Gallup

Eli aloittaja vielä tässä jatkaa, luin tuolta toisesta ketjusta juurikin aiheesta miten nainen ajatteli, mies oli baari-illan aikana/jälkeen "hienotunteisesti" sujauttanut lapun tämän laskuun tiedustellen että jos on vapaa tms. innostaa yhtään niin saa ottaa yhteyttä, ja numero. Nainen oli pitänyt tyylistä, ja hienotunteisuudesta.

Itse ajattelin jo aiemmin jotain vastaavaa, oisko se nyt tämmösessä tapauksessa jotenkin sopimatonta silti, vaikka joku pieni viesti toimittaa, "kiitos kortti hyvästä hoidosta" tms? Josta kävis jotenkin ilmi että hiukan kiinnostaa, ja jos hän on vapaa ja jos innostaa, niin antaisi ehkä kuulua itsestään, jos ei mitään kuulu perään niin oletan olevan joko varattu tai ettei kiinnosta.

Tuota olen pyöritellyt ehkä vähiten "sopimattomaksi" tavaksi.. kommentteja?

Hoitoalan työntekijänä sanoisin, että unohda koko homma. Otit yhteyttä miten vaan hienotunteisesti tai ei, niin nainen mitä todennäköisemmin ottaa sen huonosti. Noita yhteydenottoja on muutamalle työkaverilleni tullut, mutta nämä olivat mieleltään sairaita ihmisiä. Sellaiseksi sinäkin leimaudut, jos niin teet. Moni hoitaja on joutunut muuttamaan yhteystietonsa salaisiksi, eikä niitä myöskään työpaikalta anneta.

"Vai onko niin että ei koskaan potilaan kanssa edes myöhemmin, kun se "ensitapaaminen" on ollu se ihan ammattimainen hoitokäynti."

Juurikin näin. Ja hoitaja tekee vain työtään, eikä hänellä todellakaan ole minkäänlaisia romanttisia kuvitelmia asiakkaistaan/potilaistaan.

Tiedän tosi tapauksen , nuori mies joutui tai pääsi sairaalaan osastolle hoidettavaksi, kuinka ollakaan samalla osastolla työskenteli nuori vapaa hoitaja mielenkiintoa oli ilmassa niimpä he menivät myöhemmin naimisiin. Kipinä syttyi siellä osastolla potilaan, hoitajan välillä. Elämä on.

No siinähän ne, ns. molemmat puolet tulikin.

Ensimmäisestä ensin, juurikin sen takia tätä kyselen ja itsekin mietiskellyt että miten ihmeessä mielenkiinnon ilmaisisi, että todennäköisesti "ottaa sen huonosti" kuitenkin.

Eli vaikeahan tämä on. MUTTA, onko tosiaan niin, että AINA leimautuu/on mielisairas jos "ottaa yhteyttä" / ilmaisee kiinnostuksen hoitajaan tms?
Eikö tuo nyt sitten kuitenkin ole ihan pöhköä..
Joo todellakin hoitaja tekee vain työtään, tottakai hoito, asiakaskäynti on ammattimainen eikä hoitaja tai lääkäri mitään romanttisia tms. kuvittele.

Mutta niinhän kirjastonhoitaja, putkimies, parturi, kaupan kassa, automyyjä etc. kuka tahansa tekee vain työtään. Entä jos kaksi ihmistä tapaa ensimmäistä kertaa tälläisessä tilanteessa, onko tosiaan niin että sellaisen jälkeen on aina mielisairas jos kiinnostus herää ja/tai sen ilmaisee?

Eikö missään muualla kuin sinkkuristeilyllä tai baarissa jossa on sinkuille varattu ilta, tai treffipalstoilla tms. oleville saa/voi esittää asiallisesti "vihjaamalla" että saattas kiinnostaa, selvittää että oisko toinen vapaa, tai yhtään kiinnostunut vaikka kahvikupin ääreen edes käymään.

Tottakai se itse hoitotilanne, potilaskäynti on sellainen jossa ei nyt ole asiallista alkaa "ehdotella/kysellä" mutta ettei edes jälkeenpäin?

On se kyllä toisaalta kylmä mielikuva jos ei missään muualla, normaalissa elämässä tavattuja kiinnostavia ihmisiä voisi millään tavalla "lähestyä" kertoaakseen, kysyäkseen.

