi mahdotonta tietää, onko kyseinen nainen hänen mielestään minua kauniimpi vai rumempi. Huomaan nimittäin usein, että oma käsitykseni siitä, kuka on ulkoisesti kaunis, on ihan erilainen kuin esimerkiksi palstaätmeillä.
Tottakai, jos hän valitsisi 25-vuotiaan cheerleaderin, niin voisin olettaa hänen tehneen valinnan nimenomaan ulkonäön takia. Mutta silloinhan olisi vain helpotus, että paljastuisi mahdollisimman pian, ettei hän olekaan sellainen ihminen joksi häntä kuvittelen.