Siis ihan avioliittoon asti? Eikö se jo seurusteluaikana selviä mikä toinen on miehiään tai naisiaan? Vai eikö sillä jostain syystä ole mitään väliä?
Miten helvetissä onnistutte pariutumaan luonnevikaisten kanssa?
huotiojp
13349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei näytä olevan, järki on jäähtynyt. Nuoret naiset unelmoivat vain hulppeista ja näyttävistä häistä, vaikka paljon parempi vaihtoehto olisi järjestää vain "party" ystäville ja tutuille ilman sitoutumista mihinkään. Ostaisi vain hulppeat mekon ja varaisi näyttävät koristetut tilat.
Nuorten miesten toiveena lienee "panosuhde", sekin tulee halvemmaksi noissa hieromoissa ja kun vielä muistaa sen kondomin.
Ei jää lapsia heittopusseiksi ja voi pitää ilonsa. Lapset tulee tehdä vasta sitten, kun todella tietää, että on lopun elämää siinä suhteessa. Muutoin ei lapsia saa hankkia kukaan.
Ap. Älä pidä kiireettä, jospa se todellinen ilmestyy vain jostakin, etsimällä ei löydy, kyllä sen kohtalo eteen tuo, jos on tuodakseen. Muutoin rakenna omaa elämää odotellessa ja koskaan älä ajattele että rahalla rakkaus ostetaan, sillä sen pitää olla pyyteetöntä ja vaadit avioehdon, jos olet jo koonnut omaisuuden.
Rakkaushan on siitä mukava, että kaiken se kestää ja kaiken se kärsii ja niin edelleen. Rakkaus on myös siitä kiva, että se antaa puolisoille mahdollisuuden olla oma itsensä. Vikoineen ja hyvine puolineen. Kukaan ei ole täydellinen. Ei edes luonteeltaan. Rakkaus hyväksyy pikkuviat.
Kun rakkaus loppuu tai alkaa särkyä, viat ja puutteet kasvavat, kärjistyvät ja tulevat häiritsemään elämää. Kun rakkaus loppuu alkaa kaupankäynti. Rakkaasta tulee raadonsyöjä. Se, joka aikaisemmin puolusti pahalta, onkin vihollinen kun rakkaus on mennyt. Tuki ja turva on muuttunut tuntemattomaksi uhaksi, kun rakkaus päättyy.
Luonneviat ja persoonallisuushäiriöt on parempi jättää ammattilaisten diagnosoitavaksi. Liian helposti tulee lyötyä v----maiseksi muuttuneen eksän otsaan psykopaatin leima. Samalla hankkii itselleen marttyyrin viitan, mutta erokriisissä retoriikka on yleensä kärjistynyttä ja syyttely laimenee ajan myötä.
Eipätuohon osaa lisätä mitään. Pohdiskelen vain,että minä harkitseva mies hairahdin luonnevikaisen vietäväksi. Odotin ja odotin järjen tulevan,vaan kehtasi jättää jälkipolven minun hartioille ja sieltä vuokra-asunnosta johtaa lasten ja minun elämää..Kiltisti uhkaillen,jos en tee sitä ,en käytä lasta siellä. Sairasta tiedän ,en kuitenkaan voi mitää laki on aina äidin puolella.
Ei selvinnyt seurusteluaikana miehen todellinen luonne. Oli oikein tavattoman mukava, huomaavainen, älykäs ja reilu - ehkä hiukan mustasukkainen, mutta siihen oli aina hyvä selitys tarjolla. Kukaan lähipiirissänikään ei huomannut mitään kummallista. Vaan annas olla, kun oltiin oltu puoli vuotta naimisissa…
…mitään diagnoosia ei ole, mutta kyllä mä jonkinlaisena luonnevikana pidän sitä, jos haluaa eristää vaimonsa neljän seinän sisälle, hallitsee henkisellä ja fyysisellä väkivallalla ja jaksaa vainota vielä vuosia eron jälkeenkin.