Siis toisaalta tottakai olen samaa mieltä kanssasi, niinhän jo aloituksessa pyörittelin. SItten taas toisaalla, noilla pienillä eroilla tosiaan että ei tietenkään siinä potilaskäynnillä mitään, eikä tietenkään hän siellä töissään potilaitaan ajattele romanttisesti, työtään vain tekee, mutta niin kaikki ihmiset muuallakin.

Salaiset yhteystiedot on ymmärrettäviä, kaikenlaisia hulluja ja vääränlaista touhua on. Ja tietenkään työpaikalta niitä ei jaella. Tässä ei nyt ollu siitä kyse.

Ja se että hoitaja tekee vain työtään, eihän siitäkään nyt ole tavallaan kyse koska jälkeenpäin olis aikomus kysyä. Onko sillä silloin mitään väliä missä on ensitapaaminen ollut, missä kiinnostus on herännyt. Onko kiinnostus väärin automaattisesti tiettyjen tapaamistilanteiden/paikkojen jälkeen?

Sillä, että hän nyt sattuu olemaan hoitaja, ei tosiaan ole mitään merkitystä, ja kuten koitin alkuun jo selitellä niin nyt ei tosiaan ole mistään mieleltään sairaan sekoilusta/hoitusfantasioista kyse. Kunhan ajattelin ääneen asiasta sanoa ja keskustella mielipiteistä, ajatuksen tasolla on koko homma.

Toki tuo on validi mielipide myös, kiitos siitä.


Tämä toinen vastaus taas todellakin se toinen puoli, eikö ihmiset ole ihmisiä töissäänkin, eikai se nyt ole niin vaarallista missä se mielenkiinto herää/ekan kerran näkee, jos ei tosiaan mieleltään sairaiden sekoilua, stalkkaamista ym. vääränlaista touhua ole niin luulis että "elämäähän se vain on, ihmisten kesken"
Että kai sitä nyt vois jotenkin kohteliaasti ja hienotunteisesti "vihjata" että kiinnostusta saattas olla, jos toinen on vapaa/tai tätä kiinnostaa.

Tässä nyt todellakin pitää tehdä ero sille että on ihan eri asia alkaa kuvitella mitään siellä vastaanottokäynnillä ja ehdotella ja olettaa että hoitaja olis siellä vaan vongattavana, eikä töissään. Kuin se, että on nähnyt ihmisen, kiinnostunut tästä hoitokäynnillä, ja myöhemmin sen jälkeen jollain tavalla saattaa se pieni kiinnostus toisen tietoon.

Eihän kiinnostuksessa ole mitään pahaa, kysymisessäkään, jos se siihen jää jos toinen ei ole innostunut. Ja varsinkin jos toinen on vapaa. Tässä tapauksessa en sitä tiedä, sen takia miettinytkin miten sen edes ensin tietäisi.


ps. miksi ja miten se muuttaisi tilanteen, jos näkisin ko. naisen vaikka ruokakaupassa, kuntosalilla, autokaupassa tms. Miksi sen jälkeen olisi jotenkin "sopivampaa" ?

Hoitajan ja potilaan kontakti ei ole verrannollinen vaikkapa kirjastonhoitajan ja asiakkaan väliseen kontaktiin. Hoitotyössä käydään usein henkisesti tai fyysisesti intiimillä alueella. Tämänkin takia hoitajan ammatillisuus on tärkeää ja se on samalla suoja myös hänelle itselleen. Miehillä (ihan päästään terveilläkin miehillä) on monesti sellainen mielikuva, että hoitoalalle hakeutuvat tietynlaiset naiset, hoitajat tykkäävät miesten flirttailusta tai miehillä itsellään on vaan jonkinlainen fetissi hoitsuihin (mene ja tiedä...). Jokainen hoitaja joutuu törmäämään tähän asiaan jo opiskeluaikanaan ja voin kertoa, että se alkaa aika nopeasti tympäistä. Minun olisi henkilökohtaisesti aika mahdoton ajatella suhdetta tai mitään sen suuntaista ihmisestä, joka on kerran ollut minulle asiakkaan/potilaan roolissa. Ja kiinnostus sieltä suunnalta on joka kerta yhtä luotaantyötävää. Minä teen työtäni, joka on monesti henkisesti kuormittavaa, enkä todellakaan kaipaa siihen päälle mitään tuollaista.

Poikkeuksia säännöstä on aina. Mutta itse en tiedä yhtään sellaista.

Totta puhut, noin se aika pitkälti on. Mutta, hiukan silti osaan asioista tekisi mieli ottaa kiinni.

Aina ei olla henkisesti eikä fyysisesti intiimillä alueella. Ei minunkaan tapauksessa. Eikä hänen ammatillisuutensa tässä tapauksessa ole epäilyksen alla tai kyseenalaistumassa. Kun ei tosiaan ole kyse siitä että sielllä vastaanotolla kesken kaiken olisin mitään kyselemässä.

Nuo kaikki pätee kyllä siihen tilanteeseen jos ollaan esim. siinä fyysisesti intiimissä tai ylipäätään hoitotapahtumassa, potilaskäynnillä. Itseänikin etoo ajatus että siinä kesken kaiken jotain sellaista.
Mutta jos jälkeenpäin, jos ei nyt ole kyse siitä että siellä itse vastaanotolla mies asiaton flirttailee ja ehdottelee hoitajalle kuvitellen että se on asiaan kuuluvaa ja/tai sopivaa.

On päivän selvää että sellainen tökkää ja tympäisee heti, ihmettelisin suuresti jos ei. Tietenkään se ei ole soveliasta. On selvää että teet työtäsi, etkä kaipaa sen päälle mitään tuollaista. Mutta kun sellaisesta ei ole nyt kyse..
Hoitajana oleminen liittyy tässä vain siihen, että siellä hänet nähnyt. Ei millään muulla tavalla.
Tee selvä ero siihen, etä sopimattomasti vastaanotolla vongataan, ehdotellaan, flirttaillaan, kuvitellaan typeriä hoitoalalle hakeutuneista naisista, jotain fantasioita ym. Ja sille, että siellä sattumoisin jonkun nähneenä, myöhemmin ihan muissa merkeissä ilmaisee kiinnostuksensa/ehkä jotenkin hienotunteisesti utelee hyvässä hengessä onko toinen vapaa.

Onko siis ihminen, joka on joskus käynyt sinun vastaanotolla pituuden ja painon mittauksessa, kun puolen vuoden päästä häneen törmäät vaikkapa jossain kaupungilla, sinulle potilas jonka kanssa et halua olla missään tekemisissä? Tai siis, jos hän vaikuttaa kiinnostuneelta, ehdottaa hienovaraisesti kysyen että maistuisiko kenties kahvit, onko se edelleen luotaantyöntävää?
Entä jos tälläisen ihmisen tapaisi baarissa, treffipalstalla molempien etsiessä seuraa. Onko se edelleenkin jotenkin väärin?

Ymmärrän pointtisi hyvin, olen täysin samaa mieltä siitä siinä vaiheessa kun se on just sellaista sopimatonta kesken käynnin tai potilaana/asiakkaana ollessa. Siitä en nyt silti ihan varma ole että olisi ihan samoin eri tilanteessa, kun jälkeenpäin jos jotain..

Toki jonkun muun mielestä voisi olla toisin. Tottakai tässäkin vaikuttaa hiukan se kuka ajattelee mitenkin. Sinun mielipide on ainakin nyt ihan selvä, ja sitä kyllä kunnioitetaan. Ja sen takia otsikoinkin galluppina, että useita mielipiteitä kuullaan mielellään oli ne sitten puolesta tai vastaan.

ps. vertasin esim. kirjastonhoitajaan sillä, kun oli vain puhetta että on töissään ja tekee vain työtään. Tuskin siellä kirjastonhoitajatkaan silti sillä mielellä ovat töissään että kivaa kun miehet flirttaa ja ehdottelee ja vonkaa, ja olettavat että tietynlaisia naisia ovat vaan. Ero on toki kuten sanoit selvä monta kertaa siinä mikä/minkälainen se asiakaskontakti on, ei toki aina. Asiakas on asiakas heillekin, töissään vain ovat hekin.

pps. kuten jo varmaan huomasit, ihan sen takia tätä täällä olen höpisemässä enkä ole tehnyt mitään asian eteen käytännössä, kun itsekin tosiaan ajattelen lähes kuin sinä. Hiukan vaan tosiaan tuntuu tympeältä, että kiinnostava ihminen pitäisi kuitenkin unohtaa ihan vain sen takia, että olen hänet hoitajana nähnyt, hän on nähnyt minut vastaanotolla.

Niin noh, ei millään pahalla tosiaan. Tämä on vaan ehkä niitä tilanteita, joissa ei voi voittaa. Hoitotyötä tekevät naiset saavat paljon vihjailua, flirttiä, ehdotuksia yms. miespuolisilta potilailta. Sitä tietyllä tavalla suhtautuukin varauksella vähän nuorempiin miehiin. En vaan oikein keksi millä tavalla kiinnostuksen voisi ilmaista niin, ettei se tuntuisi naisen näkökulmasta ikävältä. Voit toki kokeilla, vaan epäilen asian olevan näin.

ei ole väärin tai outoa haihatella. Ihastuminen on ok.