Olen ollut narsistin kanssa aviossa, ensimmäiset vuodet esitti kilttiä ja kivaa, sitten yhtäkkiä kaikki muuttui niinkuin napista olisi painanut. Alkoi henginen väkivalta ja eristäminen muista ihmisistä ja naapureista valehteli kaikille selkäni takana ihan uskomattomia valheita minusta. Ensiksi en uskonut kaikkea edes todeksi. Sitten kun olin hengisesti ihan loppu, tilasin ajan pskiatrille, ja kerroin siellä kaikki ihan kaikki. Niin psykiatri sanoi että sillä on narsistinen persoonallisuus häiriö. Sittten helpotti kun luin netistä kaiken. Ja lääkäri kehoitti heti eroamaan jos aion pysyä hengissä niin lähdin heti kun sain asunnon. Otin poliisiin yhteyttä eikä nimeä oveen, osoite maistraatista salaiseksi ja vaihdoin paikkakuntaa, jätin myös kaikki entiset ystävät, ettei heidän kautta asiani tule sen sadistin tietoon kyllä niitä uusia ystäviä saa aina. Neuvo lähde niin pian kuin pääset.hyvää jatkoa ja pää pystyyn hymy huulille. Ei elämäänsä kannata haaskata paskaan. ?..,,,,,,,!
Juuri näin. Kun suhde etenee, niin kyllä siinä pikku hiljaa alkaa näkymään se, että vain kumppanin tarpeiden täyttäminen on keskiössä. Hänhän ei edes koskaan kysy, mitä sinä haluaisit. Minä tein kaiken tämän yhtenä päivänä: jätin erohakemuksen, keräsin kamppeeni ja ostin itselleni oman asunnon. En ole päivääkään katunut, Nyt olen naimisissa upean, normaalin miehen kanssa. Ero elämässä on kuin yöllä ja päivällä narskun kanssa vietettyyn verrattuna. Nyt on niin hyvät hoksottimet, ettei pääse narsku yllättämään. Menestystä kaikille parisuhderintamalla.
HOX! Narsisti kyllä aina uhrinsa tunnistaa. Sama käsikirjoitus päälle nimim. auervaara: ostetaan kukkia, viedään matkoille, kehutaan kauniiksi, ollaan avuksi...kunnes uhri on koukussa. Sitten, kun on yhteen muutettu ja pappi sanonut aamenen, voi ryhtyä heittelemään seinään naista, joka ei tee kastiketta siten kuin on monet kerrat sanottu.
Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni.
Minä en saanut lähteä kuin töihin yksin. Työpäivästäni piti pitää raportti, ketä siellä kävi ja oliko miehiä asiakkaana. Minutkin eristettiin muusta maailmasta, ainoastaan sukulaiset saivat käydä meillä, kun itse oli kotona. Ja en saanut yksin lähteä sukulaisiin, epäili varmasti että pettäisin. En koskaan pettänyt. Ei minulla olisi ollut kanttia pettää, vaikka olisin saanut mennä kuten normaalissa parisuhteessa. Olen aina ollut uskollinen, enkä ikinä voisi pettää , vaikka mies olisi millainen hyvänsä.
Tuo valehteleminen on niin tuttua exältäni. Ei osannut olla rehellinen, vaikka kuinka siitä sille sanoin. Kaikesta on valehdellut. Ja aina on jäänyt kiikkiin. Vaikka jäi valheesta kiinni, käänsi syyn ihmeellisesti aina minuun. Ei tuollaista valehtelua kestä kukaan. Erosin pitkän liiton jälkeen. Tänäkin päivänä samanlainen kuin ennen. Nyt on uhrina vaan toinen nainen, joka ei vielä tiedä millainen todellisuudessa mies on.
Ei todellakaan selviä. Persoonallisuusviat -häiriöt ym. tulevat esiin vasta avioiduttua, tai lasten syntymän jälkeen.
Ei niitä välttämättä silloin ollut.Voihan sairaus kehittyä ulkoisten tekijöiden ansiosta. Eihän sitä sairautta ole tutkittu,onko sesuku vai luonnevika? Minäkinin luulin vian olevan minussa ,mutta käytös oli lapsille sama. Harmittaa ja harmittaa tällaiset sairaudet. Kaikki meni pilalle. Lasten kasvatus,tukea siihen ,yhteen hiileen puhaltaminen vaikeuksien keskellä. En niinkään iteni vuoksi vaan lasten,tuntuu että kyvyt kasvattamiseen ei riitä.
On paljon helpompaa kasvattaa lapset itse, ilman ilkeätä puolisoa. Tietysti narsisti syyttää kaikesta muita, puolisoa eniten, koska hän ei nää syytä itsessään. Narsisti ei myöskään kestä häneen kohdistunutta kritiikkiä lainkaan, mutta kritisoi ilkeästi puolisoaan häikäilemättömästi liioitellen ja dramatisoiden. Narsistilla on myös hännystelijäjoukko, jota hän tarvitsee itsetuntonsa pönkittämiseen. Narsistilla on myös kypsymätön tunne-elämä, joka näkyy parhaiten itsekkäinä tekoina.
Ja ap:lle: narsisti on ensin se maailman huomaavaisin ja mukavin ihminen. Voi mennä useampikin vuosi, ennenkuin totuus paljastuu. Esimerkiksi lapsen syntymä voi paljastaa todellisen luonteen, narsisti kun laittaa aina oman edun lapsenkin edelle, koska on niin itsekäs.
Ei voi olla totta miten edellinen kuvaa ex:ääni. Olinko niin sinisilmäinen 20 vuotta. Nyt luen ja tajuan totta joka sana. Mitä teen, voinko pelastaa lapset tällaisen sairaan kynsistä. Epäilys ollut vahva ,että psyyke ei ole kohdalla. Miten tästä eteenpäin? Asiallisia neuvoja ennenkuin minäkin sairastun.
Ei se seurusteluaikana selviä, osasi olla niin mieliksi, ettei voi kuin ihmetellä.
Kun höynäyttää avioon, alussa toki ihan mukava, mutta jonkin ajan kuluttua alkaa alistamaan ja uhkailemaan, ellei tee kaikkea toisen mieliksi. Kauan katselin touhua ja alistuin. Ei sitä jaksanut loppuelämää katsoa. Rikoin itseni lopullisesti hänen takiaan. Meni vuosikymmen toipumiseen. Joskus vieläkin mietin, miten toinen voi olla niin julma "rakastaan" kohtaan. Tai ei hän oikeasti rakastanut, itseään vaan osasi rakastaa. Hän kun piti itseään kaikkitietävänä Jumalana.
Nyt olen valmis rakastumaan normaaliin mieheen, joka antaisi rakkautensa aidolla tavalla ja saisi ylitsevuotavan rakkauteni vastalahjaksi.
Hyvin usein on niin että vaikka itse ei vielä seurusteluaikana huomaisi, jotkut ulkopuoliset kyllä huomaavat joitain merkkejä siitä että kaikki ei ole ok. Eli jos joku hyvä ystäväsi tai joku läheinen varoittaa millään tavalla tai esittää joitain epäilyksiä, niitä ei kannata jättää ihan huomiotta.
Yksi tietämäni nainen meni melko nopeasti naimisiin miehen kanssa. Hänen hyvä ystävättärensä ei kuitenkaan koskaan pitänyt tuosta miehestä vaikka oli oikein hyvää pataa muiden ystäviensä miesten kanssa. Ihmettelin kun hän puhui minullekin usein negatiivisesti tuosta miehestä vaikka hän minusta oli ihan ok.
Ei lopulta kestänyt kauhean kauaa kun kävi ilmi että miehellä oli monia sivusuhteita ja muutenkin valheita joka lähtöön. Joku vaisto siinä oli joka paljasti miehen ulkopuoliselle vaikka miehen kanssa seurustellut ei mitään omitusita huomannutkaan