Se että jos kysyt treffeille, voi olla vähän kummallista. Mutta oudompaa olis jos kyselisit hänen työkavereilta asiaa! Kysy ennemmin suoraan häneltä, ja jos hän kieltäytyy, niin varaudu kysymään, jos hänestä olisi sitten parempi lähettää sinut jatkossa jollekin toiselle.

Voi käydä niin, että lähdette treffeille, tai sitten jos hänestä olet outo, niin sitten lähettää toiselle hoitajalle.

Joka tapauksessa, varaudu että menet toiselle hoitajalle jatkossa, tapahtui mitä tapahtui.

"Se että jos kysyt treffeille, voi olla vähän kummallista"

Tuohon kiteytyy oikeastaan kaikki. En oikein mitenkään näe että tuota voisi "kiertää" tai välttää, on kummallista todennäköisesti jokatapauksessa. Vaikka osa minusta haluaa uskoa ja kuvittelee että jälkeenpäin (nyt siitä on jo viikkoja kun siellä kävin, enkä ole menossa uudelleen) jos kiinnostuksesta "vihjaa" sen ei välttämättä pitäisi olla kovin kummallista tai outoa.

Lähinnä tuossa työkavereilta kysymisessä oli se idea, että ns. ohimennen hiukan salaa/vihiä että onko hän edes vapaa. Jos on (olisi) varattu, en todellakaan menisi kyselemään mitään. Sekin varmasti muuttaa tilannetta omalta osaltaan hänenkin suhtautumisessa.
Enkä oo nyt mitään mennyt kyselemään vielä, ajatuksena vain heitin että pitäiskö.. ja ajatuksen asteella koko homma vielä.
Toki suoraan häneltä sitten kysyä sitä olisiko hänellä innostusta vaikka kahville, JOS hän vapaa olisi.

Jos itseni kuvittelen tilanteeseen että olen jossain töissä ja joku nainen tulis vaivihkaa nykäsee hihasta kysymään että onko tuo sinun työkaveri varattu ja hymyilis päälle, en oikein pysty mitenkään kuvittelemaan edes että sitä pitäisin outona tai sekopäisenä. Lähinnä vaan varmaan hymyilyttäs itteänikin ja sanoisin totuuden.

Tietenkin tässä nyt oletus edelleen se, että ei siinä hoito/asiakaspalvelu tilanteessa, vaan muuten vaan muuloin.

Mitä tulee jollekin muulle hoitajalle lähettämisestä tai siihen varautumisesta, hän ei ole minulle mikään "korvamerkitty" tai omahoitaja, kävin ne muutamat kerrat ihan vain tietyn asian tiimoilta, joka on nyt ohi, enkä varmasti hänen vastaanotolle ole enää menossa missään vaiheessa. Eri paikkakunnallakin.
Olisi itsellenikin outoa siinä vaiheessa, jos tietäisin/tai olisin menossa vielä "potilaana/asiaakkaana" ja siinä vaiheessa tätä ei tarviis ees miettiä.

Enkä pelkää kieltäytymistä tms. siinä nyt mitään pahaa ole, tottakai se on ihan yhtä paljon molempien halusta kiinni, eniten "pelkään" juuri sitä turhaa mielenpahoittamista, sinänsä viattoman ja "hyvän" asian takia.

Sinkkunaisen vastaukseen viitaten, oon kyllä samaa mieltä että ainahan voi yrittää, mutta kuten jo todettua on se hiukan eri asia varsinkin näiden lääkäreiden/hoitajien kohdalla. Enkä todellakaan haluais hänen mieltään pahoittaa olemalla (taas?) yksi mies joka kyselee ja toimii asiattomasti, jos hän sen niin kokisi.
Melko varma olen että muutenkaan ei nähdä enää koskaan, mutta ei se silti minun mielessä ainakaan "helpota" jos olisin sopimattomasti toiminut, hänen mielensä pahoittanut. Meikäläisen omatunto ainakin kolkuttelee aika helpolla jos täällä kanssa kulkijoita kohtelee töykeästi.

Kiitos kommenteista, on puolesta, on vastaan. Jokaisessa on pointtinsa todellakin. Nyt vaan tässä pitäs päättää, ja se ei oo kyllä yhtään helpompaa vielä.. :)